Etsitty |EXO•Fin|

52.Turvaportti

Nyrkki iskeytyi Sehunin naamaan ja hän huusi kivusta, nielaisten kielensä alle piilottaneen avaimen. Hän kakoi ja mies heitti hänet baarin toiselle puolen, lähelle ulko-ovea jonka luokse hän kiireesti ryömi hänen toisen silmänsä muurautuessa välittömästi umpeen siihen kohoavan mustelman takia.
"Mitäs meidän pikkuvaras", Luhan hymyili ja nosti Sehunin takaisin kärryyn, joka alkoi yökätä. Tunkiessaan sormensa kurkkuun oikea oksennus tuli ja jo valmiiksi hänen tyhjänä kuriseva mahansa tyhjeni entisestään.
"Hyi, mutta hyvää työtä."

Kaksikko lähti takaisin alusten luo, ja Luhan kävi kokeilemassa avainta jokaiseen kulkuneuvoon. Monen varashälytin pärähti soimaan. Niiden ääni oli kuin muistutus, ettei heillä ollut paljoa aikaa tähän ennen kuin heidän puuhansa huomattaisiin.
Viimein limainen avain teki tehtävänsä, ja ruma musta alus avasi heille kiltisti ovensa. Sieltä tulvahti niin miehinen haju, että Sehun nyrpisti nenäänsä. Luhan kärräsi toisen sisälle ja käski laittamaan turvavyön kiinni samalla kun hän itse loikkasi kuskinpaikalle. Poikien onneksi avainta ei täytynyt laittaa mihinkään koloon, sillä siitä tehtävästä Luhan ei olisi ikimaailmassa selvinnyt niin humalassa.
"Onko sulla mitään hajua miten tällaista ohjataan?"
"Ei, enkä mä osaa ajaa autoakaan, ja mä oon vähän kännissä että silmissä harittaa."
"Ehkä mä kuitenkin ajan. Mulla oli ajotunnit kesken kun lähdettiin", Sehun sanoi ja he vaihtoivat kömpelösti paikkaa. Blondi irvisti nähdessään tyhjät kaljapullot jalkatilassa ja kuivunutta viinaa ohjaimissa. "Onkohan tämän omistaja joku Luhan Jr", poika mutisi hiljaa potkiessaan niitä kauemmas.
"Sanoitko sä jotain?"
"Öh en."

Ainakin Sehun sai aluksen käyntiin hetken nappien paineluiden jälkeen. Kulmat kurtussa hän keskittyi samalla kun Luhan röyhtäisi hänen vieressään juodessaan pohjia ensimmäisestä pullosta. "En käsitä miten sun vatsa ja maksa kestää tuollaista", hän pudisteli päätän sen merkiksi, ettei pitänyt toisen alkoholismista.
"En mäkään, pettävät milloin haluavat, ainakin oli hyvä elämä", Luhan sanoi huolettomasti.
Siihen nuorempi ei sanonut mitään, sillä hän sai aluksen ilmaan ja tarttui ohjaimiin, joiden käyttäminen vaikutti olevan yksinkertaista.
Tosi asiassa hänen voimansa hallita tuulta ja Luhanin telekinetiikka saivat yhdessä aluksen menemään sinne minne hän halusi, sillä hän ohjasi alusta aivan väärin.

Voima kuljetti aluksen ylöspäin. Kyyti oli vähän töyssyistä ja kiihdyttäessään vauhtia Sehun havaitsi ystävänsä voivan pahoin. Tämän kasvot vihersivät uhkaavasti ja hän antoi ylen. "S-sinne meni hyvää alkoholia hukkaan", toinen suri päissään ja Sehun oli lähes varma, että jossain vaiheessa Luhan vielä löytyisi nuolemasta oksennustaan, sitä vauhtia alkoholi meni.

