You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

6

Amandan pov

Tuijotin ja tuijotin ja tuijotin yhä uudelleen seuraamispyyntöä jonka Aleksi oli minulle laittanut. Hän oli siis nähnyt ilmoituksen joka oli tullut Noran takia. Käteni tärisivät ja sydämeni hakkasi nopeasti. Maistoin jopa pienen veren maun suussani koska oli purrut alahuultani niin lujaa. Yleensä konsultoin Noraa tällaisissa tilanteissa mutta nyt en viitsi herättää häntä. Olimme linnoittautuneet levitettävälle sohvalle peittojen ja tyynyjen kanssa koska tiesimme että emme jaksa raahautua tästä enään pois. Halusin hyväksyä hänen seuraamispyyntönsä, mutta jokin alitajunnassani sai minut epäilemään.
Jos en tekisi sitä, en koskaan saisi enään mahdollisuutta tutustua häneen. Sen jälkeen päässäni pyöri kysymys, haluanko tutustua edes häneen. Totta helvetissä haluan.
Painoin hyväksy nappia, jonka jälkeen heitin puhelimeni vahingossa Noran jalkoihin, mutta hän ei herännyt. Kaikki hyvin.
Ei, ei helvetissä. Mikään ei ollut hyvin. Peitin kasvoni käsilläni ja olin valmis räjäyttämään itseni tai muuttamaan kuuhun. Voi juma vitun lauta. Kaduin päätöstäni sekunnin sadasosan jälkeen siitä kun olin sen tehnyt.

Vedin peiton myös pääni yli ja ryvin itsesäälissä viisi minuuttia ennenkuin tajusin että nyt saa riittää. Ei aikuiset ihmiset käyttäydy näin. Kuoriuduin ulos kuumasta linnoituksestani, eli Noran One Direction lakanoista ja nappasin puhelimeni hänen pohkeidensa välistä. Avasin sen ja huomasin saaneeni uuden viestin, instagramissa. Jes jes. Viesti oli tottakai Aleksilta. Avasin sen ja luin sen samalla kun käteni tärisivät hullun lailla. 

"Stalkkeri" Viestissä luki. Punastuin tulenpunaiseksi.

"Hei mun oli pakko saada tietää olitko se sä siel kaupassa" vastasin paniikissa. Asettelin taas toisen käden tulikuumalle poskelleni ja toinen piteli puhelinta.

"Joo se on ihan okei, kai sun kortti toimii nytte" Aleksi vastasi. Pyöräytin silmiäni.

"Amsterdam teki susta ärsyttävän" vastasin pyöräyttäen silmiäni vaikka Ale ei sitä nähnytkään.

"Mä en oo ärsyttävä" Aleksi vastasi

"No vähän vaan" vastasin ja hymähdin. Aleksista ei kuulunut enään mitään. Noniin hienoa Ame, haukuit häntä ja häntä ei enään kiinnosta. Näin ne asia hoidetaan. Tällä kertaa heitin puhelimeni turhautuneena pois ja totesin että olisi ehkä parempi vain käydä nukkumaan ja unohtaa se kuinka nolo ihminen olen. Tällä hetkellä nimittäin ketutus oli suuri.

...

Heräsin siihen kuinka hajuaistini valtasi taivaallinen tuoksu. Tunnistaisin sen missä ja milloin tahansa. Se oli pekoni. Raotin silmiäni ja nostin hieman päätäni jotta näkisin suoran yhteyden keittiöön, missä selkä minuun päin hääräävä nutturapäinen blondi kaatoi appelsiinimehua laseihin. Hartiani olivat todella kipeät sillä sohvalla nukkuminen ei koskaan eikä missään ole suotuisinta.

"Heräsitkö sä?" Lempeä ääni keittiöstä kysyi. Mumisin jotain vastaukseksi koska sanojen tuottaminen osoittautui hankalaksi.

"Tuu syömään, tein meille toastit ja pekonia" Nora sanoi ja hymyilin silmät kiinni sohvalla.

"Mitä mun on pitänyt tehdä että oon saanut noin ihanan parhaan kaverin" kysyin samalla kun raahauduin vaivalloisesti ylös sängystä ja raavin sekaista hiuspehkoani, jonka sekainen nuttura näytti harakanpesältä.

"Älä mieti tollasia, mäkin oon onnellinen kun mulla on sut. Monelta menit nukkumaan, näytät tosi väsyneeltä" Nora kysäisi samalla kun kantoi taivaalliselta tuoksuvat toastit pöytään. Hymähdin hänen kommentilleen ulkonäöstäni. Näytin varmasti pandakarhulta, koska en ollut pessyt meikkejäni.

"Liian myöhään. Ale pyys saada seuraa mua instagramissa" sanoin yllättävän rauhallisesti ja istuuduin pöytään.

"Mitä! Kai hyväksyit sen!" Nora huusi kun istuutui vastapäätäni. Otin haukun toastista ja nyökyttelin suu täynnä kinkulta ja juustolta maistuvaa leipää. "Juttelitteko te?" Nora innostui.

"Jotain pientä mut sit se ei enään vastannut. Mun ois pitänyt vaan olla hyväksymättä se. Mitä ees oletin? Että se automaattisesti haluaa taas olla mun kaveri tai jotain vaikka me ei koskaan ees oltu kavereita" turhauduin ja Nora hyssytteli minua kuin pientä vauvaa.

"Hei voihan se olla et sillä on ihan järkevä syy miks se ei vastannut enää! Missä sun puhelin edes on? Jos se vaikka onkin laittanut nyt jotain" Nora vakuutteli lempeällä äänellään. Nora on maailman ihanin ihminen, vähänniinkuin äiti kaikille.

"En tiiä enkä haluu tietää, heitin sen yöllä jonnekin" valitin ja jatkoin syömistä. Nora tuumasi hetken kunnes hän sai idean

"Lähdetään viihteelle tänään"

"Mitä" naurahdin

"Lähdetään viihteelle" Nora toisti ja hymyili. Katsoin häntä hetken miettien, kunnes hymyilin ja nyökkäsin.

"Lähdetään vaan" sanoin ja aloin nauramaan.

Aho ja Pitkänen viihteellä, ei hyvä yhdistelmä.

Tänään lähtee

.....

Hellou! Ihan ekaks super paljon kiitos teille kaikille ihanille jotka lukee tätä. Paras tapa osoitta teidän tykkäystä on painaa tähteä, lisätä tää teidän lukulistalle tai seurata mua. Anyway kiitos superisti. Olette ihania.

Ja toiseks, pyrin nytten julkaisemaan yhden luvun joka päivä, varmaankin aina iltaisin joten stay tuned. Tästä tulee pitkä tarina.🖤