Etsitty |EXO•Fin|

19. Kolari

Jongdae kirkui täysiä huomatessaan rekan, ja Jongin yritti kääntää auton viime hetkellä sivuun, mutta oli liian myöhäistä. Pelko ja kauhu valtasi jokaisen mielen, kun törmäyksen hetki koitti.
Jongin katosi näkyvistä, jättäen auton täysin ilman kontrollia. Kyungsoo yritti tarttua vielä rattiin, mutta hän ei ehtinyt.

Junmyeon kohotti kätensä suojatakseen itseään ja silmänräpäyksessä, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, oli kaikki heidän ympärillään pelkkää jäistä, vetistä ja romuista sotkua.

Se ei ollut maata. He olivat yhä sisällä autossa, mutta jonkinlaisen kuoren sisällä. Energiavirta kulki sen lävitse ja se räpsähteli, mutta vaikutti kestävältä.

Jokaisen sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta kun mitään ei hetkeen tapahtunut, alkoivat he rauhoittua.
"Mitä toi oli?!"

Kyungsoo tuijotti Minseokia ja muita. "Olen huomannut tällaista aiemminkin...", hän sanoi ja kosketti kiveä suojamuurissa. "Maaosuus on minun... voin tuntea sen."

Minseok tuijotti häntä rauottaen täyteläisiä huuliaan. Kun hän hengitti, höyry kietoitui ilmassa jääkiteiksi.
"Jää on minun?"

Junmyeon kosketti suojaavaa kilpeä pehmeällä sormen päällään, jolloin jää suli kristallin kirkkaaksi vedeksi.
"Uh? Vettä?"

Jongdae painoi molemmat kätensä suojaa vasten ja tunsi valtaisan energiavirran lävistämän kehonsa, jokseenkin kivuliaasti. Hän kavahti. "?!", Jongdae vain kiljaisi kovaa ja kysyvästi.

Yixing ei tehnyt mitään, ja kun porukka vain istui hiljaa autossa, suli jäinen kilpi heidän päälleen.
Minseok kurottautui oven kahvaan, joka ei auennut. Hän nousi ja ojensi Jongdaen Junmyeonille. Lyhyt poika potkaisi lujaa ikkunaa, joka hajosi sirpaleiksi kadulle. Hän tunki ulos, ja kaikki muut samoin, viimeisenä Kyungsoo.

"Missä Kai on", Junmyeon kysyi ja Kyungsoo vilkaisi häntä epävarmana. "Hän taisi teleportata turvaan..."
"En jaksa kyseenalaistaa enää mitään, joten okei. Toivottavasti hän on kunnossa."

Sireenien korvia riipivä ääni alkoi kantautua jostain, lähestyen hiljalleen.
"Meidän täytyy mennä", Minseok sanoi ja osoitti kauempana, tien laidasta alkavaa korkeaa kuusikkoa. "Tuonne."
"Mutta-"
"Tulkaa nyt!"

Minsoekin ojentaessaan koipiaan juoksuun, ainostaan Kyungsoo lähti myös.

Jongdae katsoi itsepäisenä kaksikkoa ja nojautui samanpituiseen Junmyeoniin. "Mä en ole menossa johonkin eräjormailemaan! Come on, ne on vaan poliiseja."
Junmyeon ja Yixing nyökyttelivät. Kumpikaan heistä ei aikonut lähteä turhaan jonnekin metsään harhailemaan, poliisia pakoon! "Poliisit ovat täällä turvaamassa maailmaa, eivätkä he tee mitään pahaa", Junmyeon sanoi rauhoittavasti.

"Et sä voi tietää", Minseok sanoi saaden Junmyeonin hieman kiusaantuneeksi ja loukkaantuneeksi.

"Xiu, mä rakastan sua, mutta mä en silti oo menossa tonne. Mä en tapata itseäni", Jongdae murahti ja lähti kävelemään tulosuuntaan päin, kohti huoltoasemaa. Kaksi muuta seurasivat häntä, ja Minseok ja Kyungsoo jäivät kahden.

Pienempi vältteli pyöreäposkisen katsetta. Hän ei halunnut olla Minseokin lähellä, nyt.
"Mut on etsintäkuulutettu, jos poliisit saa mut kiinni, mä oon mennyttä. Mutta mun on pakko löytää Luhan ja Baekhyun. Tuutko säkin kuitenkin mun mukaan, vaikka mä lähden noiden kolmen mukaan?"

Kyungsoo pudisti päätään.
"Älä jaksa murjottaa", Minseok puhahti. "Sun on tultava kuitenkin mun luo, jossain vaiheessa. Musta tuntuu, että me voida pysyä tässä kaupungissa enää kauaa, enkö mä halua että sä jäät tänne jonneilemaan. Tule vaikka Suhon asunnolle, mihin tahansa mistä löydän sinut."