Etsitty |EXO•Fin|

49.Hallintalaite

Triceraton lampsi sellin ovelle ja avasi sen.
Taemin tuijotti tätä tuon valkoisiin silmiin ja puuskahti. "Mitä nyt, taukki?"
"Kuule itse taukki, sulle ja sun kaverillesi tuli juuri käyttöä."
Jongin heräsi vieraaseen, matalaan ääneen ja hieroi unihiekat silmistään. Kaikki lähtivät samaan aikaan sellistä, jonka ulkopuolella vankien ranteet kahliutuivat automaattisesti yhteen, kuin niitä olisi yhdistänyt vahva magneetti.
"Saimme selvitettyä ostajanne, ja se ei ollut mieluisaa tietoa", dinosaurus selitti ja ohjasi heitä käytävällä paikkaan, jossa he eivät aiemmin olleet. Oven takaa paljastui sali, joka muistutti oikeudenkäyntisalia. Heidän edessään oli suuri tuoli, mutta tällä erää se oli tyhjä kuten koko muukin sali.

"Teidät haluaa ostaa federaatio, meidän pahin vihollisemme. Teissä on jotain todella erityistä, jos he ovat kiinnostuneita teidän kaltaisistanne heiveröisistä pikku paskoista. Ja kun huhut olivat saavuttaneet meidät, tiesimme, että te olette osa siitä suuresta 'aseesta', jolla he aikovat meidät voittaa", triceraton selitti ja Jongin räpäytti silmiään yllättyneenä. Hänkö olisi hyödyllinen sodassa?
"Te saatte taistella meidän puolellamme. Käytämme teitä uhkauksena."

~||~

Chanyeol oli rättiväsynyt juostuaan niin kauan tauotta, joten hän antautui ihmisten käsittelylle helposti. Myöskään muiden kanssa ei ilmennyt ongelmia, jokainen oli liian väsynyt vastustellakseen toimenpiteitä. Tosin heidän voimansa aiheuttivat niitä senkin edestä.

Jokainen tutkittiin vuorollaan ja totta se oli, kaikilla oli tämä poikkeava elin. Heiltä otettiin vielä muutamia kokeita, jonka jälkeen kaikki paitsi yksi vietiin pois. Minseokin verikoe oli ainoa joka tuotti ongelmia, sillä hänen verensä oli muuttunut kylmäksi ja jähmeäksi, joten sitä oli hankala ottaa talteen. Kun hänet altistettiin kevyelle lämmölle, oli veri muuttunut täydelliseksi litkuksi joka levisi joka paikkaan saaden tilan näyttämään teurastamolta.
Kaikki oli hidastunut Taon kohdalla niin paljon, että hänet oli lyöty tajuttomaksi, jolloin hänen ajantajunsa oli kadonnut ja näin ollen voima oli lakannut siksi aikaa toimimasta. Nyt he tajusivat, että hänen voimansa oli aika.
Yifania taas oli jouduttu pitelemään kiinni koko ajan, ettei hän olisi lähtenyt lentelemään kuin ilmapallo ympäri huonetta.
Chanyeolille oli juotettu lusikallinen vettä, jolloin hän oli saanut melkein myrkytyskohtauksen, mutta ainakaan hän ei ollut polttanut vielä ketään.
Yixing yritti piilotella lintuaan, mutta viimein se huomattiin ja se riistettiin häneltä. Hänen ruskeat silmänsä vetistyivät, mutta hän ei antanut sijaa itkulle. Poika oli keskittynyt parantamaan voimallaan muiden mielialaa nähdessään miten hirveältä muista tuntui, ja se näytti auttavan. Itsensä hän siirsi syrjään.
Tutkijat eivät keksineet millään, millainen hänen voimansa olisi voinut olla, kun mitään ei tapahtunut. Lisäksi hänen sisällään oleva pallo ei ollut niin suuri kuin mulla, joten vaikutti siltä että hän oli vain turha mutatoitunut ihminen.
"Päästetään hänet menemään lintuineen. Emme tarvitse tavallista poikaa jolla on vain geneettinen poikkeama."
Yixing räpytteli silmiään ihmeissään siitä, että hänet vain talutettiin pois rakennuksesta muiden jäädessä huutelemaan jotain pelastuksesta. Junmyeonin itku satutti poikaa, mutta sillä erää hän ei voinut tehdä mitään.

Junmyeon, joka oli ainoa joka huoneeseen oli jäänyt, otettiin ensimmäiseksi koekappaleeksi uudelle laiteelle, joka oli kehitetty muista ihmisistä otettujen näytteiden perusteella.

Häkkyrä, jonka keksijät olivat saaneet kasaan, ei näyttänyt mukavalta kenenkään mielestä. Hän ei halunnut sitä kiinni itseensä.
Toimenpidettä ennen poika punnittiin ja mitattiin, jotta hänelle osattiin antaa sopiva määrä lääkettä. Tutkijat pohtivat, mahtoiko pelkkä puudutus riittää. Todettiin, että parempi oli nukuttaa, ja se sai Junmyeonin huokaisemaan helpotuksesta, ainakaan hän ei tuntisi kipua.

