You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

55

Amandan pov

"Mihin sä viet mua?" Kysyin ihmeissäni kun Aleksi piteli käsiään silmilläni kulkien takanani. Hän oli käskenyt minun pukea päälleni jotain hienoa, joten olin päätynyt valkoiseen, V-aukkoiseen lyhyeen mekkoon. Miten olin pärjännyt ulkona? En mitenkään. Jalkani tekivät tällä hetkellä paluuta hypotermiasta johtuvasta välikuolemasta. Hei, miltä siellä Taivaan porteilla näytti?
Olimme kulkeneet läpi Helvetin nimeltä portaikko, koska hissi oli kuulemma korjauksessa. Kengiksi olin valinnut kauniit avokkaat, jotka olin joutunut ostamaan perhejuhlia varten, entisten edelleen huidellessa jossain päin Vihdin puskia.
Aleksi puolestaan näytti syötävän hyvältä. Hänellä oli valkoinen kauluspaita ja mustat, suorat housut. Hänen mustat kutrinsa olivat kerrankin suoralla jakauksella, mikä teki hänestä suloisen. Hän oli panostanut.

"Odota hetki!" Aleksi nauroi ja selvästi yritti avata edessämme olevaa ovea. "Noniin, astu nyt varovasti sillä meidän edessä on pieni kynnys." Aleksi ohjeisti ja johdatti meidät sisälle johonkin rakennukseen, missä oli todella lämmin ja siellä tuoksui aivan uskomattoman taivaalliselta.

"Missä me ollaan?" Kysyin hämilläni. En osannut selvästikään odottaa että tuo mystisyyden perikuva irrottaisi kädet naamaltani.

"Odota, ihan, sekunti." Tuo selitti pätkittäin ja sähläsi jotain takanani. Pian tuo irroitti kätenä naamaltani ja ilmeeni oli näkemisen arvoinen vaikka en sitä itse nähnytkään.

"Hyvää puolivuotispäivää!" Aleksi toivotti innoissaan.

Katselin ympärilleni yllättyneenä. Joka paikassa oli valkoisia, läpikuultavia verhoja. Tilaan toi lämpöä ja kotoisuutta monet, sadat tuikkukynttilät jotka valaisivat muuten pimeän huoneen. Keskellä tätä kaikkea kauneutta komeili koreaksi katettu pöytä kahdelle hengelle.

"Mikä tää paikka on?" Kysyin ihmeissäni tuijotellen tätä korkeaa tilaa, huomatessani samalla katon olevan lasia. Siitä näkyi tuo tuhansien tähtien kirjo joka loisti yläpuolellamme himmeästi.

"Tää on mun kaverin ravintolan yksityiscabinetti." Aleksi selitti innoissaan.

"Tää on aivan ihana." Ihailin.

"Ja arvaa mitä?" Aleksi arvuutteli ilostuneena.

"No?" Kysyin jännityksestä piukeana.

"Tää sisältää pienimuotoisen majoittumishuoneen, mutta siirrytään sinne myöhemmin jooko?" Aleksi selitti viittoessaan yhdellä seinällä olevaa ovea. Olin aivan puulla päähän lyöty. Miten tuo mies saattoikaan keksiä tällaista vielä sen jälkeen kun on juuri poistattanut päästään kahdeksan tikkiä.

"Onko sekin meille?" Kysyin epäuskoisena. Tuntui kuin olisin prinsessa, jolle kaikki kannetaan pöytään.

"Koko yöksi ja aamulla meitä odottaa brunssi." Aleksi hymyili ja kaappasi minut kylkeään vasten.

"Voi muru sä olet ihana!" Huokaisin onnesta ja käännyin halaamaan tuota suloisesti hymyilevää miestä.

"Mä tiedän!" Aleksi naurahti ja irtaantui halauksesta. Hän käveli kohti oven vieressä olevaa tarjoilukärryä ja tarttui siinä ollaan kuohuviinipulloon.

"Varo, nyt lentää!" Aleksi varoitteli ja avasi kuohuviinipullon korkin auki samalla kun piteli kieltään huuliensa välissä keskittyneesti. Pian huoneessa kuului pieni ja pehmeä pamaus ja edessäni seisoi onnellinen mies, pienesti höyryävä lasipullo kädessään. Katsoin tuota ylpeänä tuon mahtavasta suorituksestaan. Aleksi tarttui lasiin ja kaatoi tuota kullan ja keltaisen sävytteistä juomaa siihen.

"Tässä, kuoharia." Aleksi ojensi lasin minulle ja tartuin siihen hymyillen.

"Ai että ihan kuoharia?" Naurahdin.