Amandan pov
"Jos mä vaan kattelen?" Ehdotin Noralle ja Elsalle ketkä olivat menossa uimaan enemmän innoissaan kuin nuo alastomat pikkulapset jotka kiukuttelivat kun eivät saaneet mennä syvemmälle kuin omaan vyötäröönsä asti. Nuo kaksi naista seisoivat edessäni kuin mitkäkin vanhemmat odottaen lapseltaan, eli minulta, toiveita jotka eivät ole toteutettavissa.
"Me tultiin iltauinnille. Lauseessa on sana uinti" Elsa nauroi ja korjasi keltaisten bikiniensä narua. Tommi sulaisi tästä näystä.
"No en mä nyt tiedä" emmin nojaten käsilläni rantahiekkaan.
"Mistä lähtien oot ollut noin tylsä" Nora tuhahti ja laittoi kätensä puuskaan.
"Siitä lähtien kun söin liikaa hampurilaisia ja mun maha kasvoi" vastasin virnuillen.
"Nainen, sä olet upea. Sitä paitsi, vielä kotona sä vaihdoit bikinit päälles joten hopi hopi, heitä toi nunnakaapu hevon kuuseen ja tule! Se ei ole edes kylmää" Elsa vakuutteli.
"Tää ei ole nunnakaapu, vaan ranta-asu" selitin Elsalle samalla kun riisuin tuota hieman läpikuultavaa, persikan sävyistä kankaanpalaa pois yltäni.
"Noniin! Johan sä ryhdistäydyit" Nora innostui ja lähdimme kävelemään kohti rantavettä, ilta-auringon paistaessa kauniisti sen pintaan.
Tytöt olivat oikeassa, rantavesi ei todellakaan ollut kylmää vaan ihanan vilpoista. Kävelinkin mahdollisimman nopeasti vain syvemmälle ja syvemmälle, kunnes uskalsin sukeltaa.
...
Olimme uineet varmaan tunnin ja aurinko oli jo laskeutumassa. Istuimme kaikki vierekkäin laiturilla tuijotellen tätä kaunista näkymää, jalkojemme huljutellen edelleen vedessä. Ranta oli tyhjentynyt pikkuhiljaa muista ihmisistä ja olimme enään vain kolmestaan täällä kaiken kauneuden keskellä.
"Mä päätin ottaa sen työn vastaan" Nora sanoi yhtäkkiä rikkoen hiljaisuuden. Käännyimme Elsan kanssa katsomaan tuota ihmeissämme.
"Mitä!" Huusimme melkein yhteen ääneen.
"Mut sehän on ihan super hienoa!" Iloitsin ja halasin parasta ystävääni.
"Onneks olkoon!" Huusin hänen olkapäätään vasten.
"Kiitos" Nora naurahti ja silitti selkääni.
"Miks et aikaisemmin sanonut?" Elsa kysyi ihmeissään kun siirtyi itsekin halaamaan Noraa.
"Mun piti eka olla täysin varma. Ja nyt mä olen" Nora hymyili.
"Ihanaa? Mitä, millon sä muutat?" Kysyin innoissani.
"Jo elokuun alussa" tuo vastasi nopeasti ja se oli aivan kuin pommi olisi iskeytynyt suoraan eteemme.
"Mitä!" Huusin järkyttyneenä.
"Ame, Rauhoitu" Nora naurahti.
"Ei, en mä oo valmis luopumaan susta niin nopeasti. Sehän on jo parin viikon päästä!" Huusin hätääntyneenä.
"Rakas, mä tiedän ettet sä ole valmis luopumaan musta koskaan, mutta mun on pakko mennä. En mäkään sua tänne haluais jättää" Nora valitteli ja kaappasi minut halaukseen.
"Mitä mä täällä teen ilman sua?" Kysyin hädissäni kun rutistin parhainta ystävääni lähemmäs viileää ihoani vasten.
"Sulla on Aleksi ja tietysti Olli. Ja jos ne alkaa tympimään niin tottakai sulla on Elsa!" Nora vakuutti.
"Meidän täytyy pitää sulle läksiäiset!" Elsa huusi yhtäkkiä. Irtaannuin heti Noran halauksesta ja katsoin tuota pitkää brunettea loisto silmissäni.
"Täydellinen idea!" Iloitsin.
....
Parin viikon päästä
YOU ARE READING
You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi
Fanfiction"En uskonut kohtaloon. En, ennenkuin se sattui omalle kohdalleni. Hän on kohtaloni. Hän joka muutti elämäni" ... Tarina nuoresta, hieman arasta naisesta, joka törmää menneisyyden haamuun. Kyseinen henkilö on kuitenkin muuttunut, mutta saako se entis...
