You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

31

Amandan pov

Saavuttuani keittiöstä, mihin olin vienyt edellisen asiakkaan astiat tartuin rättiin ja suihkepulloon, minkä jälkeen suunnistin salin puolelle putsaamaan pöytiä. Pieni hymyn poikanen käväisi koko ajan huulillani, muistellessani viime yötä. Se oli ollut kaikin puolin täydellinen. Aleksista paljastui puolia joita en tiennyt hänen omaavan. Hänellä on herkkä ja sanoinkuvaamattoman upea persoonallisuus. Kun kerroin tuolle rakastavani häntä, tulen aina muistamaan hänen yllättyneen ilmeen, joka muuttui pian onnellisuudeksi. Hän oli syötävän suloinen.

Tehdessämme ensimmäistä kertaa yhdessä tuota Jumalan salaisuutta, hän oli koko ajan varmistellut, oliko hänen tekemään liike tai asia okei ja olinko kunnossa. Rakastin tuon huomaavaisuutta. Ja sekin oli ollut parempaa mitä osasin kuvitella. Tietysti kaulaani ja vatsaani koristivat tällä hetkellä mustelman kaltaiset jäljet, joita olin ainakin kaulan alueelta yrittänyt peittää peitevoiteella hikihatussa, niiden aiheuttajan virnuillessa vieressäni kuin mikäkin vittuilija. Hän oli ylpeä suorituksestaan, merkatessaan minut omakseen.

"Haluisitko jo kertoa että miksi sä säteilet tänään jotenkin erityisen paljon" työkaverini Elsa virnuili nojatessaan käsillään tiskiin. Olimme kahdestaan kahvilassa tällä hetkellä, olihan kello jo lähestymässä puolta kahdeksaa illalla. Ja viikonpäivistä kalenteri näytti tiistaita.
Käännyin katsomaan tuota pitkää, vaaleahiuksista, korkeaan ponihäntään sonnustautunutta naista, joka edusti samaa ikäluokkaa kuin minä. Olemme olleet täällä töissä yhtä kauan ja useimmiten jos saamme päättää vuoromme itse, otamme samat koska meillä on aina hauskaa yhdessä.

"Aleksi järjesti mulle eilen ihanan yllätyksen. Me nukuttiin sen autossa joka oli koristeltu sillein romanttisesti. Se auto oli järvenrannalla mistä me nähtiin myös auringonlasku" selitin innoissani ja siirryin seuraavaan pöytään mihin suihkutin tuota myrkkyä.

"Eikä! Kuulostaa aivan ihanalta" Elsa intoili tiskin toiselta puolelta kun alkoi ilmeisesti laskea kassaa.

"Ja sitten me sanottiin ekaa kertaa toisillemme että rakastetaan ja sitten me myös tehtiin sitä ekaa kertaa yhdessä" sanoin punastuen samalla.

"Ame! Toi on ihan mahtavaa! Millaista se oli?" Elsa huusi innoissaan ja laski rahat pöydälle ja antoi odottavan katseen kohti minua. Laskin rätin ja suhkepullon pöydälle, minkä jälkeen nojasin sitä vasten. Asetin käteni puuskaan ja mietin hetken vastaustani.

"No olihan se aika ihanaa. Musta tuntuu että rakastun siihen päivä päivältä enemmän" vastasin hymyillen, tuijottaen Elsaa suoraan silmiin. Elsa soi minulle lempeän katseen.

"No siltä sä vaikutatkin. Oot ollu kun jossain pilvessä alettuas seurustella sen sun Aleksis kanssa" Elsa naurahti. Naurahdin itsekin.

"Välillä kieltämättä tuntuu että pää leijailis pilvissä mut sit aina muistaa et onhan ne jalat viel maassa" vastasin ja käännyin taas tarttuakseni noihin siivousvälineisiin.

"Voi kun mullakin olis joku?" Elsa huokaisi hetken päästä.

"Sulla, ei muka ketään?" Kysyin ihmeissäni. Elsa oli maailman nätein, kiltein ja mukavin ihminen kenet tiesin. Hänen äidillisyytensä valloitti kaikkien sydämet ja hän ei koskaan halua kenellekään mitään pahaa. Hän vain näyttää ulkopuolelle todella kylmältä ja välinpitämättömältä, mutta kun tuohon mallinpituuteen ylttävään baristaan tutustuu, niin nuo kaikki edellä mainitut adjektiivit kuvaavat tuota loistavasti.

"No eipä oo tullut ketään vastaan. Jotenkin kukaan ei oo koskaan ollut sellanen kenet oikeesti haluisin. Sellanen suloinen mutta samalla tosi aikuismainen" Elsa selitti. Hinkkasin pöydässä olevaa kahvitahraa, miettien samalla ratkaisua Elsan tilanteeseen.