Alus oli suunniteltu lyhyisiin matkoihin avaruudesta, joten Rajatilan ilmakehästä päästyään suuntana oli planeetta, joka päällisin puoli muistutti maapalloa, mutta se ei ollut koti. Silti se oli ensimmäinen askel kohti kotia.
Tuo planeetta oli pienempi kuin maapallo, muttei paljoa, siellä asui ihmisiä tai vähintäänkin avaruusolentoja sen ympärillä pyörivien satelliittien perusteella. Pojan täytyi varoa meteorivyöhykettä planeetan ympärillä, mutta siitä hän selvisi kunnialla Luhanin voiman avulla, joka piti leijuvat kivikappaleet turvallisen välimatkan päässä.

~||~

Jongin riippui triceratonin tiukassa otteessa, sillä Taemin ja triceraton olivat saaneet poukkoilevan pojan kiinni yhdessä. "Ainakin voimasi selvisi. Enpä tosin tiedä, voiko teleportaatiota verrata veden hallitsemiseen. Ystäväsi voisi tehdä melkoista tuhoa, mikäli olisi tarpeeksi vahva olemaan pyörtymättä", triceraton puhahti ja kääntyi katsomaan Taeminia. "Mites sinä? Mitä sinä osaat?"
"En kai mitään", Taemin kohautti olkiaan ja katseli triceratonia.
"Joko huijaat tai olet oikeasti hyödytön. Näytät kuitenkin samalta kuin ystäväsi ja se tyyppi telkkarissa, joten uskon ensimmäisen vaihtoehdon olevan totuudenmukaisempi."
"Usko mitä haluat, mutta minä en osaa kuin tanssia."
"Tanssia?"
"Niin, kas näin", Taemin alkoi esittää koreografiaa, jota hän oli joskus harjoitellut yhdessä Jonginin kanssa.
"Eli siis jotain tiputanssia", triceraton hymähti huvittuneena ja päästi rauhoittuneen Jonginin alas.
"No saattaa näyttää tiputanssilta, koska ranteeni ovat lukitut", Taemin sanoi aavistuksen loukkaantuneena ja lopetti.
"Joka tapauksessa teistä voitaisiin tehdä meille aseita, mutta en oikein usko, että tiputanssilla ja yhden miehen teleportaatiolla pötkitään kovin pitkälle", dinosaurus mietti ja hieroi leukaansa isolla kourallaan.
"Eli te päästätte meidät kotiin? Vai?"
"Nah, kuule, minä myyn teidät federaatiolle ja liityn kapinallisiin", triceraton nauraa röhisi mielissään suunnitelmastaan. "Saan kivaa rahaa ja sota ei sinänsä koskisi minua."
"En mä halua mennä vangiksi toiseen paikkaan vaan haluan olla vapaa", Taemin huusi närkästyneenä, mutta Jongin hyssytteli tätä. "Älä nyt, siellä Junmyeonkin. Ei oltaisi enää niin yksin." Jonginin ruskeiden silmien katse sai toisen myöntymään.
"Lähdetään heti, ipanat", vartija käski ja lähti johdattamaan heitä paikkaan, jossa kaikkia pienikokoisia aluksia pidettiin. Ne oli suunniteltu sotakäyttöön, sen kertoivat tykit ja kova kuori, mutta kyllä ne pätivät loistavasti myös tavalliseen avaruusmatkailuun.
"Tällä emme pääse planeetalle asti, mutta turvaportille asti. Muistakaa olla hiljaa", triceraton ärähti pojille esitellessään keltaharmaata alusta, jonka sisään he menivät.

Jongin oli onnellinen siitä tiedosta, että saattaisi nähdä Junmyeonin, jonka kanssa hän voisi vaihtaa kuulumisia ja jutella ihan kaikesta. Toinen oli hänelle tärkeä ystävä.

