Baekhyun tuijotti häntä silmät suurina. Hän otti suusuojuksen pois ja hymyili. "Sun nimi ei tule nyt mieleen, mutta mä oon kaivannut sua", poika sanoi ja halasi Minseokia lujaa.
Minseok haisteli ilmaa. "Sä vuodat verta", hän sanoi ja tajusi vasta sitten, mitä toinen poika oli äsken sanonut.
"Aivotärähdys... se menee kyllä ohi... siksi et tullut paikalle... mutta missä Kyungsoo ja Luhan ovat? Muistatko heistä mitään", hän kysyi huolestuneena.
Baekhyun mietti hetken aikaa. "He ovat ystäviämme, right? En ole nähnyt kumpaakaan heistä", hän sanoi ja hymyili synkästi.
"Voi ei... missä he voivat olla? En usko kuitenkaan että te kaikki kolme olisitte saaneet aivotärähdyksen ja vain unohtaneet minut ja Chenin."
Baekhyun katsoi häntä hiljaa. "Missä Chen on?"
Minseok jäätyi ja puri huultaan. "Jouduin jättämään hänet... kun minua alettiin jahdata."
"Ketkä jahtasivat? Ja eikös täällä ole turhan kylmä hänelle?"
"En tiedä. Jotkut miehet, sellaiset joilla on puvut. Jotain agentteja, ehkä. Ja joo, tiedän että Chen ei tule...", Minseok ei halunnut sanoa lausetta loppuun.
"No mitä me tässä vaan seisoskellaan, meidän täytyy käydä hakemassa hänet!"
"Ei se onnistu. Hän voi olla liikkunut ties minne."
"En usko että hän on lähtenyt yhtään mihinkään. Jos me emme hae häntä nyt, hän paleltuu kuoliaaksi!"
~||~
Yifan oli lähtenyt aulasta, kun Tao oli päätetty sittenkin päästää kotiin. Poika oli tyytyväinen.
"Mitenköhän Chanyeol voi nyt", Tao kysyi kävellessään Yifanin vierellä hänen autolleen.
"Hmh. En usko että hänelle kävi mitään vakavaa. Kaipa hän on kunnossa", Yifan sanoi välinpitämättömästi, mutta hän tunsi itsensä syylliseksi.
He näkivät kuinka taksi ajoi pihaan. Sen valot valaisivat kaksi hahmoa, pikkuisen ja laihan sekä jättiläismäisen ja pitkän pojan.
"Hei... onks toi Chanyeol? Entä toi toinen", Tao huomasi ja lähti kävelemään kaksikon luo. Yifan kiinnitti katseensa heihin ja juoksi äkkiä nuoremman perään.
Taksista ehti tulla muitakin ihmisiä, ja he juttelivat. Kun Tao ja Yifan pääsivät heidän luokseen, jännite ihmisten välillä kasvoi.
Chanyeol ei ollut nähnyt Yifanin tuloa, joten hän säikähti kuullessaan tämän äänen.
"Kris?! Mitä sä teet täällä", Chanyeol kysyi ja kääntyi siihen suuntaan missä oletti Yifanin olevan.
"Kunhan olen. Mitä sä teet täällä", Yifan piti tauon ja jatkoi, "tuon kanssa?"
Baekhyun katsoi pidempää ärsyyntyneenä, mutta jatkoi juttelua Minseokille.
"Kris, pääsenkö mä kotiin sun kyydillä", Chanyeol kysyi ja hymähti.
"Joo, jos Baekhyun ei tule mukaan", Yifan vastasi ja poika puri huultaan.
Baekhyun ymmärsi, mitä Chanyeol ajatteli. Hän hiipi hitaasti Yifanin taa, heti kun toisen silmä vältti. Poika hivutti kätensä vanhemman taskuille ja onneksi ne olivat auki. Hän tunnusteli ja huomasi autonavaimet. Chanyeol ei nähnyt mitä tapahtui, ja se oli hetkessä ohi. Baekhyun puristi kädessään avaimia ja käveli takaisin ystävänsä.
"Yeollie... mennään vaihtamaan muutama sana syrjemmälle", Baekhyun sanoi ja veti hänet kymmenen metrin päähän.
"Mä en ole hylkäämässä sua-", Chanyeol aloitti mutta Baekhyun iski käden hänen suulleen.
Harmaahiuksinen veti suusuojuksensa alas. "Ei mitään sellaista, idiootti. Mikä on Krisin auton rekkari", hän kysyi Chanyeolilta, jonka kulmat kohosivat.
"OTT-001, miten niin?"
"Ei mitään. Nyt tule tänne", Baekhyun käski ja tarttui isomman hihaan vetäen häntä perässään.
Hetken kävelyn jälkeen Baekhyun löysi Yifanin auton, joka oli kallis ja hieno. Hän avasi ovet ja ohjasi Chanyeolin pelkääjän paikalle.
"M-mitä sä teet, Baek?"
"Hys. Missä sun kämppä on?"
"No siis se on se lukion ja yliopiston asuntola... mutta miksi?"
