....
Aleksin pov
"Ame, se menee hyvin" vakuutin tuolle jännittyneelle brunetelle, joka istui pelkääjän paikalla Kiassani. Hänen jalkansa tärisivät, minun pidellessä toista kättäni hänen reidellään.
"Mitä jos sun äiti ei vaikka pidäkään musta. Tai siitä miten pukeudun" Amanda kysyi huolestuneena vilkaisten minua. Katsoin tuota nopeasti ja kohdistin katseeni sitten takaisin tiehen huvittuneen näköisenä.
"Hölmö, sun tyylis ei paljoa oikee mun omasta. Jos se sun pukeutumisesta jotenkin pillastuu niin voi sitten etsiä itelleen uuden pojan" nauroin. Tosiaan minulla oli päälläni musta LedZeppelin t-paita ja farkut. Amandalla oli minun Ac/dc paitani johon hän oli rakastunut päätä pahkaa, sekä mustat, valkoisilla raidoilla koristellut housut.
"No toi on kyllä totta" Amanda hymähti.
"Ei sulla oo mitään hätää" vakuutin samalla kun kaarsin autoni äitini rivitaloasunnon pihaan. Äitini Sari asui miehensä Teron kanssa Ylivieskassa, mistä äitini onkin kotoisin. Vihdistä sinne ajaa reilut kuusi tuntia, joten olimme lähteneet jo kahdeksalta aamulla liikenteeseen. Tarkoituksenamme oli yöpyä siellä.
Oloni on vieläkin hieman väsynyt, mutta suurimmat osat univeloistani korvasin eilen päivällä.
Äitini on maailman eniten innoissaan kun saa touhuta ja tehdä ruokaa hieman suuremmalle porukalle kuin hänelle ja mahtisTerolle. Hän on myös odottanut Amandan tapaamista siitä saakka kun kerroin tuon olemassaolosta. Saa nähdä miten tuo reagoi, kun kerromme että olemme yhdessä. Varmaan alkaa suunnittelemaan häitä tai jotain vastaavaa.
"Tuun niin putoo korkealta ja kovaa" Amanda huokaisi. Häntä jännitti enemmän kuin minua silloin kun Niko ja Olli päättivät kännissä kokeilla omena veitsi hommaa. Ollin pään päällä oli omena ja Niko tähtäsi siihen veitsellä. Olli oli suojautunut uimalaseilla ja kulkusiensa edessä hän piteli kattilaa. Se oli elämäni jännittävin hetki, vaikka veitsi olikin muovinen.
"Meidän ruokapöydän tuoleissa on käsinojat, eikä tää varsinaisesti mikään ponikurssi ole" naurahdin samalla kun haroin hiuksiani katsoen itseäni auton takapeilistä. Ahh, rakastin omia vitsejäni. Kuka ei rakastaisi.
"Mitä?!" Amanda nauroi ja katsoi minua. Käänsin katseeni erittäin hyvännäköisestä itsestäni tuohon toiseen erittäin hyvännäköiseen ihmiseen.
"Ei vaan, nyt mennään ja voit valmistautua siihen että äiti varmasti halii sut elävältä" vastasin tällä kertaa tosissani ja Amanda nyökkäsi. Annoin hänelle nopean pusun johon tuo vastasi hellästi. Nousimme ulos autosta viileään alkukesän päivään. Haimme tavaramme takakontista ja kävelimme kohti kivisiä, pieniä portaita jotka johtivat ovelle. Pimpotin ovikelloa ja tartuin Amandan kädestä kiinni. Hän puristi sitä lujaa, ja silitin hänen kämmentään peukalollani, yrittäen rauhoitella häntä.
"Siinähän te olette! Voi kuulkaa, teitä on odotettu!" Äitini iloinen ääni kuului kun hän avasi oven. Tuon vaaleat hiukset ja mustat silmälasit eivät olleet muuttaneet muotoaan sitten viime näkemän. Hän suorastaan hyökkäsi päälleni. Rutisti lujempaa kuin laite viinirypäleitä kun niistä halutaan rusinoita. Eikun perse, viinirypäleethän kuivatetaan. Anyway, äitini suukotti minua joka mahdolliseen vapaaseen lääniin naamassani.
"Voi poika kulta minkä teit" hän huokaisi pidellen käsiään poskillani. Katsoin häntä hymyillen.
"No niin pääsi käymään" mumisin yrittäen puhua selkeästi samalla kun tuon minut maailmaan ponnistaneen naaraksen kädet puristivat pullia muistuttavia poskiani. Pian hän kuitenkin laski ne alas ja vilkaisin nopeasti vieressäni ujosti hymyilevää Amandaa. Tartuin häntä uudestaan kädestä, mistä ote oli irronnut tuon boomeri hyökkäyksen yhteydessä.
"Joo äiti, tässä on mun tyttöystävä Amanda" esittelin Amandan hieman varovaisesti, nimittäin sillä hetkellä itseänikin alkoi jännittämään hieman. Äitini suu loksahti auki. Amanda puristi kädestäni kaikki tunnot pois, niin että se oli varmasti jo ihan valkoinen. Silitin sitä silti ja yritin saada tuota hermoraunioina olevaa tyttöä rauhoittumaan.
