You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

45

Amandan pov

"Mitä helvettiä?" Kysyin ihmeissäni, kun oven takana seisoi hermostuneen näköinen blondi.

"Moi!" Tuo sanoi hermostuneena samalla kun itse yritin jollain tavalla saada itseni kasattua tätä hyvin absurdia hetkeä varten. Päässäni pyöri ainoastaan silmät, jos edes nekään.
Eilen vielä seisoin lentokentällä itkien silmät päästäni, koska luulin että tuo kyseinen nainen hyppää lentokoneen kyytiin ja muuttaa Saksaan. Mutta nyt tuo seisoo minun oven takana, juuri silloin kun minä olen melkein alasti.

"Nora, mitä sä teet täällä?" Kysyin ihmeissäni ja väistin hieman jotta Nora saattoi astella eteiseeni. Yleensä olisin hypännyt hänen syliinsä halaamaan häntä, mutta nyt aivotoimintani ei riittänyt prosessoimaan tapahtunutta. Suljin oven pamauttaen sen siten ,että se kuului varmasti ulkoavaruuteen asti ja kaikki alienit varmasti luulivat että nyt oli heidän aikansa jättää tämä maailmankaikkeus taakseen.

"Kuka se o.." alaston Aleksi ryntäsi ulos vessasta. Suurensin silmiäni auki ja Nora peitti suunsa pidätellen nauruaan. Aleksi löysi todella nopeasti kätensä sukukalleuksiensa edestä ja hän näytti hyvin nolostuneelta. Tuo luuli että häiritsijämme oli jo lähtenyt.

"Joo, moi tai siis mi, häh, mitä sä täällä teet?" Aleksi kysyi änkyttäen nolostuneena tuijotellen varpaitaan ja ollen yhtä hämillään kuin minäkin tuon naisen ilmestymisestä.. "Jos mä meen pukemaan?" Hän ehdotti ja näytti peukalollaan kohti vessaa, mihin hän oli kaikki vaatteensa riisunut.

"Joo mene!" Huusin nauraen. Aleksi luikki vessaan kuin pahoja tehnyt koira häntä koipiensa välissä ja naurahdin hieman. Voi Aleksi.
Käänsin katseeni takaisin virnuilevaan Noraan ja kurtistin kulmiani.

"Keskeytinkö mä jotain?" Nora kysyi pidätellen nauruaan ja peitellen virnettään, mikä oli läpinäkyvämpi kuin juuri kiillotettu viinilasi. Tuo katsoi minua päästä varpaisiin ja pysähtyi tuolla skannaamisellaan silmieni kohdalle. Pitelin pyyhettä tiukasti ympärilläni.

"No et et!" Huusin. Etpä.
Nora katsoi minua ilmeellä, joka kertoi että hän ei uskonut sanaakaan mitä sanoin.
"Kerro nyt että miksi sä olet täällä? Huusin jo heilutellen toista kättäni ilmassa.

"En mä voinut lähteä" Nora vastasi yksinkertaisen ärsyttävästi. Katsoin tuota ihmeissäni. Olin ihan pihalla.

"Mitä? Miten niin et voinut lähteä?" Latelin kysymyksiä samalla kun vaatteet päälle saanut Aleksi ulostautui vessasta. Hän soi meille molemmille edelleen nolostuneet katseet ja käveli viereeni asettaen toisen kätensä alaselälleni.
Nora katseli maata, vaikka tuo äsken viuhahdellut Juudas oli juuri saapunut keskuuteemme.
"Nora?" Kysyin huolissani.

"Mä tajusin rakastavani Joonasta sen verran paljon, etten mä voinut jättää sitä." Nora sanoi vakavana nostaen katseensa meihin.

"Voi rakas!" Sanoin lempeästi ja tajusin vihdoin rynnätä halaamaan tuota kuin kiimainen kauris.

"Joonas taisi eilen keretä sinne kentälle?" Aleksi kysyi innoissaan takanamme.

"Periaatteessa kyllä! Mä istuin siellä yhdessä kahvilassa kuuri ennenkuin mun lento olisi lähtenyt ja sitten päätin etten lähde. Sitten törmäsin Joonakseen ja sitä rataa." Nora selitti nopeasti, mutta onnellisena.

"Ootteko te nyt yhdessä vai.." kyselin innoissani yrittäen kartoittaa tilannetta tarkemmin. Minun teki mieli kysyä kaikkea mahdollista heidän eilisestä keskustelustaan ja jälleennäkemisestään, mutta tiesin että se olisi aivan liikaa.

"Ei ainkaan virallisesti. Luulen että aika kertoo sitten kaiken tarkemmin." Nora nyökytteli. "Mutta mun oli pakko tulla käymään täällä, vaikka taisinkin tulla vähäsen huonoon saumaan" Nora virnuili samalla kun katsoi Aleksia.