You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

5

Aleksin pov

Heräsin kesken unien siihen, kuinka vieressäni nukkuva Tommi kuorsasi kovempaa, kuin Joonas pitää meteliä aamuisin. Yritin vielä hetken saada unta mutta tässä metelissä kukaan ei sitä saanut. Paitsi ehkä Olli joka nukkuu vaikka katujyrä jyräisi kaiken muun hänen ympäriltään, tai jos hänet heitettäisiin patjalla mereen missä hän seilaisi teillä tuntemattomilla kohti parempaa elämää, tai ylipäätään jos maailma loppuisi, niin meidän Olli se vain nukkuisi ja näkisi varmaankin unia pinkeistä poneista. Olli nukkuu muuten pinkeissä boxereissa.

Päätin ottaa esiin puhelimeni vilkaistakseni kelloa. 02:09.
Ja uusi ilmoitus.

"amandaaurora_ tykkäsi kuvastasi" luin hiljaa ääneen. Painoin ilmoitusta jolloinka Instagram aukeni automaattisesti ja johdatti minut ilmoitussivulle. En yleensä stalkkaa ihmisiä ketkä minua seuraavat tai ketkä tykkäävät julkaisuistani mutta mitä muutakaan tekemistä minulla nyt olisi.
Katson profiilin kuvaa ja silmäni rävähtävät auki. Tuo on sama tyttö kenet tapasin tänään. Katson tarkemmin tytön profiilia.

"Amanda Aho" kuiskasin taas ääneen. Pyöritin nimeä päässäni. Se kuulosti niin tutulta. Kunnes tajusin sen..

Amanda, se se oli. Siksi tyttö kaupassa näytti niin tutulta. Se oli Ame. Hymyilin hieman koska Amandan on ollut pakko stalkata instagramiani, koska miten muuten hän olisi tykännyt ikuisuuksia vanhasta kuvastani joka oli muuten ihan hirveä. Hymyilin myös siksi koska hän oli ilmeisesti tunnistanut minut. Hyvä niin, en olisi itse varmaan koskaan onnistunut yhdistämään päässäni kahta lankaa jotka saavat aikaan muistot Amandasta.

Olisi varmaan hyvä selvittää tilannetta.

Ykkösluokalta asti, tykkäsin maailman eniten tuosta vaaleanruskeahiuksisesta tytöstä. Hänellä oli vihreät silmät, hymykuopat ja maailman ihanin luonne. Hän oli hauska ja pisti vastaan helposti mutta samaan aikaan hän oli todella herkkä ja hyväntahtoinen ihminen. Kaikki tykkäsivät hänestä. Olin suorastaan rakastunut häneen. Joka ikinen päivä tuijotin häntä varmasti idiootin näköisenä ja piirsin meistä kahdesta jopa kuvan matikanvihkooni. Anyway, ajattelin ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia minun mielestäni enkeliin, sillä kirjaimellisesti kaikki pitivät hänestä. Myös parhaat ystäväni. Hän olisi saanut kenet tahansa. Siksi päätin olla kertomatta tunteistani. Sitten tuli yhdeksännen luokan jälkeinen kesäloma ja olin juuri saanut viestin siitä, että minut oltiin hyväksytty opiskelemaan Amsterdamiin elektronisen musiikin tuottamista joka oli minulle unelmien täyttymys. Se oli myös tapa aloittaa alusta. Pääsisin eroon ikuisista tunteistani jotka eivät haalistu kun näen Amandaa koko ajan.
Menin viimeisen kerran ystävieni kanssa bileisiin, jotka oli taas vaihteeksi luvattomat ja ne järjestettiin kaverini kodissa. Tottakai myös Amanda oli siellä. Istuin yksin keittiön nurkassa punainen muovimuki kädessä odottamassa että paras ystäväni tulis takaisin vessareissultaan, joka oli kestänyt erittäin kauan. Amanda saapui keittiöön ja näytti hermostuneelta. Nousin välittömästi seisomaan ja hän lähestyi minua. Hän kertoi minulle että oli tykännyt minusta siitä päivästä lähtien kun olimme tavanneet ja silloin sydämeni oli valmis räjähtämään onnesta. Silloin oli tilaisuuteni kertoa että koin samoin. Tunsin oloni maailman onnelisimmaksi miehenaluksi. Amandan kaltainen nuori nainen piti minusta?
Mutta päätin vastata vain tylysti ja kertomalla että muutan Amsterdamiin, jonka jälkeen juoksin etsimään parasta ystävääni iän ikuiselta vessareissultaan.
En nähnyt Amandaa enään sen jälkeen ikinä. Kaduin sanomisiani ja suhtautumista asiaani jokapäivä sen jälkeen. Kadun sitä vieläkin. Valehtelisin jos sanoisin että olen kokonaan päässyt yli hänestä. Ei kukaan täysjärkinen pääse yli hänestä.
Silloin tunsin itseni maailman mahtavimmaksi ja voimakkaimmaksi mieheksi. Tosiasiassa olin säälittävä rääpäle eli munaton miehenalku. Ale, sä olit nössö.

Tuijotin puhelintani missä loisti Amandan yksityinen profiili. Nyt jos koskaan voisin korjata virheeni ja rakentaa alusta suhteeni Amandaan. Painoin seuraamispyyntönappia.

Tästä se lähtee
Toivottavasti ylämäki