Amandan pov
Luontoäiti oli suonut meille ämpärikansalaisille taas vaihteeksi aurinkoisen päivän piristämään tätä loppukesää. Nautiskelin viimeisistä auringonsäteistä kaksioni parvekkeella kuunnellen samalla kuulokkeista musiikkia ja juoden kylmää jäävettä. Päälläni oli mustat bikinit ja aurinkolasit, jotka ovat kerrankin tallessa.
Musiikki keskeytyi ja tilalle tuli puhelimeni soittoääni. Huokaisin syvään, mutta tartuin kuitenkin vieressäni olevaan puhelimeen ja vastasin siihen ilman että katsoin soittajaa.
"Amanda" aloitin puhelun ja avasin samalla nutturalla olleet keskipituiset ruskeat hiukseni siten että ne laineilivat kohti selkääni.
"Hei muru, monelt oot tulossa tänne päin?" Tuttu ääni kysyi puhelimesta. Se oli paras ystäväni Nora jonka kanssa olen jakanut kaiken siitä lähtien kun tapasimme. Elikkä kakkosluokalta, kun Nora saapui luokallemme ja hänet laitettiin istumaan viereeni.
"No aattelin ottaa täs viel hetken aurinkoo, mutta lupaan sulle et oon siellä viimeistään kuudelta" selitin tuolle vaaleatukkaiselle ystävälleni ja pystyin kuvittelemaan kuinka hän nyökytteli itsekseen, sillä hän tekee sitä aina.
"Okei, no jos sää vaikka soittelet kun lähet tänne päi?" Noran ääni kuului ja vastasin samantien..
"Juu, tehään niin, tarviiko mun tuoda jotain?" Kysyin vielä ennenkuin hän lopettaisi puhelun.
"Meillä ei oo mitään juotavaa" Nora kertoi ja tiesin heti mitä minun pitäisi ostaa.
"Mä käyn kaupassa samalla kun tuun" vastasin, jonka jälkeen sanoimme heipat ja lopetimme puhelun.
Olimme tosiaan sopineet, että pidämme tänään pitkästä aikaa kahdestaan leffaillan. Olin niin innoissani, koska ensinnäkään en ole nähnyt rakasta ystävääni melkein koko kesään koska hän on keskittynyt uuteen romanssiinsa ja minä olen jäänyt kakkoseksi. Ei sillä että se haittaisi, koska tottakai olen onnellinen ystäväni puolesta, mutta olisihan se kiva jos itsellänikin olisi joku.
Mutta anyway. Olin ottanut jo aurinkoa tarpeeksi ja varmasti palaisin jos istuskelisin parveketuolillani sekuntiakaan pidempään, joten hipsuttelin sisälle ja ensimmäisenä suuntasin peilin eteen. Niinhän se menee että tän päivän puna on huomisen bruna. Helvetin aurinkorasva. Se taisi olla kolme vuotta vanhaa.
Tämän jälkeen kävin suihkussa ja sen jälkeen aloin valmistautua. Päätin valita rennot vaatteet, elikkä Iron Maiden t-paidan, sekä harmaat collegehousut. Ei tyylikästä, mutta erittäin paljon mukavuusalueellani. Rakastin pukeutua bändipaitoihin ja ylipäätään tummiin vaatteisiin vaikka sisältä olen oikeasti maailman värikkäin ihminen. Meikkasin vielä nopeasti valkoisen, nelipaikkaisen keittiönpöytäni ääressä lisäten kevyesti ripsiväriä ja kulmageeliä. Kieputin hiukseni vielä sotkuiselle, mutta tyylikkäälle nutturalle ja sitten olin valmis lähtemään.
Kello läheni puoli kuutta, joten olin aikataulussa. Vielä pitäisi käydä Noran lähikaupassa ostamassa pari RedBullia. Hyppäsin mustan Audini rattiin ja lähdin huristelemaan kohti kauppaa.
Taskuparkkeerattuani menestyksekkäästi autoni parkkipaikalle helvetin ahtaaseen väliin, kipitin kaupan juomaosastolle ja etsin hetken katseellani kylmähyllyltä RedBulleja ja pian löysinkin ne. Nappasin pari kainalooni ja lähdin suunnistamaan kassoille päin.
Jonoa oli hieman, mutta kun vihdoin tuli vuoroni asettelin tölkit vaakatasoon liukuhihnalle ja kaivoin korttini puhelimeni kuorista.
"Se tekis 4,50" ystävällinen, punatukkainen myyjä sanoi ja hymyilin hänelle vastaukseksi. Yritin käyttää lähimaksua mutta se ei toiminut.
"Ei se mitään, kokeileppa vaikka sitä PIN-koodia" myyjä sanoi ja tottelin tätä. Näppäilin tunnuslukuni kortinlukulaitteeseen, mutta se ei vieläkään toiminut. Minua alkoi hieman hermostuttaa ja nolostuttaa, vaikka tämä on ihan luonnollinen asia. Tunsin kuitenkin kuinka jono takanani vain kasvoi ja kasvoi ja tuntui kuinka jokainen heistä olisi turhautunut hitaaseen jonon etenemiseen.
Pian takaatani kuului ääni ja käski minun siirtyä.
"Mä hoidan" mustaan pipoon ja AC/DC paitaan pukeutunut tummahiuksinen poika sanoi ja maksoi ostokseni toimivalla kortillaan. Hän maksoi samalla kuusi omaa RedBulliaan ja pari karkkipussia. Olin hämmästynyt, mutta kiitollinen tuolle enkelille joka pelasti minut tältä piinaavalta tilanteelta.
"Ki- Kiitos, ei sun ois tarvinnu" Änkytin nolostuneesti ja kun tämä mysteerimies vihdoin nosti katseensa minuun, kulmani kurtistuivat, niinkuin kurtistui myös hänen. Hänessä oli jotain todella todella tuttua. En vain saanut kiinni että mitä.
"Ei toi ollut mitään, ihan pikkujuttu" poika sanoi ja keräsi omat ostoksensa liukuhihnalta ja katsoi vielä kerran hämmästyneen oloisesti minua.
"No mutta kiitos vielä" sanoin ja poika hymyili minulle todella suloisesti, jonka jälkeen viiletti pois kaupasta.
Hänessä oli jotain tuttua...
..........
KATTOKAA KOMMENTTI🖤
YOU ARE READING
You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi
Fanfiction"En uskonut kohtaloon. En, ennenkuin se sattui omalle kohdalleni. Hän on kohtaloni. Hän joka muutti elämäni" ... Tarina nuoresta, hieman arasta naisesta, joka törmää menneisyyden haamuun. Kyseinen henkilö on kuitenkin muuttunut, mutta saako se entis...
