Etsitty |EXO•Fin|

47.Halvaantuminen

"Sehun? Mitä vittua sä täällä teet", Luhan huudahti ja kumartui toisen puoleen, peläten pahinta.
Blondi alkoi yskiä kun toinen oli aikansa läpsinyt toista hereille.
"Oletko sä oikeasti sä, Luhan?"
"Viimeksi kun kokeilin, olin ihan todellinen", Luhan hymyili ja auttoi Sehunin ylös, tosin hän rojahti paikalleen välittömästi. "Mä en pysty kävelemään yhtään. Mun jalat eivät suostu toimimaan", Sehun sanoi säikähtäneenä, jolloin pienet kyyneleet kohosivat nuoren ruskeisiin silmiin. "Ei hätää, mä kannan sua", toinen vastasi ja hivutti kätensä toisen alle, nostaen hänet hitaasti ylös esittäen, ettei se ollut lainkaan raskasta. Kannettava oli pitkä ikäisekseen, mikä tarkoitti väistämättä lisäpainoa, eikä Luhan ollut kovin vahva.

He lähtivät yhdessä etenemään johonkin suuntaan, tämä paikka ei tuntunut enää turvalliselta.
"Missä sä olet ollut", Sehun kysyi.
"Olin jossain jääerämaassa Minseokin ja Jongdaen kanssa."
"Ai heidän... minä olin Kyungsoon ja Taon luona. Mitä teille tapahtui?"
"Ensin hyökkäsi hirviö, joka saattoi tappaa Jongdaen. Sitten pakenimme Minseokin kanssa ulos, jossa oli kiertelemässä kopteri. Pakenin sitä, mutta hän halusi jäädä", Luhan selitti lyhyesti ja jätti sanomatta ne turhan intiimit suutelukohtaukset.
"Meidänkin luoksemme tuli kopteri! Sitä ennen Kyungsoo sekosi ja meinasi tappaa meidät."
"No sen jätkän tuntien siinä ei ole mitään ihmeellistä."
"Minusta hän vaikutti aluksi ihan mukavalta, joskin hiljaiselta."
"En ole koskaan pitänyt hänestä. Kyungsoo on oudompi kuin kuvittelet."
"Eikö me kaikki olla vähän outoja, vai?"
"Ei varmaan sillä tavalla."
"Joka tapauksessa minäkin pakenin paikalta, mutta se sinun näkemäsi kuollut tyttö taisi jahdata minua, vaikka luulin, ettei kukaan ollut seurannut."
"Kävikö mielessäsi se mahdollisuus, että suhun on laitettu jäljitin?"
"Se mies kyllä ampui minua kerran, olisiko siinä kudissa voinut olla sellainen?"
"Kaikki on mahdollista. Mihin hän osui", Luhan sanoi ja laski Sehunin maahan, joka osoitti niskaansa.
"Niskaan kai. Näkyykö siellä mitään", toinen sanoi ja kääntyi vatsalleen käsiään käyttäen.
"Jep, täällä se pikku pirulainen on", poika hymähti ja repi sen irti, murskaten keveän laitteen kourassaan. "Se ei ole enää ongelmamme."

~||~

Polte katosi hänen keuhkoistaan, eikä Chanyeol tuntenut mitään erikoista, hänen käsiään vain hieman kirveli, mutta se saattoi johtua siitä, että hän hakkasi taas muovista seinämää, lakkaamatta, purkaen siihen vihaansa ja muita tunteitaan.

Tutkijat eivät olleet mielissään kohteen käytöstavoista tai ensimmäisen kokeen tuloksesta.
"Hänellä on liikaa energiaa", lääkäri sanoi tyytymättömänä. "Häntä on vaikea käsitellä."
"Ehkä häntä pitäisi riuduttaa ensin", biologi vastasi ja mietti hetken.
"Se olisi parhain keino hallita häntä. Jos hän olisi koko ajan huumattuna, saattaisivat tutkimustulokset vääristyä."
"Meillähän on se ihmisille tarkoitettu juoksumatto, jolla haluttiin testata sotilaiden kuntoa. Teemme siitä vain tiiviin niin se on valmis käyttöön", tiedemies sanoi innoissaan ja kiiruhti valmistelemaan itse sitä.

Biologi ja lääkäri saapuivat seuraavan luo, joka oli Yixing, joka piilotti kyyhkynsä paitansa alle, etteivät miehet veisi sitä häneltä.
"Tämän voimaa ei ole varmistettu vielä. Toivottavasti hän ei ole vain tavallinen tallaaja", lääkäri sanoi ja katseli muovin läpi pojan silmiä, joissa välähti jotain, mutta hän kuvitteli sen olevan valon luoma harha.
"Kokeillaan aiheuttaa hänelle kipua, se näyttää tuovan voimat aina esiin."
"Hyvä idea", mies sanoi ja käänsi vipua vankilan kyljessä, jolloin sähkövirta kulki pojan läpi, niin suuri, että hän säikähti ja se sattui, muttei vielä kovin vaarallinen. Lintu hänen paitansa sisällä kirkaisi ja Yixing tajusi, että sille virta saattaisi olla kohtalokkaan kova.

Poika hengitti syvään ja parantava voima hävitti kivun sekä hänestä, että lemmikistään. Se ylsi seinän takana olevaan Chanyeoliin, joka rauhoittui hetkeksi. Myös biologin aina kolottava selkä tuntui heti paremmalta, mutta tutkija ei osannut yhdistää pojan voimaa tähän tunteeseen.