You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

18

Aleksin pov

Joulu on ihan muutaman päivän päästä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet meille todella kiireisiä. Meidät hyväksyttiin mukaan Uuden Musiikin Kilpailuun, joten olemme painaneet töitä biisimme parissa hullun lailla yöt ja päivät. Olemme nukkuneet joskus treeniksellä ja kerran yö meni studiossa. Mutta se on sen arvoista. Meidän biisi on tällä hetkellä todella kova ja jos emme pääse euroviisuihin asti, niin saamme ainakin näkyvyyttä ja esiintyä isolle yleisölle. Olemme todella ylpeitä siitä millaisen biisin saimme aikaan. Se on aivan kohta puolin valmis, mutta sitä en tosiaan tiedä millainen matka meillä on edessä.

Amandalle tai Noralle emme ole kertoneet vielä tästä. Olen nähnyt heidät viimeksi pikkujouluissa, jolloin tajusin pitäväni Amandasta. Ainoa yhteydenpitoni on ollut lukuista yölliset FaceTimet Amandan kanssa. Ikävöin häntä suuresti mutta minun on pitänyt keskittyä työhön.

Emme ole kertoneet oikeastaan kenellekään muulle kuin tiimillemme. Edes vanhempani eivät tiedä tästä, mutta ajattelin että se olisi heille kiva yllätys kuulla vasta sitten kun kaikki on julkista. Mutta jokatapauksessa, haluan kertoa Amandalle henkilökohtaisesti kasvotusten.

"Jännittääkö teitä ollenkaan" Olli kysyi yhtäkkiä, kun me kaikki istuimme Joelin sohvalla katsomassa kauhuelokuvaa.

"Eihän tää oo ees alkanut vielä" Joel naurahti ja ahmi suuhunsa popcorneja kupista jota hän piti kädessään. Tuo kippo seilasi vuorotellen meidän kaikkien sylissä. Se matkailee enemmän kuin meidän bändi.

"Eikun mä tarkoitin että jännittääkö teitä se mitä ollaan nyt tekemässä, meinaan Umk:oota ja mahdollisia euroviisuja" Olli selvensi. Hänen äänestään saattoi kuulla pientä epävarmuutta ja koska Olli oli minulle tärkeä ja en halunnut hänen murehtivan mistään, kaverilliset aistini pakottivat minut kysymään seuraavaa.

"Kaduttaako sua että osallistuttiin" kysyin ja Olli katsoi minua hieman surullisena. Tommi laittoi elokuvan pauselle ja kääntyi itsekin katsomaan Ollia, aidosti huolestunut ilme kasvoillaan. Joel laski popcorn kulhon sohvan edessä olevalle pöydälle ja oli valmis kuuntelemaan vieressään istuvaa miestä.

"Ei mua kaduta, mua ehkä pelottaa" Olli sanoi nolostuneesti ja katsoi mustia nilkkasukkiaan.

"Olli, meitä kaikkia pelottaa, se on meille ihan uus juttu. Mutta se on samalla ihan super iso mahdollisuus meille" Tommi selitti meidän muiden nyökkäillessä. Olli hymyili hieman.

"Kai mä vaan pelkään jos jotain sattuu" Olli hymähti. Hän pudisteli päätään silmät kiinni. Hän ei pitänyt tästä tilanteesta.

"Mitä meille vois sattua? Me ollaan siellä yhdessä, me tehdään se yhdessä, sä oot meidän kanssa. Sä olet meidän veli ja me pidetään susta huolta ja sä pidät meistä huolta. Kaikki tulee menemään hyvin. Meillä ei oo mitään hävittävää. Meillä on törkeen hyvä biisi ja jos se ei riitä voittoon niin mitä sitten? Me tehtiin se mikä oli meidän tehtävä ja me saadaan siitä ikuiset muistot. Me tehdään se ja me ei pelätä sitä!" Selitin Ollille ja hän nousi seisomaan, käveli luokseni ja halasi minua.

"Aika helvetin mageeta että me saatiin bändiin tällänen juniori. Puhuu melkein yhtä viisaita kun Tommi" Olli naurahti ja irtaantui halauksesta. Taputin häntä vielä selkään ja näytin hänelle onnellisen hymyni. Tommi tuhahti mutta hymyili kuitenkin.
Pian takaamme alkoi kuulua nyyhkytystä. Käännyimme kaikki katsomaan mistä ääni tuli. Sikiöasennossa viltin alla istuva Joonas pyyhki kyyneliään hupparinsa hihaan.

"Joonas onko kaikki hyvin?" Niko kysyi huolissaan. Jos Joonas itkee, kaikki ei ole hyvin. Joonas ei koskaan itke meidän seurassa koska hän on se kova poika. Joonas vilkaisi Nikoa ja nyökkäsi hymyillen hieman.