Etsitty |EXO•Fin|

24.Ilmianto

Yixing hymyili lampaalle, joka käveli hänen edessään. Kukat olivat puhjenneet suureen väriloistoon, kaikkiin sateenkaaren väreihin.
Hän ojensi kättään kohti pehmeän pinkin lampaan suuntaan, mutta kun hän kosketti sen pehmoista villaa, se hajosi tuhansiksi, kymmenen sentin kolikon kokoisiksi indigonvärisiksi kolibreiksi, jotka lensivät niin nopeasti, että muutaman nopean silmänräpäyksen jälkeen ne olivat kadonneet tummalle taivaalle.
Tummahiuksinen, rento poika hymähti ja laski hitaasti kätensä penkille. Kukaan ei ollut tullut häiritsemään häntä, hän saattoi leijua pilvilinnoissaan täysin rauhassa.
Tästä idyllisestä ympäristöstä kuitenkin puuttui jotain ensiluokkaisen tärkeää, ja hänen alitajuntansa viesti siitä muotoilemalla kukista sateenkaarilippuja, yksisarvisia ja jäniksiä. Kun Yixing ei ottanut vihjettä heti kuuleviin korviinsa, loi hänen alitajuntansa kuvan pehmeästä pojasta.
"Kim Junmyeon", kuiskasi tuuli lempeästi hänen korvaansa. Hän pudisti päätään. "Ei nyt."

~||~

Taemin hiippaili nujakan alkaessa kauemmas, kaapaten kännykänsä taskustaan. Hänellä ei ollut aikaa katsella jotain Chanyeolin ja Yifanin vähäpätöistä tappelua, kun Jongin oli kateissa. Sitä paitsi hän aikoi kertoa Minseokista ja Baekhyunista, kun he nyt täällä olivat. Ne kaksi eivät tosiaan tuntuneet aiheuttavan kuin sekasortoa. Kumma, kun molemmat olivat sellaisia nättinaamaisia pikkupirpanoita, niin silti poliisi etsi heitä, syystä tai toisesta. No, tästä eteenpäin se ei olisi enää hänen ongelmansa, vaan hän voisi pyytää viranomaisia etsimään Jonginia.
Puhelimeen vastattiin, ja hän hymähti puhuessaan. "Tiedän, missä kaksi etsimäämme henkilöä on. Ja tiedän heidän nimensäkin."
"Vai niin? Kertoisitko tarkat tuntomerkit, osoitteen sekä heidän nimensä?"

"Toinen on sellainen aika laiha ja pieni, harmaat, silmille valuvat hiukset. Hänen nimensä on Baekhyun, sukunimestä ei mitään hajua. Toinen on yhtä lyhyt, mutta pyöreämmät kasvot, kissamaiset, vinot silmät ja kupariset hiukset. Hänen nimensä on Minseok. Ne ovat molemmat täällä koululla."

"Hyvä on. Voitte sulkea linjan, tukijoukot ovat siellä aivan pian. Saatte sen jälkeen rahanne."
Taemin sulki puhelimensa tyytyväisenä, katsellen kahta häntä kookkaampaa nuorta miestä, jotka tappelivat rajusti.

~||~

Chanyeol karjaisi tuskasta, hänen muovisten, mustien aurinkolasiensa hajotessa säpäleiksi Yifanin potkun voimasta. Poika oli kuitenkin valmiina, ja hän tarttui kiinni toisen ojennetusta kintusta.

Poika hengitti raskaasti pitäessään toisen jalasta kiinni, ja kaikkien yllätykseksi hänen vihollisensa housun lahje alkoi savuta, ja kun Chanyeol päästi säikähtäneenä irti, hän huomasi sen olevan liekeissä.
Yifan pyörähti ilmassa saaden tulen pian sammumaan. Taistelu jatkoi, mutta aiempaa julmempana ja verisempänä. Chanyeol alkoi olla jo niin vihainen, että jokainen hänen iskunsa lennätti kipinöitä lumelle.

Kaikki muut tuijottivat tapahtumia kauhuissaan, tajuamatta tehdä mitään. Vasta sitten, kun Yifanin oikea korva sai valtaisan palovamman Chanyeolilta, joku meni väliin.
Junmyeon oli jättänyt Taon Minseokin huomaan, kun meni itseään suurempien taistelun väliin.
Kumpikin taistelijoista oli niin keskittynyt toisiinsa, etteivät he huomanneet ruskeahiuksisen tuloa.
Junmyeon asetti kätensä nopeasti liikkuvan Chanyeolin selälle, joka oli jo hiestä märkä. Valkea t-paita oli liimaantunut kiinni ihoon. Junmyeon koukisti sormensa kankaan ympärille ja kiskaisi. Chanyeol älähti ja käännähti, iskien Junmyeonia sokeasti lapaluille. Vanhempi parkaisi ja hänen ympärillään oleva lumi suli vedeksi, nousten pisaroina ylös hänen käsilleen.
Jongdae juoksi hakemaan toisen turvaan kaatuvan Chanyeolin massalta. Kuitenkin jokin meni vikaan, ja taivaalle purkautui valtaisa salamapatsas.

