Etsitty |EXO•Fin|

9.Teehetki

Junmyeon ja Yixing oli päästetty ulos sillä ehdolla, että he kävisivät näyttämässä vammojaan myöhemmin. Molemmat saivat varmuuden vuoksi antibiootit jos ampumahaava tai purema lähtisi tulehtumaan.

He keittivät teetä ja Yixing kaatoi kannusta molemmille. Pojat istuivat ikkunan vieressä olevan ruokapöydän ympärille ja alkoivat juoda. Junmyeon siemaisi teetä ja katsoi vaivihkaa Yixingiä hiljaisuudessa. Hän tiesi, että molemmat yrittivät vain unohtaa päivän tapahtumat. Tänään oli tapahtunut paljon, ja jostain syystä Junmyeonilla oli huono omatunto. Mutta mitä hän oli tehnyt väärin? Hän ei ymmärtänyt, mistä tunne johtui. Tai ehkä hän tunsi huonoa oloa siitä, että oli joutunut ajamaan Baekhyunin pois. Junmyeon arveli, että hänen kannattaisi nukkua pää selväksi ennen tapahtuman käsittelyä. Hetken aikaa hän vain piteli pyöreää kupposta kädessään tuijotellen valkealla seinällä riippuvaa Layn piirtämää kuvaa yksisarvisesta, joka paransi maassa makaavaa haavoittunutta jänistä. Kuvassa satoi, mutta eläimien ympärillä oli kaunis, lämmin ja kellertävä hehku. Yixing ei ollut meinannut ensin antaa hänen laittaa sitä seinälle, mutta kun Junmyeon oli vaatimalla vaatinut, se oli lopulta päätynyt paraatipaikalle.

~||~

Minseok ryntäsi kerrostalon sisään ja laski nopeasti, mikä kerros olisi parhain mahdollinen. Kolmas tai toinen ja hän päätyi kolmanteen. Hän juoksi ensin toisen kerroksen läpi kokeillen joka ikistä ovea. Mikään ei ollut auki, ja häntä alkoi kihelmöidä pelosta, kun hän tajusi että suunnitelma oli saattanut olla kohtalokas virhe.
Kuitenkin yksi kolmannen kerroksen ovista oli jäänyt auki ja hän ryntäsi sisään valaistuun tilaan. Hän näki kaksi tuntematonta juomassa teetä mutta poika ei välittänyt vaan paiskasi oven perässään kiinni lukkoon.

Hän pysähtyi eteiseen hengittäen raskaasti. Minseok laskeutui sen pehmeälle matolle makaamaan ja sen jälkeen kaikki pimeni.

~||~

Sehun kaivoi vaatekomeroaan ja heitti Luhanille sopivimman kokoiset vaatteet, ison t-paidan ja lökärit.

"Laita nämä päälle, ellet sitten alasti halua nukkua." Luhan virnisti ja vaihtoi vaatteet Sehunin katsoessa toiseen suuntaan. Hän kiusoitteli toista tahallaan hidastelemalla pukemisessa. Sehun vilkaisi läheistä puoliksi tahallaan ja puoliksi vahingossa. Hän ehti vain nähdä Luhanin luisevan ja heikon olemuksen, joka sai hänet katsomaan taas pois.

"Oon pahoillani, ettei mulla ole lihaksia nykyisin. Eivät ne kato ilman ruokaa kasva ja se on ollut vähän kortilla viime aikoina", tarkkaavainen Luhan huomasi sanoa ja puki viimein päälleen.

Sehun tunsi säälin sekaista myötätuntoa poikaa kohtaan. "Mennään sitten ottamaan ruokaa. Saat syödä niin paljon kun jaksat", Sehun lupasi ja tarttui Luhania kädestä. Luhan hymyili hieman jännittyneesti toisen vetäessä hänet perässään.

Keittiö, joka oli vain pieni syvennys, sisälsi pikkuruisen jääkaapin, mikron ja kaapin. Sehun avasi jääkaapin ja käski Luhanin valita sieltä mieleisensä.

Poika otti konstailematta sieltä muutaman hedelmän. Hän katosi hetken Sehunia merkitsevällä katseella. Kun poika ei näyttänyt tajuavan vihjettä, Luhan avasi suunsa. "Eikö täällä ole yhtään mitään vahvempaa juomaa?"

Sehun katsoi häntä ja mutristi suutaan jälleen hänelle ominaisella, suloisella tavalla. "Ei mulla. Krisin tai Chanyeolin huoneessa voi olla. Mutta onko sinun pakko..."