51

1.4K 74 26
                                    

Amandan pov

Vinkki vitonen, suosittelen käyttämään sen hyväksi.
Jos koskaan kuvittelet että oma parisuhteesi on monimutkainen ja vaikea. Ajattele vain Joonas Porkoa sekä Nora Pitkästä. Jos heidän kahden suhdetta vertaisi laivaan, se olisi purjevene minkä purjeet ovat välillä auki ja välillä kiinni koska Joonas ei osaa hallita niitä. Mutta silti tuo purjelaiva etenee myrskyissä, missä suuret aallot iskeytyvät veneen kylkeen aiheuttaen lommoja ja pieniä tulvia veden heittäytyessä laidan yli sisäpuolelle. Mutta tuolla laivalla on myös hetkensä kauniin tyynellä järvellä, missä tilan valtaa täydellinen hiljaisuus ja nuoren parin rakkaus.
Ikävä kyllä säätiedotus on tälle päivälle luvannut taas tuota tuhoisaa myrskyä, mikä tällä kertaa katkaisi tuon veneen kokonaan, Joonaksen jäädessä toiselle puolelle ja Noran toiselle puolelle. Niimpä tuokin niin täynnä rakkautta ollut paatti puksutteli viimeiseen satamaansa ja se viimeinen satama upotti tulijansa kuin Titanicin luoden murhenäytelmän. Ja se suru ei koskenut ainoastaan ihmisiä, ketkä olivat laivan kyydissä, vaan myös heidän läheisiään.

Istuin pelkääjän paikalla nojaten auton  ikkunaan, mihin vesipisarat iskeytyvät luoden surullisen musiikkivideon tunnelman. Mahtavaa, nyt jopa taivaskin itkee tämän porukan huonoa kohtaloa.

Tuijottelin Noran pihaan istutettuja ruusupensaita, mitkä pikkuhiljaa alkavat kuihtua syksyn mukana tulevien kylmien ilmojen johdosta.

Katsahdin rattia sormillaan naputtavaa Ollia. Tuo rytmi oli tuttu, mutta en saanut kiinni mistä se oli peräisin. Enkä kerennyt siihen keskittyäkään, kun Olli jo rikkoi hetken aikaa vallinneen kiusallisen hiljaisuuden.

"Mä en olisi uskonut Joonaksesta." Tuo tuhahti pettyneenä. Huokaisin syvään ja pudistelin päätäni sanattomana. Olin itsekin kuin puulla päähän lyöty. Vaikka tilanteesta olikin jo kulunut melkeinpä yli tunti ja kyseinen asia ei varsinaisesti kuulunut meille, kyllä se silti tuntui oudolta.
Vielä hetki sitten olimme ilmiriidoissa Ollin kanssa tuon asunnolla miettien omia, itse aiheutettuja ongelmiamme ja nyt yritämme olla hyviä ystäviä tuolle naiselle, kuka on juuri eronnut elämänsä rakkaudesta. Tuolla naisella ei ollut mitään hajua siitä, millaisia tunteita padomme Ollin kanssa sisällämme. Ja ihan hyvä vain.

Mitä nyt siis on tapahtunut? No,
meidän porukallamme on yhteinen viestiryhmä, mihin Joel tänään laittoi viestin missä viittasi siihen että Joonas olisi pettänyt Noraa poikien muutaman viikon takaisella baarikierroksella. No, tuo viesti on nyt jo poistettu joten sitä on vaikea lukea enää uudestaan. Olli oli vannonut ettei tiennyt mitään tällaisesta ja oli aivan yhtä yllättynyt kuin minäkin. Emme tienneet hänen kanssaan oliko se viesti vitsi vai totta. Pian Nora kuitenkin soitti hätääntyneenä ja pyysi minua seurakseen. Sen jälkeen tilanne valkeni ja se ei ollutkaan enää vitsiä.
Sen jälkeen me kolme matkasimme Helsingistä Vihtiin, kuunnellen Noran version tarinasta. Joonas tosiaankin oli pettänyt Noraa, minkä seurauksena Nora ei pystynyt enää jatkamaan suhdetta.
Joten nyt odottelimme Ollin kanssa autossa, kotoaan tavaroitaan hakevaa Noraa. Kumpikaan meistä ei ollut sanallakaan maininnut aikaisempaa riitaamme, ehkä hyvä niin. Pohdimme itseksemme elämän varjopuolia, mitkä tämä syksyinen myrskysää oli tuonut esille.

"Tuskin kukaan meistä." Vastasin lyhyesti. Todellisuudessa en tiennyt mitä sanoa. Olin surullinen Noran puolesta, mutta samaan aikaan myös Joonaksen puolesta ja sen takia minusta tuntui hirveältä. Puolustin pettäjää. Se sai minut tuntemaan itseni pettäjäksi. Mitä melkein olinkin.

"Mitenköhän se voi?" Olli kysyi huolestuneena. Tuo oli pettynyt, turhautunut ja yllättynyt mutta samaan aikaan huolissaan ystävästään. Ainakin luulin niin. Itse ainakin koin noita tunteita.

"Se rakastaa Noraa. Jos Nora on valmiina hyppäämään katolta alas, niin Joonas on varmasti tehnyt sen jo. Se ottaa sen verran raskaammin nämä jutut." Pohdiskelin ääneen. Kuulemani perusteella, Joonaksella on taipumusta tehdä peruuttamattomia asioita. Viimeksi vastaavassa tilanteesta, Joonas löysi itsensä suolihuuhtelun jälkeen kiinni tippaletkussa.

You're my destiny || Aleksi KaunisvesiWhere stories live. Discover now