Aleksin pov
Sanoisinko että meidän porukkamme aamu hotellissa ei ollut erityisen rauhallinen ja ihana. Ensinnäkin, meidän huoneen porukasta jokainen oli olettanut että joku toinen laittaa herätyksen ja kukaan meistä ei sitä ollut tehnyt. Joten meidän piti herätä kahdeksalta, mutta löysimme itsemme pakkaamassa tavaroita vasta kello 11.
Sitten Olli oli rikkonut hotellihuoneen hiustenkuivaajan kuivatessaan lumoavia hiuksiaan. Tommi oli vihainen koska meidän mennessä myöhään aamiaiselle, siellä ei ollut enään prinssinakkeja. Niko etsi varmaan puolituntia hänen sukkiaan kunnes ne löytyivät hänen kengistään. Hän ei voinut ottaa uusia koska sitten hänen "periaatteensa" menisi pilalle. Joonas oli kärttyinen heti aamusta joten hän piti mykkäkoulua Tommin kanssa, heidän pakatessa huvittavan hiljaisesti tavaroitaan. Tosiaan me pidimme hotellihuoneemme ovet auki kun pakkasimme, jotta voimme aina juosta viereiseen huoneeseen konsultoimaan vaikka että olisiko tämä hyvä asia varastettavaksi hotellista. Puhun nyt shampoista ja sokereista. Kaiken lisäksi puhelimestani oli yöllä loppunut akku eikä minulla ollut mitään hajua missä laturini olisi.
Tällä hetkellä meidän lähinnä huumekauppajengiltä näyttävä joukkomme seisoi hotellin edessä ja odotti kyytiään. Olisimme voinut ajaa samalla autolla millä eilen tulimme, mutta se ei ollut meidän auto. Alunperinhän meidän piti tulla Turkuun keikkabussillamme, mutta sanoimme tiimillemme että haluamme omaa aikaa hieman, joten ajoimme managerimme tila-autolla ja keikkabussimme ajoi koko ajan perässämme.
Olimme reilusti myöhässä aikataulusta, kellon ollessa yksi. Mutta toisaalta tärkein, eli keikka alkaisi vasta kahdeksalta.
En tosiaan ollut virallisesti bändin jäsen. Meillä oli vain yksi yhteinen biisi ja sen teon jälkeen homma vain luisti niin hyvin, että päätimme viettää yhteisen festarikesän ja katsoen sen jälkeen mihin tiemme vievät.
Musta bussi kurvasi eteemme. Lastasimme tavaramme sen ala-osaan ja marssimme nätissä jonossa sisään.
Lähdimme ajamaan kohti keikkapaikkaa joka sijaitsi toisella puolella Turkua.
"Hei onks kukaan teistä nähnyt mun laturia?" Kysyin samalla kun muistin ettei puhelimessani edelleenkään ole akkua.
"Ei oo näkyny" Joel vastasi.
"iPhonen laturi?" Joonas kysyi.
"Joo, sellanen musta" vastasin.
"Ööö, lainasin sitä eilen kun pysähdyttiin syömään sille yhelle huoltsikalle" Joonas vastasi hieman nolostuneesti. Katsoin vieressäni istuvaa Porkoa et ole tosissasi ilmeellä.
"Eli sä jätit mun laturin Espooseen?" Kysyin turhautuneesti. Vedin käteni mustien hiuksieni läpi ja vein ne naamalleni. Huokaisin syvään.
"Ale sori se oli vahinko! Mä ostan sulle uuden ja sä voit sillä aikaa lainata mun" Joonas hätäili.
"Missä se on?" Kysyin Joonakselta, joka alkoi penkoa reppuaan. Pian sieltä löytyi valkoinen laturi ja sain vihdoin laitettua puhelimeni lataukseen. En ollut eilen edes pystynyt vastaamaan Amandalle, koska puhelimeni oli näyttänyt vain mustaa. Toisaalta en varmaan kerkeäisikään vastaamaan hänelle tänään mitään, nimittäin tiedossa on hyvin kiireinen päivä.