"Voi kuinka ihanaa! Moikka, mä oon Aleksin äiti Sari. Mä olen kuullut susta niin paljon hyvää. Tervetuloa meille ja meidän perheeseen" äitini toivotti tyypilliseen tapaansa lempeästi ja samalla sydämeltäni vierähti pienempi kivi kuin Joonaksen mu..
Varmasti Amandastakin tuntuu nyt paljon paremmalta.
"Moikka! Mä oon Amanda. Ja kiitos paljon." Amanda vastasi iloisesti.
"Hei ihanaa! Aleksi oisit kertonut että tää kaunokainen on sun tyttöystäväsi niin oisin osannut panna jotain parempaa päälle! Tulkaa nytten sisälle. Siellä Tero on jo kattanut pöydän kun minä pakotin kun en itse kerennyt kun katsoin millon te tulette!" Äitini sanoi innoissaan ja viittoi meitä sisälle kädellään. Tuon harvinaisen monta "kun" sanaa sisältämän lauseen saattelemana tallustimme sisälle.
"Ei me olla kun ihan muutama päivä vasta oltu yhessä niin ajateltiin kertoa ihan kasvotusten" nyökyttelin ja laitoin nahkatakkini naulakkoon.
"Ei mun takia tarvii mitään erikoista päälle laittaa" Amanda hymyili ja riisui kenkiään.
"Voi että! Amanda sinä vaikutat niin ihanalta" äitini ylisti. Meinaako hän pölliä tyttöystäväni vai?
"Ihana! Niin sinäkin!" Amanda vastasi. Tuhahdin hieman mutta hymyilin kuitenkin. Ehkä Amanda rauhoittuu pikkuhiljaa ja olen siitä onnellinen. Kun Amella on kaikki hyvin, niin on minullakin.
...
Äitini ja Amanda olivat löytäneet hyvin nopeasti yhteisen sävelen. Ensin äitini oli selvästi halunnut joko nolata minut täysin tai pilata elämäni kokonaan näyttämällä lapsuuskuviani Amandalle. Luulin että niin käy vain elokuvissa. Ehkä äitini onkin vain kasa kliseetä. Ei vain, mamini on paras. Vaikka tällä hetkellä olenkin sisäisesti vihainen tuolle, että hän paljasti Amandalle minulla olleen pienenä pulleat reidet sekä posket. Toisaalta Amanda kyllä sanoi että olin maailman söpöin lapsi. Voiton puolella olemme.
Jokatapauksessa, tällä hetkellä äitini oli innostunut viemään Amandan takapiha kierrokselle. Mitä nyt ikkunasta jotain näen, niin he innoissaan tutkivat jotain keltaisia kukkia. Itse istuin Teron kanssa olohuoneessa ja olimme keskustelleet muunmuassa omasta euroviisu kokemuksestani.
"Äitis on innoissaan kun saa heilas kylään" isäpuoleni Tero intoili. Rakastin Teroa. Hän oli minulle kuin paras ystävä ja toinen isä samaan aikaan. Tulimme juttuun todella hyvin.
"No niin onkin. Amandaa pelotti ihan hemmetisti äitin suhtautuminen siihen mutta nythän ne on jo ylimpiä ystävyksiä" naurahdin ja laitoin jalkani nojatuolin kanssa samaa sarjaa olevalle jalkatuelle.
"Voi että. Äitis ei nukkunu viime yönä kun hän siivos teitä varten. Ja nyt se on niin onnessaan kun hänen pieni poikansa on parisuhteessa. Mutta eipä siinä, olen minäkin. Onnea vielä minunkin puolesta" Tero hymyili ja laski ristikkolehden takaisin pöydälle.
Pian takapihan ovi avautui ja sisälle asteli maailman kaunein tyttöystäväni ja maailman parhain mami. Amanda käveli luokseni ja istuutui syliini. Pussasin häntä poskelle ja se sai hymyn huulilleni.
"Jännittääkö vielä" kuiskasin tuon korvaan.
"Ei! Jännitin ihan turhaan" hän kuiskasi. Silitin hänen poskeaan ja hetken olimme omassa kuplassamme kunnes tuttu kääkätys keskeytti kaiken.
"Voi te olette niin ihania! Mutta Amanda mä voisin vielä näyttää sulle ne Sanna-Leenan verhot" äitini sanoi innoissaan. Amanda nyökkäsi. Hän antoi suukon huulilleni ja nousi lähtien seuraamaan äitiäni kohti yläkertaa.
Äiti, miksi esittelet isäsi naapurin verhoja!
...
Ei oikolukua! Ja oon niin väsyneenä kirjoittanut tän että en tiedä millaista kakkaa tää on. MUTTA ENS TAI SITÄ SEURAAVA LUKU SISÄLTÄÄ JO HIEMAN MUSTASUKKAISUUTTA JA DRAAMAA
YOU ARE READING
You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi
Fanfiction"En uskonut kohtaloon. En, ennenkuin se sattui omalle kohdalleni. Hän on kohtaloni. Hän joka muutti elämäni" ... Tarina nuoresta, hieman arasta naisesta, joka törmää menneisyyden haamuun. Kyseinen henkilö on kuitenkin muuttunut, mutta saako se entis...
