Koska itekin oon hieman malttamaton ja sellaista rataa, niin me skipataan nyt suoraan Umk finaali iltaan. Koska tästä luvusta eteenpäin alkaa oikeesti se draamankaari mihin tää kirja perustuu. Joten voimme nyt kaikki mukavasti kuvitella mitä tässä viime luvun ja tämän luvun välisenä aikana on tapahtunut.
....
Aleksin pov
Herään todella rasittavaan herätyskellon ääneen, joka soi korvani juurella ehkä jopa ärsyttävämmin kuin itikat kesäisin. 6.30. Tärkein asia koko päivästä on vasta illalla, joten kuka keksi että meidän täytyy herätä näin aikaisin. Kaivaudun peittolinnoituksestani ja etsin puhelintani käsituntumalla, hieroen samalla toisella kädellä silmiäni jotta saisin ne auki. Tartun puhelimeeni ja sammutan herätyksen. Takaatani alkoi kuulua muminaa ja lakanoiden kahinaa. Käänsin kylkeäni ja näen kuinka Joel ja Niko yrittävät myös heräillä.
"It's the main day" Niko mumisi hymyssä suin ja nousi istuma-asentoon sängylle Joonaksen viereen. Hän tuijotti vain eteensä hieman pöllämystyneen näköisenä ja hänen hiuksensa muistuttivat harakanpesää. Niin varmaan omanikin. Joonas pyöri hänen vieressään ja pian hänkin raotti silmiään. Olimme Tampereella, Torni Hotellissa. Niko ja Joonas nukkuivat helvetin leveässä parisängyssä, kun itse taas nukuin levitettävässä nojatuolissa, joka narisee niin vaan perkeleesti. Se on yleensä tarkoitettu perheiden lapsille, mutta toisaalta olenhan bändin juniori niin eipä tuo paljolla heitä.
"Onkohan muut jo herännyt?" Kysyin ja nousin istumaan sänkyni reunalle ja poimin lattialta siihen eilen heittämäni LedZeppelin t-paidan ja puin sen puolialastoman vartaloni päälle. Tosiaan hotellissa asusteli meidän bändimme lisäksi tottakai kaikki muut kilpailuun osallistujat, meidän tiimi ja kaikki mahdolliset joukot joita tarvitaan isomman televisio-ohjelman tekemiseen.
"Jaa heränny vai? Olli herää vasta sitten kun se on heitetty patjansa kanssa tukkijokeen, jos ees sillonkaan" Joonas naurahti ja vierähti sängyltä alas. Hänen suustaan pääsi tuskallinen huokaisu mutta pian kaikki oli ilmeisesti hyvin, kun hän jo otti latauksessa olevan puhelimensa toiseen käteensä ja toisen kätensä hän laittoi leukansa alle maaten nyt lattialla selaillen puhelintaan. Tuo mies se tykkää lattioista.
"Kyllä Tommi sen ylös saa kun se karjaisee pari kertaa" Niko vakuutteli ja suuntasi kohti kylpyhuonetta. Nousin itsekin etsimään housujani hotellihuoneestamme.
"Joonas soita Joelille, se on varmaan ainoa kuka saattaa jopa vastata" käskin tuota lattialla makaavaa alastonta pörröpäätä, joka näytti vain sängyn takaa minulle peukaloa. Hymähdin hieman ja löysin housuni vessan edustalta. Puin ne jalkaani ja keskityin kuuntelemaan Joonaksen puhelua Joelin kanssa.
"Ei se nuorisokapinalliselta näyttävä aivoton retardi vastannut" Joonas sanoi turhautuneella äänellä ja jatkoi Instagramin selailua. Voi olla että toisen hotellihuoneen joukko ei ole vielä edes saanut herätyskelloa toimimaan.
"Onkohan tukkijoki jäässä talvisin" kysyin hetken mietittyäni asiaa, päästyäni yli äsköisestä puheenaiheesta. Joonas katsoi minua mielenkiinnolla.
"Toi on aika helvetin hyvä kysymys" hän totesi ja jatkoi tuijottamistaan. Päätin taas vaihteeksi alkaa kiusaamaan tuota poikaa. Koska, Joonas kiusaa aina muita, on hänen hyvä saada välillä takaisin jotain.
"Mites Noran kanssa?" kysyin virnuillen. Yhtäkkiä tuon enkelin ilme muuttui iloisesta hieman vihaiseksi.
"Jos sä Mattson luulet että mä siitä tykkäisin tai jotain niin oot väärässä!" Hän karjui ja nousi maasta nopeammin kuin Tommi tyhjentää tiskikoneen ja hyppäsi päälleni.