"Hyvä Porko" Olli ilkkui takaatamme ja taputti Joonasta olalle. Joonas pyöräytteli enkelin silmiään ja tuhahti.
"Mutta hei, ei Joonas sitä tahallaan tehnyt" Joel puuttui tilanteeseen leikkimielisesti säälivällä äänellään ja näytti koiranpentuilmettä.
"Aviomies täällä heti puolustelemassa" Niko nauroi ja sillä hetkellä oma vihanikin katosi. Repesin nauramaan Nikon huonolle jutulle. Kiitin Joonasta laturista ja päätin vain nauttia tästä matkasta.
Mutta nyt kaikki on hyvin, me matkalla keikkapaikalle ja puhelimeni on latauksessa.
...
"Turku mikä meininki!" Joel huusi mikrofoniin meidän kaikkien juostessa lavalle omille paikoillemme ja yleisöstä lähtevän huudon ja kiljunnan kantautuessa korviimme. Aloitimme soittamalla yhteisen biisimme Timebombin ja sillä hetkellä olin irti. Lämmin loppukesän ilta, pieni alkoholin jälkimaku suussa ja auringonpaiste, joka tuntui kuumalta juuri oikealla tavalla mustaa paitaani vasten. Adrenaliini virtasi suonissani ja hypin musiikin tahtiin. Mixailin kaikkea tarvittavaa ja taputin käsiäni yhteen saaden yleisön mukaan. Vetäisin käteni hiusteni läpi ja tunsin olevani vapaa. Hymyilin itsekseni ja annoin musiikin viedä minua mukanani. Nyt nauttisin tämän kesän viimeisestä keikasta. Rakastin tätä hommaa. Tämän takia lähdin Amsterdamiin.
...
"Se oli kesän rundi sitten siinä!" Joonas sanoi kun olimme takaisin keikkabussissa matkalla kohti Vihtiä. Olimme menossa minun luokseni yöksi, koska se on lähempänä kuin Oulu tai Helsinki missä jotkut meistä asuvat.
"Voisin sanoa että helvetin hyvä kesä pitkästä aikaa" Niko sanoi ja tunnelmaa nosti hänen vieressään sipsiä rouskuttava Olli.
"Hei on ollu aika super hienoo et Ale oli meidän kaa tän kesän!" Joel sanoi ja katsoi minua hymyillen. "Joten siks mä kysynkin ilman teidän muiden mielipiteistä välittämättä että Aleksi haluutko liittyä meidän bändin viralliseksi jäseneksi" Joel kysyi nauraen iloisesti ja muiden bändiläisten innostuessa ideasta samantien.
Hymyni nousi suorastaan korviin asti ja olin satavarma vastauksestani.
"No todellakin!" Huusin ja keikkabussimme täyttyi onnellisista huudoista ja ylävitosista mitä kaikki heittelivät minulle. Ei jumalauta. Nyt olin virallisesti Blind Channelin jäsen ja kaikki on paremmin kuin hyvin.
"Meidän pitää juhlistaa tätä eiks vaa" Tommi kysäisi rauhallisella nallekarhun äänellään. Meidän kaikkien ollessa samaa mieltä Tommin kanssa Olli ehdotti seuraavaa..
"Kai Vihdissä on baareja?" Hän kysyi ja naurahdin hieman.
"Kyllähän niitä on" vastasin ja pian bussimme täyttyi taas huudosta, onnellisesta sellaisesta.
Vihti, tänään tämä kuusikko näyttää sulle ketkä on kingejä.
VOCÊ ESTÁ LENDO
You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi
Fanfic"En uskonut kohtaloon. En, ennenkuin se sattui omalle kohdalleni. Hän on kohtaloni. Hän joka muutti elämäni" ... Tarina nuoresta, hieman arasta naisesta, joka törmää menneisyyden haamuun. Kyseinen henkilö on kuitenkin muuttunut, mutta saako se entis...
