Etsitty |EXO•Fin|

38.Kokous

Chanyeol piti Baekhyunia yhä sylissään. Hän itse nukkui jo, mutta Baekhyun katseli ympärilleen ja kuulosteli ääniä ulkopuolella. Oli alkanut sataa, ja nyt alkoi olla jo paljon pimeämpää.
Yifan taisi nukkua myös, ainakin vähän väliä kuuluvat kuorsausäänet puolsivat sitä teoriaa. Baekhyun ei millään saanut unta edes jättiläisen lämpimässä ja pehmeässä sylissä, joten hän varovasti siirsi toisen kädet pois ja lähti kävelemään, katsellakseen ympärilleen. Pojalla oli yhä nälkä ja ruuan etsiminen oli verryttelyn ja tutkimisen lisäksi toinen tavoite.
Ulos oli laskeutunut tosiaan pimeä, mutta heti kun häntä alkoi pelottaa, hän sai luotua pienen, häilyvän valonlähteen kämmenelleen. Ei siitä lämpöä tullut, mutta valo oli nyt tärkeämpää.

Baekhyun kulki eteenpäin ja katseli ympärilleen, ja tajusi että täällä oli niin lämmin, että hän saattoi ottaa paitansa pois. Se ei ehkä ollut järkevää, mutta milloin hän oli viimeksi tehnyt jotain järkevää? Siitä taisi olla kauan.
Kahden kuunvalo kiilteli pojaniholla, antaen sille kuultavan sinisen hohteen. Pojan käsi hakeutui hänen omalle rinnalleen, jossa oli valtava, ruma ja rosoinen leikkausarpi. Poika tiesi, että hänen sydämensä ei ollut oikeasti aito, ainakaan kokonaan. Hän hymyili itsekseen ja antoi kätensä valua alas.

Toinen poika katseli häntä jättiläispuunrungon varjoista. Hän oli herännyt Baekhyunin lähtemiseen ja aikoi nyt viettää laatuaikaa poikaystävänsä kanssa.
"Et tainnut saada unta, huh", Chanyeol sanoi matalalla, syvällä äänellään, joka sai Baekhyunin ihokarvat pystyyn. Hän oli niin rakastunut siihen, vaikka he eivät olleet edes tunteneet kovin kauaa.
Pienempi käännähti ja hymyili toiselle. "Sinun pitäisi nukkua", hän sanoi äänellä, joka soi hiljaisuudessa niin kauniisti, että nyt oli Chanyeolin vuoro ihastella sitä. "Miten voisin, kun sinä et ole lähellä?"
Baekhyunin hymy leveni virneeksi Chanyeolin lähestyessä. "Sä olet mulle kuin huume", hän jatkoi.
"Olen kuullut tuon ennenkin, Yeollie, se on klisee", poika vastasi ja ohjautui toisen lähelle. Hän kurottautui varpailleen ja kuiskasi pojalle hiljaa: "Minä tuhoan sinut."
Chanyeol piti Baekhyunin olemuksesta. Hän näytti täydelliseltä enkeliltä, mutta maailma oli muokannut tätä niin, ettei pinta pitänyt paikkaansa.
"Muistat varmaan, miten tapasimme", Chanyeol sanoi matalasti ja siveli lyhemmän pehmeää poskea, johon oli ilmaantunut naarmu.
"Tietenkin, ei siitä ole kauaakaan. En vieläkään ymmärrä, miksi seurasit minua?"
"Minä olin töissä poliisille, minun piti etsiä rikollisia ja sitten kertoa missä he menivät, poliisille."
"Miten olet töissä noin nuorena?"
"Koulu, jossa opiskelen, ei ole halpa. Täytyi tehdä asian eteen jotain, jos halusin jatkaa siellä. Poliisi tarjosi työtä, jos vain pitäisin asian salassa, koska se ei kai ole kovin laillista."
"Poliisit ovat kusipäitä, paitsi Tao tietenkin, hän oli ihan mukava, joskin ihmettelen miten hän oli päätynyt yhteen niin paskan ihmisen kuin Krisin kanssa yhteen, hän ei ole lainkaan Taon arvoinen."
"Silti ammuit häntä korvaan", Chanyeol hymyili sanojensa painoksi, ja Baekhyun näytti vähän kiusaantuneelta, vaikka peittikin sen hyvin. "Se oli vahinko. Onneksi hän antoi anteeksi."
"Miten sun silmät muuten voi", Baekhyun jatkoi ja Chanyeol räpäytti niitä. "Ne ovat kunnossa, vaikka ne eivät välttämättä näytä siltä. Näen aika normaalisti."
"Se on hyvä", Baekhyun sanoi ja kohottautui suutelemaan toista. Chanyeol vastasi siihen mielellään ja vei kätensä toisen paljaalle rintakehälle. Siitä innostuneena lyhempi käski toistakin ottamaan paitansa pois.
"Baekhyun, toi sun haava ei näytä kovin hyvältä", Chanyeol sanoi äänessään huolta, ja kun hän sipaisi tihkuvaa arpea, Baekhyun vinkaisi tuskaisena. "Älä välitä, vaan pidä mua hyvänä, jooko?"

Chanyeol otti vastaan intohimolla pyynnön ja suuteli kevyesti Baekhyunin kovettunutta nänniä, joka sai toisen voihkaisemaan.