"Hommaan meidät kotiin", Baekhyun sanoi lyhyesti ja sitoi löytämänsä pyyhkeen takaraivoaan suojaamaan, sillä sen haava ei ollut vieläkään umpeutunut.
Chanyeol ei tajunnut missä oli, kun Baekhyun laittoi hänelle turvavyön ja hyppäsi itse kuskin paikalle.
Kun moottori käynnistyi, Chanyeol henkäisi. "Sä et voi olla tosissasi."
"Joo joo, oon kyllä. Kovat ajat vaativat kovat keinot."
"Baek, osaatko sä edes ajaa-", Chanyeolin lause jäi kesken Baekhyunin kokeillessa vaihteita ja kaasua.
"Miten automaattivaihteet toimivat? Ei Xiun isän autossa ollut mitään sellaisia, se oli vanha kupla."
"Baek, kuuntele, osaatko sä ajaa?"
"Joo osaan. Tai Xiu opetti mulle silloin joskus, hahhah", Baekhyun sanoi rennosti ja peruutti pois parkkiruudusta. Luojan kiitos, parkkipaikalla ei ollut enää paljoa autoja johon Baekhyun olisi voinut autoineen törmätä.
Chanyeol otti siteen silmiensä päältä. Hän näki kehnosti, ja se sattui, mutta pakko hänen oli jotain nähdä. Baekhyun vilkaisi häntä taustapeilistä. "Yeolliee, sun silmät ovat ihan veriset."
"Tiiän kyllä, eikä se edes ole tärkein asia tässä jutussa! Kris taisi just huomata!"
"Toivottavasti en aja sen päälle. Tai nyt kun mietin lähemmin, voisin ajaakin."
"Älä!"
"Sarkasmia, sarkasmia", Baekhyun naurahti ja laittoi auton valot päälle.
"Käsijarru on päällä... mikä se näistä on", poika pohti ja painaisi tööttiä. Chanyeol säikähti yhtäkkistä ääntä. Siinä hetkessä muut huomasivat, mihin Chanyeol ja Baekhyun olivat kadonneet.
"Hei... toihan on mun auto", Yifan huudahti, ja katsoi kuinka Baekhyun lähti autolla liikkeelle. Poika kokeili taskujaan ja huomasi, että avaimet olivat kadonneet.
Minseok katseli heitä aavistuksen vinot silmät ammollaan. "Baekhyun! Sä et osaa ajaa tollasta ja mihin sä oot edes menossa?"
Baekhyun ajoi autolla heidän luokseen nykien. Hän avasi ikkunan nopeasti ja huudahti Minseokille: "Tavataan huomenna", ja sen jälkeen hän sulki ikkunan ennen kuin Yifan ehti tehdä asialle mitään. Baekhyun painaisi kaasupoljinta ja auto lähti ulvoen tietä pitkin. "Missä sun koti on", poika kysyi matkustajaltaan joka oli yhä järkyttynyt.
"Miksei mentäisi teille", Chanyeol ehdotti. "Voisi olla rauhallisempaa." Tai ainakaan Kris ei olisi siellä, hän ajatteli ja pyöritteli peukaloitaan.
"Ei käy. Siinä on ihan pikkunen ongelma, muistathan, ettei mulla ole kotia? Ei ole muuten Xiulla, Chenillä, D.O:lla taikka Luhanillakaan", Baekhyun hymähti. "Osoite?"
"En mä muista sitä tarkkaan, mutta asun siellä asuntolassa lukion ja yliopiston lähellä."
"Okei, se tieto riittää", Baekhyun sanoi ja teki u-käännöksen koska paikka oli toisessa suunnassa.
"Mutta Baek, miten Tao ja Kris pääsevät kotiin? En halua että he joutuivat jäämään sinne."
"No joo tota ajattelinkin että sä et tykkäisi jos ne jäisi ilman kyytiä. Saatoin ehkä varastaa sun moottoripyörän avaimet ja laitoin ne Yifanin taskuun. He pääsevät kyllä kotiin."
"Mitä!? Missä välissä?!"
"Hei, Chanyeol sä oot sokea. Se oli helpoin varkaus ikinä."
"Sä et saa varastaa ihmisiltä."
"Joo joo. Kadulla eläessä ei vaan ole paljoa vaihtoehtoja. Ja mä en sentään varasta alkoholia, toisinkin kun eräät."
"Kuka varastaa alkoholia?"
"Luhan. Suloinen, hoikka Luhan."
"Oon kuullut ton nimen jossain."
"Jännää. Toivottavasti se ei ole vankilassa, se on sitten jo vähän konstikkaampi juttu kuin koiran vapauttaminen rankkurilta."
"Mistä sä puhut?"
"Piiitkä tarina. Pää kiinni nyt, mun täytyy keskittyä."
YOU ARE READING
Etsitty |EXO•Fin|
Fantasy"Kaikki ei ole sitä miltä päällepäin näyttää. Itse asiassa mikään ei ole." Kim Minseok(joka muuten ei ole päähenkilö), poika jolla on paljon salaisuuksia ja velvollisuuksia. Hiljainen, huolehtiva poika on olosuhteiden pakosta päätynyt kadulle seuran...