"Tämä täytyy vain liittää siihen elimeen", tutkija selitti kun Junmyeon sidottiin jälleen kiinni samaan pöytään, jota ei vaivauduttu puhdistamaan Minseokin epäonnistuneen verikokeen jälkeen, mitä nyt enimmät oli pyyhitty pois.
"Leikkaus on toki riskialtis, mutta riskit on otettava", hän jatkoi ja Junmyeonin syke alkoi kiihtyä pelosta. Johtaja kiinnitettiin häneen ja vieressä oleva kone näytti hänen kiihtyneet sydämenlyöntinsä.
"Ei ole mitään pelättävää", lääkäri sanoi ja laittoi happimaskin Junmyeonin suulle samalla kun häneen äsken pistetty nukutusaine alkoi vaikuttaa.

Tiedottomuus.

~||~

Kipu, valtaisa kipu, herätti Junmyeonin syvästä unestaan. Oli kulunut tuntikausia, hän oli nukkunut liikaa, haaskannut kallista aikaa.
Naisrobotti seisoi hänen vierellään ja avatessaan silmänsä hän säikähti sitä. Onneksi oikeakin hoitaja oli siinä, ja hän tuli heti tiedustelemaan Junmyeonin vointia.
"Sattuu", Junmyeon sanoi käheällä äänellään ja otti hanakasti vastaan vesilasillisen, joka hänelle tarjottiin.
"Niin, kipulääkettä piti antaa vähemmän, sillä sinun täytyy olla terävänä ja tarkkana lehdistötilaisuudessa."
"Lehdistötilaisuudessa?"
"Niin, se on puolen tunnin kuluttua."
"Puolen tunnin kuluttua...", Junmyeon huokasi syvään ja piiloutui peittonsa alle. Hoitaja otti sen pois häneltä ja auttoi pojan ylös robotin kanssa.
Olo oli raskas ja hänen yläkehonsa oli peitetty siteillä, mutta kohoumista huomasi, että osa laitteesta oli hänen kehonsa ulkopuolella. Siitä lähti johtoja viereiseen koneeseen, joka hyrisi.

Hoitaja otti sen hyrisevän laitteen käteensä ja lähti kävelemään se mukanaan, Junmyeonin täytyi seurata. Robotti seurasi perässä.
Askeleet olivat horjuvia Junmyeonin kävellessä, häntä sattui ja hänellä oli kova nälkä, häntä väsytti ja kaikki asiat olivat pielessä, mutta siinä hän käveli, sukien hiuksiaan mahdollisimman edustuskelpoisiksi.

Erään oven takana odotti itse iso pomo, joka katsoi epäilevästi puolialastonta poikaa edessään, joka näytti niin riutuneelta, että pelkkä tuulenpuuska olisi voinut hänet kaataa.
"Tämä on yksi heistä, vai?"
"Kyllä, numero JM1, vedenhallitsija."
"Mistä se JM tulee? Luulin että käytimme vain numeroita."
"Koimme helpommaksi lisätä myös kirjainyhdisteet", hoitaja selitti ja Junmyeon lipaisi kuivia huuliaan toivoen, että alkaisi sataa.
Aivot lähettivät käskyn alaspäin, mutta voiman tuottava elin lamaantui, kun pieni lämpö johtui laitteesta siihen.
Junmyeon huudahti ja kaatui maahan. Hoitaja näytti olevan pahoillaan. "Anteeksi, en tiennyt että se satuttaisi sinua noin paljon."
"M-mitä sinä teit?"
"Tämä laite siis kontrolloi sinun sisälläsi olevaa elintä. Se lamaannutti sen ennen kuin se ehti toimia, sillä aioit käyttää voimaasi."

"Mielenkiintoista, tutkijat ovat ylittäneet itsensä, kunhan vain saavat tuosta koneesta kaukosäätimen ja langattoman version", iso pomo hymyili mielissään. "Nyt laittakaa hänet oikein hurjan näköiseksi, hänen täytyy olla edustava koko universumin edessä. Sota on jo käytännössä voitettu."
Hoitaja nyökkäsi, niiasi ja lähti Junmyeonin kanssa seuraavaan paikkaan, jossa hänet ehostettaisiin.
"Koska meidän täytyy näyttää siltä, että kaikki olisi harkittua ja hallinnanalaista, lisäämme johtojen pituutta. Ne laitetaan menemään maata pitkin sinun luoksesi, joten sinun täytyy liikkua siten, etteivät ne näy", tyttö sanoi ja vaihtoi pidemmät johdot.
"Miksi tämä kaikki?"
"Viholliset, triceratonit, näkevät ohjelman taatusti ja he kusevat housuunsa pelosta jos näkevät mihin pystyt."
"Palvelenko minä nyt federaatiota", poika muisti Minhon sanat.
"Kyllä, ja sinun on parempi totella kaikkia käskyjä. Saamme sinut kyllä tottelemaan jos se ei tapahdu omasta tahdostasi", tyttö hymyili ja maskeerasi haavoja ja arpia Junmyeonin pehmeille kasvoille.
Junmyeon huokaisi.