You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

35

Amandan pov

Tuijotin hennosti tuhisevaa Aleksia, jonka silmät loistivat kiinnioloaan vieressäni. Tuo oli koteloitunut peittoon, kuin perhosen toukka. Myös Aleksin hyvin esteettisesti miellyttävä nenä värisi hieman Aleksin saadessa kylmiä väreitä, vaikka tuon peiton alla oli varmasti kuumempi kuin saunassa. Ahh, rakastin tuota nenä vitsiä. Se kuka sen keksi, on ikuisessa suosiossani ja tervetuloa luokseni koska vain.
Jatkoin tuon söppänän tuijottelua. Olen aivan varma, että jos joskus saisimme lapsia tuon ihanuuden kanssa, ne olisivat söpömpiä kuin pienet minipossut tai koiranpennut.

Aleksi oli nukahtanut päiväunille, pian sen jälkeen kun olimme syöneet yhdessä aamupalan. Olimme saaneet jo uuden, tällä kertaa leikkimielisen riidan aikaiseksi aiheesta, kumpi tulee ensin leivän päälle, juusto vai kinkku. Voin sanoa että hermoni olivat erittäin kireällä Aleksin vedenpitävän mielipiteen takia. Koska tuo nukkuva, mahdollisia neurologisia häiriöitä omaava musta lammas oli laittamassa kinkkua ennen juustoa. Niinkuin mitä syntymättömän lapsen nimeen vannottua helvettiä, joka ei edes kohta halua syntyä kun saisi tietää millaisia psykopaatteja tällä planeetalla asustaa.

Naurahdin hieman, muistellen kolme varttia sitten tapahtunutta tilannetta keittössä.

"Ainakaan mun sormet ei haise härän palleilta sen jälkeen kun oon syönyt mun herkkuleivän" Aleksi selitti vakavasti. Rakastin tuon huumorintajua, jota hän ei julkisuudessa paljoakaan jaa. Puolet näistä vaikutteista hänen hauskaan puoleensa on varmastikin tullut pojilta.

"Rakas, ei kinkkua tehdä härästä, mutta ainakaan mun sormet ei oo rasvasemmat kuin sun hiukset eilen" kettuilin tahallani ja tiesin astuneen mustalle alueelle peliareenalla jonka nimi oli "ihmissuhteet Aleksin ja Amandan kanssa, level 1: kinkkujuustovoileipä". Avasin suuni jännityksestä ja Aleksi katsoi minua myös suu auki. Häntä ei tosin tainnut jännittää.

"Ihan sama mistä se on tehty. Se menee juuston alle. Ja mun hiukset ei ole enään sun kosketettavissa. Vasta viikonloppuna" Aleksi tuhahti ja risti kätensä, toisessa kädessä edelleen leväten tuo kinkku. Avasin suuni nyt loukkaantuneena.

"Sä et voi tehdä mulle näin Kaunis kuravesi! Saat syödä leipäs kohta muualla" huusin loukkaantuneena.

"Ei sukunimivitsejä" Aleksi muistutti.

"Huono sääntö, huono kinkku ja kaikki on huonoa" nauroin.

"Kuules, se kinkku löytyy aamulla sun kainalosta eikä sen juuston päältä" Aleksi vastasi virnuillen ja heilutteli kinkkuleikkelettä sormissaan. Kurtistin kulmiani ja repesin nauruun.

"No miks se mun kainalossa olisi?" Kysyin nauruni seasta.

"No koska mä laittaisin sen sinne? Mikä älykääpiö. Ei ihme että laitat sen sun kinkkus sen lehmän tissituotteesta tehdyn rasvaläpyskän päälle" Aleksi osoitti mieltään ja laittoi kinkkunsa neitimäisesti tuon juuston alle. En kyennyt enään vastaamaan tuolle nauruni seasta. "Lopeta nauraminen" hän huusi ja tähtäsi minua kinkulla. Katsoin tuon kinkun leppoisaa lentoa joka tökkäsi seinään, sen löpsähtäessä siihen. Repesin vielä enemmän nauruun ja rysähdin lattialle nauramaan jalat koukussa. Aleksi tuli päälleni kutittamaan minua, minun vain alkaessa nauramaan hysteerisesti. Hän tiesi että vihasin kutittamista. Varsinkin kyljistä, mihin hän pian kätensä löysivät.

"Lopeta!" Huusin nauruni seasta. Aleksi tunki leivän suuhuni, suukotti poskeani ja nousi pois päältäni.

"Näin käy kun kettuilee Mattsonille, kinkusta, hiuksista ja ihan mistä vaan" Aleksi kertoi dramaattisella äänensävyllä ja meni keräämään seinään liimautuneen kinkun seinästä ja heitti sen naamaani, peittäen kokonaan näkyvyyteni. Repesin nauramaan vaikka tuo limainen läpyskä oli löytänyt uuden majapaikan epäpuhtailta kasvoiltani. Kinkkuhan reissaa enemmän kuin minä.
Aleksi tulee taas päälleni ja imaisee kinkun sisäänsä. Nauroin vain tajuttomasti koska tilanne oli niin absurdi. Kinkku naamalla, puolialaston poikaystävä mässyttämässä sitä. Rakastin Aleksia.