Etsitty |EXO•Fin|

45.Koekappaleet

Jongdaen asiat eivät olleet yhtään paremmin kuin Kyungsoon, mutta ainakin häntä pystyttiin hoitamaan paremmin. Vaikutti siltä, että hänen toinen kätensä pitäisi amputoida, mutta siihen ei ollut välineitä, joten se hoidettaisiin myöhemmin. Raatelujälkien verta tihkuvat haavat tyrehdytettiin ja ne sidottiin. Myös hän kaipasi lisäverta ja sitä hän myös sai.
Poika käärittiin paksuihin viltteihin, ja hänet asetettiin lämpöpatterin luo, että hypotermia katoaisi.

Baekhyun valitti sellissään, että hän tarvitsi myös apua. Hoitaja tuli hänen luokseen ja katsoi häntä epäilevänä, saattoihan kyseessä olla yritys paeta.
Poika näytti yhä turvonnutta jalkaansa ja nosti paitaansa näyttääkseen haavan, joka ei koskaan ollut parantunut kunnolla.
Hoitaja sanoi, että niiden hoito saisi kyllä odottaa siihen, että he olisivat perillä. Ne eivät näyttäneet kovin pahalta päällepäin, mutta poika tunsi, miten jotain tapahtui. Seuraavana hetkenä hän tunsi jälleen oudon tunteen, tällä kertaa se oli siirtynyt keuhkojen luo. Hän oli varma, että tulppa oli jatkanut matkaansa keuhkoihin.
Baekhyun huusi apua ja Chanyeol viereisessä sellissä kysyi, että mitä hänen rakkaalleen oli tapahtunut, sillä näköyhteyttä sellien välissä ei ollut.
Hoitaja palasi ja vastasi, että Baekhyun täytyi vain odottaa.

Alus lähti nopeasti matkaan, ja poikien onneksi määränpäähän ei ollut kovin pitkä matka.

Sen jälkeen, kun avaruusalus laskeutui, heitä odottivat lasiset säiliöt, joihin heidän täytyi mennä. Yifan puhahti ärsyyntyneenä. Jos häntä kohdeltiin hirviöinä, hän myös käyttäytyisi niin kuin olisi. Tämä oli hänen arvolleen loukkaavaa.
Jokaiselle oli oma pyöreä koppi ja ne olivat tismalleen samanlaisia, niin isoja, että niissä saattoi kävellä pientä ympyrää. Makaamiseen ei riittänyt kuitenkaan tilaa.

Vartijat avasivat ensin Baekhyun sellin ja auttoivat häntä kävelemään. Hän alkoi yskiä hiljaa kun hänet laskettiin paareille. Chanyeol näki sen ja alkoi huutaa, että mitä Baekhyunille oikein tapahtui.
"Ei hätää Channie, ainakin mä saan hoitoa", poika sanoi hymyillen harmissaan siitä, että hänen rintaansa ahdisti niin, ettei pakeneminen tulisi kysymykseenkään.
Jättiläinen kurkotti kätensä kaltereiden väleistä, haluten vielä koskettaa poikaa kertaalleen, mutta toinen saattoi vain ojentaa omansa yltämättä rakkaaseensa.

Kyungsoo kiidätettiin pikavauhtia toisilla paareilla samaan paikkaan kuin Baekhyunia. Myös Jongdae vietiin paarein pois, Tao myös, sillä hänen jalkansa vaati vielä lisähoitoa.

Muiden poikien odotettiin tulevan omiin koppeihinsa. Sotilaat aloittivat Junmyeonista, joka käveli suosiolla omaan koppiinsa, väsyneenä ja taistelutahtonsa menettäneenä. Samoin tein hän istui sen sileälle, muoviselle lattialle. Ovi suljettiin ja hän kiitti sitä, ettei hänellä ollut ahtaanpaikankammoa.

Seuraavana oli Yixing, joka vilkutti Junmyeonille kävellen omaansa. Poika siveli seinien läpinäkyvää pintaa ja kukaan ei huomannut, että hän oli piilottanut kyyhkynsä paitansa alle. Hän ei halunnut menettää lemmikkiään.

Minseok katsoi epäilevänä lasista häkkiä. Hän ei liiemmin pitänyt ahtaista paikoista ja hän oli varma, että nämä vangitsijat olivat niitä, joita hän oli jo aiemmin paennut Maassa. Nytkö hänen pitäisi viimein alistua kohtaloonsa? Poika oli saanut takaisin taistelutahtonsa, nyt kun oli paremmat mahdollisuudet ylipäätään selvitä hengissä.
Minseok lähti kävelemään oven avauduttua hitaasti sotilaiden luo. He osoittivat häntä koko ajan aseillaan, mutta siitä huolimatta hän toteutti suunnitelmansa, eli potku yhteen aseeseen, nyrkki toiseen ja kolmannen poika repi suoraan miehen kädestä.
Potkut takasivat sen, että aseet kierivät hiukan kauemmas sotilaista ja näin ne antoivat hänelle hieman lisäaikaa paeta.
Selviytymiseen tottunut poika juoksi niin kovaa kuin hänen jäntevistään jaloistaan pääsi, pakoon, jonnekin minne hän voisi piiloutua, sillä siihen pikkukopperoon häntä ei saisi vapaaehtoisesti.
Sotilaat tiesivät, että Minseokilla oli taipumuksia pakenemiseen, mutta koska hän oli antanut ottaa itsensä kiinni aiemmin, he olettivat nälkiintyneen pojan olevan liian väsynyt siihen.
Mies asetti nopeasti aseensa tainnuttavalle, ja ampui muutaman luodin poikaan, joka ampui tähdäten takaisin ja osuikin.
Sekuntia myöhemmin hän rojahti itse maahan, kun aine vaikutti. Yksi sotilas oli myös tajuton ammuksen johdosta. Hänet vietiin pikaisesti pois ja toinen tuli tilalle samaan aikaan kun Minseok oli asetettu istumaan säiliöön.