"Hei nyt rauha!" Niko mölisi kun tuli vessasta samalla kun Joonaksen käsi oli painanut naamani niin syvälle tyynyäni vasten, että kohta on hengenlähtö lähellä.
Ei mennyt aikaakaan kun olimme jo valmiita lähtemään aamupalalle. Selvisin hengissä.
...
Istuimme kaikki kuusi aamupalapöydässä yhdessä suuren osan tiimimme kanssa. Kuten managerimme, maskeeraajamme sekä puvustajamme. Meidän tiimi on aivan huikea. Ilman sitä meidän asut eivät olisi niin hyvät, meidän lavashow jota olemme harjoitelleet hullun paljon ei olisi niin hieno ja me emme ylipäätään näyttäisi niin hyvältä.
Joel ja muut kumppanit olivat saaneet itsensä tänne kaksikymmentä minuuttia meitä muita jäljessä. Sen takia heillä oli nyt hieman kiire syödä.
"Voi jumalauta mä en kerkeä" Olli panikoi ja latoi suuhunsa prinssinakkeja.
"No kuka antoi sen tinkelitonkelin soida niin helvetin kauan" Joel valitti ja hörppäsi omenamehuaan.
"Mä kyllä yrit..." Tommi aloitti mutta Olli keskeytti hänet.
"Älä aina jaksa olla täydellinen, koska kukaan meistä ei oo" Olli kuiskasi katsoen Tommia intensiivisesti.
"Opitko ton jostain joogasivustolta?" Tommi kysyi ja me muut repesimme nauramaan.
...
Parin haastattelun, mikityksen, maskeerauksen ja monen tunnin jännityksen jälkeen, olimme vihdoin esiintymisvalmiudessa. Me esiintyisimme seuraavaksi, joten olimme jo odottamassa vuoroamme takahuoneessa.
"Aika törkeen siistiä että just meidän biisi on ennakkosuosikki!" Niko intoili samalla kun olimme tiiviissä ringissä.
"Niin onkin!" Intoilimme kaikki.
"Mutta nyt, te tiiätte mitä me tehdään! Räjäytetään koko paikka!" Joel huusi ja komppasimme kaikki häntä.
...
Oli meidän vuoromme. Taustalla kuului aiemmin kuvaamamme insertti missä kerrotaan bändimme taustoista, meidän biisistä ja meistä, samalla kun löysimme omat paikkamme lavalta.
Tästä se alkaisi. Musiikin alkutahdit alkoivat soida. Oli aivan järjetöntä soittaa laulua yleisölle, joka on jo selvästi todistanut rakastavansa tätä biisiä. Se on käsittämätöntä eikä sitä voi edes pukea sanoiksi.
...
Voittaja, se selviäisi aivan näillä minuuteilla. Se on joko me tai Teflonit ja Pandora. Käteni hikosivat, jalkani tärisivät ja kurkkuani kuivasi vaikka kuinka join edessäni olevaa vettä vahvempaa juomaa joka maistui paskalta.
Antti Tuiskulla on vain yksi tehtävä ja hän on siinäkin liian hidas. Miksi tuo mies ei vain voi kertoa kuinka monta pistettä saimme. Emme varsinaisesti tulleet tavoittelemaan voittoa mutta tottakaihan sitä aina toivoo.
Piinaava hiljaisuus vallitsi tätä hallia. Antti Tuiskun ärsyttävä virne alkoi pian jo vituttamaan. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sa..
" 551 mikä tarkoittaa että Blind Channel on voittanut Umk:oon!" Kuuluu Antti Tuiskun huuto ja sillä hetkellä jännitykseni helpottui todella nopeasti. Kroppani täytti ilosta ja olisi vain tehnyt mieli huutaa. Mitä helvettiä, me todella voitettiin. Mutta kohta juhlitaan, nyt keskityin kaivamaan perseidemme uumenista cmoon tiikeri lippiksen ja asettelin sen päähäni. Monien yritysten jälkeen olin jotenkin tyytyväinen ja lähdimme kohti lavaa. Adrenaliini virtasi kehossani ja oloni oli uskomaton.
Tänään juhlitaan.
YOU ARE READING
You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi
Fanfiction"En uskonut kohtaloon. En, ennenkuin se sattui omalle kohdalleni. Hän on kohtaloni. Hän joka muutti elämäni" ... Tarina nuoresta, hieman arasta naisesta, joka törmää menneisyyden haamuun. Kyseinen henkilö on kuitenkin muuttunut, mutta saako se entis...
