Etsitty |EXO•Fin|

20.Hämmennys

Kyungsoo käveli metsässä. Ei siellä kunnollisia polkuja ollut, luntakin oli häntä polviin asti, eikä hänellä edes ollut kunnon talvikenkiä. Takin Minseok oli sentään antanut hänelle. Poika hengitti jäätävää ilmaa, ja löysi pian läiskän lumetonta maata, jonka päälle hän asettui istumaan. Se tuntui kotoisalta, joskin tämäkin läntti oli routainen.

Siinä hän istui ja katseli, kuinka muuta pyrstötiainen pelleili yhdessä puussa. Kyungsoo hymyili sydänhuulillaan ja käpertyi pienemmäksi mytyksi.

Hänen rauhallisen hetkensä pysäytti huuto, jonka hän tunnisti. Jongin! Mutta missä?

Poika pyyhkäisi silmäkulmaansa ja vääntäytyi pystyyn.

Huuto kuului uudestaan, mutta hieman lähempänä. Yllättäen Jongin oli hänen edessään, runneltuna ja punaista nestettä valuvana. Kun Kyungsoo yritti juosta lähemmäs, oli Jongin jo vaihtanut paikkaa muutama metri kauemmas.

Kyungsoo katsoi avuttomana, kun hänet jo kerran pelastanut kärsi. Ahdistus avuttomuudesta ryömi pojan pääkoppaan ja otti ohjat. Silmiin syttyi tietynlainen valo, jossa saattoi nähdä maan vyöryvän.

Jongin lopetti holtittoman teleporttauksen, kun lumen alta puski muutama mutainen puunjuuri ja sitoi pidemmän jalat maahan. Ruskeahiuksinen kaatui huutaen ja maa meinasi imaista hänet kokonaan.

Pienempi säikähti ja maa kaikkosi takaisin sinne, mistä se oli tullutkin. Jongin sulki silmänsä ja hengitti rintakehä kohoillen.

Kyungsoo ryntäsi hänen luokseen. Hän tunnusteli toisen pulssia, huoli paistaen silmissä. "Jongin...", Kyungsoo sanoi hiljaa ja nosti hieman pidemmän päätä. Jongin avasi ruskeat silmänsä ja hetken aikaa heidän välilleen syntyi aivan erityinen yhteys, joka katkesi vierasperäisen äänen sanoessa jotain, josta Kyungsoo ei saanut mitään selvää.

Hän käännähti katsomaan ympärilleen, mutta hän ei nähnyt mitään erikoista. Ei ketään, ei mitään. Niinpä hän saattoi vain tarrata Jonginin käteen ja vetää hänet ylös.
"Tule. Sun pitää mennä hoitoon", Kyungsoo sanoi hiljaa ja huolestuneena, lähtiessään varoen taluttamaan toista, joka vinkaisi kivusta joka askeleella.

~||~

Junmyeon oli erkaantunut muusta joukosta, Yixing samoin. Junmyeon lähti etsimään töitä, koska hänen oli saatava rahaa, jotta voisi elättää Minseokin paremmin, niin kauan kun poika nyt viipyisi. Yixing taas oli lähtenyt Jiyongin kahvilalle taas soittelemaan.

Junmyeon lähti torille. Täällä on yleensä ollut ilmoituksia tarvittavasta talkootyövoimasta, joka olisi tällä hetkellä työttömälle pojalle paras paikka ansaita hieman rahaa.

Ilmoitustaululla hän huomasi heti uuden ilmoituksen. "Tarvitaan ihmisiä luottamuksellisiin tehtäviin. Hyvä palkka, yhteistyössä poliisin kanssa."

Poika suki tummia hiuksiaan hieman ja otti kuvan lappusesta. Ilmoittautuminen olisi kaupungintalolla, aivan pian, puolen tunnin päästä, ja Junmyeon ehtisi, jos lähtisi heti. Työnlaadusta tai tehtävistä ei sanottu mitään, mutta Junmyeon olisi valmis tekemään mitä tahansa.
Poika lähti kävelemään rivakasti sinne suuntaan.

~||~

Yixing avasi tutuksi tulleen Jiyongin kahvilan luo ja avasi oven. Hän ei ollut voinut käydä hakemassa kitaraansa kotoaan, koska sinne olisi ollut liian pitkä matka. Mutta pojan muistin mukaan täällä pitäisi olla joku vanha kitaranrähjä, ja hän voisi hyvin käyttää sitä tämän kerran ajan.