Chanyeol oli seuraava ja hänen kanssaan noudatettiin erityistä varovaisuutta, sillä hänen oli huomattu olevan vahva ja vaarallinen sekä uppiniskainen. Isokokoinen käveli ulos nykyisestä sellistään ja kun eräs sotilas tökkäsi häntä aseellaan muistuttaakseen, että hän saisi pyssystä jos yrittäisi jotain. Se stressasi poikaa, jota jo valmiiksi ahdisti se, että Baekhyun oli viety johonkin. Hän tunsi, että jokin kuohahti hänen veressään. Lämpö siirtyi verestä kämmeniin ja roihu paloi silmissä samaan aikaan kuin sydämessä. Chanyeol hengitti syvään ja asetti kätensä hitaasti sotilaan olalle, joka hyväksyi liikkeen olettaen sen olevan vaaraton. Väärin meni, sillä lämpö sytytti liekit sotilaan olkapäähän. Ensin se pureutui kankaaseen, pian se jo kosketti ihoa ja silloin sotilas huudahti kivusta ja säikähdyksestä. Chanyeol nosti kätensä hänen olkapäältään ja hänestä tuntui kuin kämmenet olisivat kuin kuuma nuotio, joka sytytti hetkessä asian kuin asian. Pojan tarvitsi vain koskettaa kaikkia sotilaita, niin he syttyivät.
Pienet liekkipesät eivät estäneet heitä ampumasta Chanyeolia tajuttomaksi, joten kriisistä selvittiin nopeasti, joskin ensimmäinen sotilas jouduttiin vaihtamaan uuteen.
Jäljellä oli enää Yifan, joka seisoi sellissään kädet puuskassa. Hän ei suostunut tulemaan, vaan sotilaiden täytyi väkisin raahata hänet inhottavaan tilaan hänen protestoidessaan äänekkäästi.

Kun viimein kaikki pojat oli saatu sinne minne pitkin, jolloin muoviset vankilat lähtivät liikkeelle, sillä niihin oli laitettu alustoille, jotka leijuivat ilmassa parin senttiä lattian yläpuolella kevyiden moottorien ansiosta.

Kului hetki, kun heidät oli saatu sisään varsinaiseen laboratorioon. Heidät vietiin eri paikkoihin, etteivät he voineet nähdä toisiaan. Heidän ostajansa oli suvainnut saapua paikalle. Mies säteile tyytyväisyydestä, tosin se latistui hieman, kun hän kuuli että kolme puuttui yhä, eikä näitäkään kaikkia ollut saatu varmistettua.
"Olette tehneet kuitenkin hyvää työtä. Kauppaammehan kuului myös niitä robottinaisia, vai mitä?"
"Toki. Ne täytyy vain ohjelmoida haluamallanne tavalla ja ne ovat valmiita käyttöön. Varoitan, että ne ovat herkkiä tietynlaiselle energialle, mikä saa niiden koneiston epäkuntoon. Kyseinen energiamuoto on kuitenkin niin harvinainen, että siitä tuskin tulee ongelmia."
"Hyvä. Menkää etsimään loputkin, niin me huolehdimme näistä."

Chanyeol oli herännyt tainnutuksestaan ja hakkasi kiivaasti putken muovista pintaa, tauotta. Hän halusi päästä pois täältä, nyt heti. Muoviin ei kuitenkaan tullut edes pieniä kulumia.
Yixing viereisessä paikassa kuuli toisen jyskytyksen, ja arveli että heidän näköyhteytensä oli blokattu vain ohuilla, siirreltävillä seinillä. Se kävi järkeen, sillä hänen takanaan oli jykevän näköinen valkea tiiliseinä ja väliseinät olivat harmaita. Edessäpäin oli näkymä käytävälle.

Johtava lääkäri, biologi ja tiedemies kävelivät ensin Chanyeolin luo. Katsellessaan hänen tuloksetonta takomistaan, he olivat kiitollisia siitä, että jättiläinen oli saatu telkien taakse.
Poika vaikutti kaikista erityisen kiinnostavalta tutkimuskohteelta, sillä hänessä piili arvaamatonta voimaa, jonka he halusivat kesyttää ja valjastaa aseeksi. Pojan kanssa oli annettu lupa käyttää voimakeinojakin, niin uppiniskainen hän oli.
"No, katsotaan ensin miten vahvaksi hänen voimansa käy, jos stimuloimme häntä hieman, mutta emme vielä anna ärsykkeitä."
Tiedemies otti tuomastaan metallikärrystä purkin, jonka hän laittoi kiinni säiliön jalustassa olevaan reikään. Sen sisältö tyhjentyi ja putki johti sen ylös, josta se tuli ulos suuttimen kautta. Chanyeol huomasi sinisen kaasun ja yritti peittää putken suuta käsillään, mutta se vain tunki ulos ja hän joutui haukkomaan henkeään, sillä se tuntui kovertavan keuhkoja.