Matka kesti puolisen tuntia, kiitos huipputeknologian ja sen, ettei planeetta tosi asiassa sijainnut kovin kaukana lähimmästä planeetanpalasesta, jolla he olivat olleet.
He eivät tosiaan päässeet suoraan planeetalle, vaan turvaportti pysäytti heidät heti. Rauhanmerkkiä näyttäen triceraton meni juttelemaan asemalla työskentelevälle federaation työntekijän luo.
"Mitä asiaa triceratonilla on tänne? Tiedät varsin hyvin, ettei teillä ole lupaa tulla planeetalle."
"Tulin tekemään loistokaupan teidän kanssanne. Minulla olisi kaksi sellaista asetta, joita mainostitte tänään telkkarissa."
"Sori, et ole ensimmäinen joka on yrittänyt käyttää tuota temppua. Ei mene läpi. He ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä."
"Kuunteles nyt, ihminen", dinosaurus ärähti valmiina menettämään rodulleen tyypillisesti malttinsa. "Toinen osaa teleportata. Näytä taitosi", hän huudahti Jonginille, joka nousi seisomaan ja yritti tietoisesti teleportata kaksikon luo, muttei se onnistunut.
"Pidätkö sinä minua pilkkanasi", triceraton hermostui ja käveli Jonginin luo, ottaen hänet kuristusotteeseen. Poika alkoi kakoa ja muuttua siniseksi, mutta Taemin aneli toista päästämään hänet alas.
Jonginin ruumis rojahti maahan ja hän haukkoi ahnaasti happea alkaen teleportata säikähdyksestä sinne tänne. Dinosaurus hymyili omahyväisesti. "Näetkö? Tämä ei ole mikään vitsi."
Työntekijä haukotteli kyllästyneenä. "Okei, otan heidät vastaan. Mutta sinulla ei ole asiaa planeetalle."
"Jos minä en pääse sisään, ette saa näitä mahtavia aseita."
"Hmh, kysyn johdolta", työntekijä ilmoitti ja nosti luurin korvalleen, selittäen siihen tilanteen. Hetken keskustelun jälkeen hän kertoi että erityislupa oli myönnetty ja he pääsisivät planeetalle hänen valvonnassaan. Työntekijä otti aseen selkäänsä ja astui sisälle alukseen, kun oli soittanut sijaisen paikalle.

Sama turvaportti pysäytti erään kaksikon matkan kun he olivat pääsemässä planeetan ilmakehään samalla kun toiset odottivat lähtöä planeetalle.
"Keitä olette ja mikä on teidän asianne?"
"Tuota... olen Sehun ja hän on Luhan", nuorempi esitteli itsensä ja ystävänsä joka oli nukahtanut ja kuorsasi kovaäänisesti, kuola valuen. "Me vain haluaisimme päästä kotiin."
"Jaahas. Mitenkäs selitätte tämän varastetun aluksen? Satun tuntemaan omistajat, jotka eivät taatusti lainaisi kallisarvoista alustaan tuntemattomille nulikoille."
"Me vain lainattiin tätä, oltaisiin palautettu heti."
"Niin se palautuukin omistajilleen, mutta te ette sitä tee. Te lähdette samalla aluksella maahan kuten aikaisemmatkin vieraat. Seuratkaa perässä", mies sanoi ja viittoili takanaan olevaan halliin.
"Seuraaminen ei ole ihan niin yksinkertaista, mitä luulisi", Sehun sanoi ja selitti, että Luhan oli sammunut ja hän itse oli kykenemätön kävelemään.
"Voi herranjumala mikä päivä... aina kaikki vammaiset sattuu mun kohdalle", mies sadatteli ja kävi pyytämässä kantoapua.
"Triceraton, tule sinäkin", sanoi toinen vastaanottovirkailijoista, se aiempi jolla oli ase.
"Ei minun täydy tehdä mitään vihollisen hyväksi jos en halua", dinosaurus ärähti ja asetti lihaksikkaat käsivartensa ristiin.
"Okei, vangit sitten. Käytännössä te olette kuitenkin jo federaation omaisuutta, joten saatte auttaa. Vapauta heidät kahleistaan."
Triceraton puhahti. "Sinä maksat vaikka he karkaisivat", hän sanoi ja painoi kaukosäätimen napista kahleet auki.
Jongin ja Taemin seurasivat virkailijoita ja pojat eivät olleet uskoa silmiään.
"Sehun ja Luhan!"