Kukaan ei enää ymmärtänyt mitä oikein tapahtui, kun jokaisen oma voima temppuili pelosta, vihasta ja muista tunteista miten tahansa.
Sehun katseli järkyttyneenä kahden hyvän ystävänsä valtataistelua, ja tuuli heidän ympärillään alkoi yltyä raivoisaksi.
Minseok halusi ennen kaikkea puhua asiat läpi, eikä taistella. Sitä paitsi, minkä takia Chanyeol oli liekeissä tuolla tavoin?
Tao nyyhkytti maassa katsellen kaikkien taistelua, täysin sekavana, tietämättä mitä hänen täytyisi tehdä. Jokin kuitenkin ymmärsi Taon tunteita, ja yllättäen koulun ulkopuolella olevan suuren kellon tummat, metalliset viisarit raksuttivat koko ajan hitaammin, loppuen lopuksi pysähtyen täysin.
Jongdaen vahva energia kulki varmasti joka ikisen läheisen ihmisen sisuskalujen läpi värisyttäen niitä. Salaman sinertävät osat halkoivat taivasta joka sekunnilla.
Luhania ei oikeastaan kiinnostanut, mitä tuo kiinalaispoika ja korealainen oikein säätivät, kunhan kukaan ei koskenut Sehuniin ja Minseokiin. Mutta juuri kun hän ajatteli, että onneksi kumpikaan heistä ei ollut vielä hyökännyt tuohon sekasortoiseen kasaan, Minseok juoksi irrottamaan Jongdaen kahakasta. Minseok pehmeät, mutta jäntevät kädet työnsivät Yifanin pois tieltä, mutta hänen kouransa oli niin jäätävän kylmä, että Yifan sai poskeensa ikävän näköisen paleltuman. Sama juttu kävi Chanyeolille, tosin uhri oli hänen höröttävä korvansa.
Luhan hätääntyi Minseokin puolesta, ja hänen mielensä toimi tunteidensa mukaan, eli toisin sanoen läheinen puupenkki paiskautui kaikkien tappelijoiden päälle, saaden aikaan suurtakin tuhoa.
Baekhyun huusi täyttä kurkkua Chanyeolin loukkaantuessa, ja hetkiseksi hänen suunnaltaan loisti niin kirkas valo, että kaikkien silmiä särkisi päivänkin jälkeen.

Kaikkien voimien sekasorto oli niin sanoinkuvaamattoman sekavaa, että ikkunoista töllistelevät oppilaat eivät nähneet kuin valtavan lumimyrskyn, jonka keskelle alkoi kehittyä hurrikaani.

~||~

Kyungsoo liikkui itse asiassa melko lähellä kouluaan, koska hänen muistijälkensä oli liian heikko ideaculpan täydelle tarkastelulle. Toisin sanottuna, Kyungsoo oli eksyksissä.
Mutta sitten hän näki jotain kiinnostavaa, joka sivuutti jostain syystä kokonaan aiemman päämäärän. Ilma väreili kummallisesti ja vahvasti. Lämmintä ja kylmää ilmaa puhalsi koulun suunnasta. Kyungsoo kiinnostui ja lähti ilmiötä kohti, unohtaen ensisijaisen kohteensa täysin.

Pienikokoinen, resuinen poika näki koulunpihalle tullessaan ensiksi Taeminin, ja ideaculpa päätti kysyä häneltä asiasta. Hän käveli toisen luo, ja hipaisi häntä olkapäähän, niin että Taemin käännähti säikähtäneenä.
Pojan silmät levisivät hänen katsoessaan nimeltä tuntematonta, mutta hieman tuttua poikaa. "Hei, sinähän olet se Jonginin luona ollut poika! Ja sua etsii poliisi", hän huudahti ja kavahti kauemmas, vihan kivutessa hitaasti tämän silmiin.
"Halusin vain kysyä, missä on ihmisiä", ideaculpa muotoili sanat huolellisesti pojan sydämen muotoisilla huulilla, pyrkien etteivät ne kuulostaisi puuroutuneilta.
"Idiootti kysymys. Keitä ihmisiä? Jos haluat nähdä kaltaisiasi, öh, hirviöitä, teikäläiset riehuvat tuolla noin", hän vastasi huitaisten kädellään kaaoksen suuntaan, haluten vain päästä toisesta nopeasti eroon.

Kyungsoo nyökkäsi vain, ja lähti kaaoksen luo, jättäen Taeminin niille sijoilleen. Poika käytti heti tilaisuuden hyväkseen ja soitti uudestaan virastolle, kertoen että myös kolmas etsitty oli löytynyt ja saapunut tänne, muiden luo. Hän samalla myös selitti valtaisan mellakan tapahtumia. "Tänne on tulossa varmaan joku lumimyrsky tai jotain." Sitten, kun Chanyeolin veret purskahtivat komeassa kaaressa lumihangelle, hän lisäsi pahoin voivana: "...ja tulkaa nopeasti. Tää meno alkaa olla jo tosi rajua."

Viraston miehet kertoivat, että joukot olivat aivan pian siellä, ja että hänellä ei olisi mitään hätää. Mutta uskoiko tuota nyt, kun seuraavaksi Jongdaen nenä lyötiin lyttyyn niin lujaa, että rusahdus kuului.
Kyungsoo liittyi mukaan kahakkaan ideaculpan ohjastama. Kyungsoon oma mieli käskytti vahvasti ideaculpaa, eikä loinen pistänyt sitä pahakseen, sillä se ei itse ollut lainkaan varma, mikä tässä sekasorrossa olisi paras vaihtoehto toimia.