He jatkoivat hyväilyä, kunnes Baekhyunin kasvoille tuli kummallinen ilme, jota toinen ei ollut aiemmin nähnyt.
"C-chanyeol, jokin on väärin..."
"Huh? Mikä hätänä?"
"Mun sydän tykyttää ihan hulluna..."
"Ehkä se johtuu vaan siitä, että sua haluttaa..."
"Ei, vaikka haluttaakin... mutta mun oikea jalka tuntuu oudolta..."
Chanyeol siirtyi katsomaan toisen jalkaa tarkemmin, ja huoli ilmestyi hänen silmiinsä. "Se on turvonnut, Baekhyun. Tuliko se äsken?"
"E-ei, se on turvonnut pikku hiljaa matkan aikana. Mutta ei se silloin haitannut."
"Hm, mikähän siinä olisi?"
"Taidan tietää. Minun olisi pitänyt ottaa lääkkeet, mutta en ole muistanut... ja ne katosivat kun tipuimme koneesta."
"Lääkkeet?"
"Verenohennus. Mun sydämen tekoläppä vaatii sitä tai saatan saada veritulpan, ja nyt musta tuntuu että oon saanut sen..."
"Voi ei, Baekhyun, meidän täytyy saada sut hoitoon", Chanyeol sanoi huolestuneena ja tietämättä mitä kannattaisi tehdä.

~||~

Samaan aikaan Rajatilaa lähellä olevalla Maan kaltaisella planeetalla alkoi tapahtua. Suuri avaruusalus oli laskeutunut kaupunkiin. Kibum oli kutsuttu kokoukseen, johon hän nyt kiiruhti mukanaan joukko robottinaisia.
He kaikki istuivat pitkän, kivisen pöydän varrella oleviin tuoleihin. Robotti istui sen päädyssä, ja nousi ylös kun jokainen oli asettunut rauhallisesti paikoilleen.
"Tervetuloa, ystäväni, alaiseni. Tahdon käydä suoraan asiaan, ja uutiset tuskin ovat miellyttäviä. Projekti Elämänpuu on hätätilassa, se on edennyt hitaammin kuin suunnitelmassa tulisi. Toimeksiantajamme on kärsimätön, sota ei hänen mukaansa odota, ja mekin olemme vaarassa. Hän haluaa uudet aseensa tutkittaviksi, nyt heti eikä myöhemmin. Valitettavasti tilanne on tämä: Kuljetus, jossa kohde numero 88 oli, joutui triceratronien hyökkäyksen kohteeksi, jonka seurauksena menetimme kohteen, eikä tämän olinpaikasta ole mitään tietoa. Kohde 94, joka oli haettu erään sotilasrobottimme toimesta Maasta, tuhoutui tehtäväänsä suorittaessaan. Filmi kertoo, että muut kohteet hyökkäsivät tämän kimppuun, eritoten numero 61, joka vaikuttaa olevan fyysisesti voimakkain. Lentokone ajautui madonreikään ja se on saatu jäljitettyä paikantimen avulla Rajatilan vyöhykkeelle 02. Heidän kaikkien pitäisi olla yhä alueella, sillä siellä maasto on vaikeakulkuista, joten on epätodennäköistä, että he ovat ehtineet kovin kauas", robotti piti hengitystauon ja odotti että tiedot uppoaisivat kuulijoiden kalloihin.

"On hyvä, että kohteet vetävät toisiaan puoleensa, se helpottaa työtämme. Nyt olen palkannut uusia sotureita etsimään kohteita, sillä robottimme eivät kestä maaston tuomia haasteita. Kibum, sinun taas täytyy keskittyä löytämään kohde 88. Nyt vielä muistutan, ettei toimeksiantajan kärsivällisyys kestä kovin kauaa, ja jos se loppuu, se ei ole mieluisaa kellekään meistä."

Kibum ja robottinaiset poistuivat, mutta palkkasoturit jäivät kuuntelemaan erikoisohjeita.
"No niin. Rajatila on ailahtelevainen paikka, teidän on oltava nopeita ja varovaisia. Emme ole varmoja, miltä kaikki kohteet näyttävät, mutta he ovat ihmisiä, 16–20-vuotiaita, todennäköisesti miespuolisia. Heitä on tavattu Koreassa, joten heillä on todennäköisesti aasialaisia piirteitä", robotti kertoili ja näytti kuvia kohteista, jotka oli tunnistettu. Sotilaat painoivat Jonginin, Sehunin, Minseokin, Baekhyunin ja Kyungsoon kasvot mieleensä. Lisäksi siinä näytettiin vielä kertaalleen videopätkä Chanyeolista, joskin se oli lyhyt ja rakeinen.
"Emme vielä tarkalleen tiedä, mihin he pystyvät, mutta teidän aseenne pitäisi tehota heihin. Painotan, että haluamme kohteet elävinä. Mikäli kuitenkin joku kuolee tai löytyy kuolleena, on ruumis tuotava kaikkine osineen. Meillä on kyllä keinomme, miten ruumiiden kanssa menetellään, tosin se vie hyvin paljon resursseja, joten pyrkikää olemaan vahingoittamatta kohteita. Väkivallan käyttö on tosin sallittua, ottakaa heidät kiinni hinnalla millä hyvänsä."
"Kuinka monta heitä siis on", eräs sotilas avasi suunsa.
"Emme tiedä tarkkaan, mutta olemme saaneet viitteitä ainakin kymmenestä. Muistakaa, että suhtaudutte varauksella jokaiseen tapaamaamme ihmiseen. Rajatilassa majailee outoa porukkaa, mutta yrittäkää silti kerätä tietoja paikallisilta."
Niihin sanoihin päättyi kokous ja sotilaat lähtivät viivana liikkeelle.