You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

9

Aleksin pov

Sen jälkeen kun olimme huristelleet varmaankin ylinopeutta Vihtiin luokseni. Olimme syöneet pizzat ja sen jälkeen alkoi hirveä ralli asunnossani. Jokainen nuori mies juoksi ympäri asuntoani joko ilman paitaa tai housut kintuissa. Joona taisi olla yhdessä vaiheessa alasti. En ole ihan varma, enkä halua olla. Olimme siis yrittäneet olla todella nopeita vaatteiden vaihdossa. Kun olimme valmiit, tilasimme taksin, koska tänään meidän oma taksitommi on vapaalla. Tuo taksikuski varmaan vihasi meitä, koska Nikon oli pakko testata kyseisessä taksissa kuinka pitkään hän pystyy karjumaan yhtäjaksoisesti. 17 sekuntia, se oli aika vakuuttavaa.

Saavuttuamme Vihdin hulluimpaan yökerhoon, olimme heti kuin kotonamme.
Parin, ehkä neljän, tuopin ja shotin jälkeen olimme löytäneet porukkamme tanssimasta tanssilattialta. Se päättyi kuitenkin lyhyeen ja traagisesti, koska nyt istuimme koko jengi baarin takaosassa loossissa. Nimittäin rakas ystävämme Porko oli yrittänyt wormia ja hän löi leukansa lattiaan. Onneksi meidän ensiaputommi osasi hakea jäitä baaritiskiltä, joita Joonas pitelee leuallaan. Hän vaikutti ihan omalta itseltään. Juttu oli yhtä huonoa kuin aina ennenkin. Nauroimme kaikki tapahtuneelle. Onneksi Joel sai videolle Joonaksen hullut tanssiliikkeet, jotta niille voi nauraa aamulla.
En olisi koskaan osannut aavistaa, että jossain vaiheessa elämääni olisin osa näin mahtavaa porukkaa. Sen lisäksi että he ovat nyt virallisesti bändikavereitani, he ovat myös veljiäni. Olen niin kiitollinen heistä.

"Ale onko kaikki hyvin?" Havahdun ajatuksistani ja kova musiikki kantautuu jälleen tärykalvoilleni. Vilkaisen viereeni, jossa on huolestuneen näköinen Tommi sekä pian tilanteeseen havahtuva Niko. Pian kaikkien katseet olivat minussa.

"Kuinka niin?" Kysyin ihmeissäni laittaen samalla kulmani kurttuun ja ottaen huikan kädessäni lepäävästä kylmästä tuopista.

"Sulla tulee kyyneleitä" Niko sanoi huolestuneesti. Havahduin nopeasti pyyhkimään nuo suolaiset tipat silmieni alta ja naurahdin kiusaantuneesti. En tajunnut että kyynelkanavani olivat auenneet juuri nyt. Helvetti, en yleensä nyyhkytä muiden edessä, vaikka herkkä olenkin.

"Mä vaan oon niin onnellinen kun sain teidät mun elämään" sanoin hyvin nolostuneesti. Kaikki hymyilivät minulle.

"Jätkä! Mekin ollaan onnellisia et sä oot meidän kanssa! Nyt älä poraa!" Joonas huusi kun nousi halaamaan minua. Hänen leuassaan pitelemästään jääpalasta putosi kylmiä pisaroita päähäni mutta en antanut sen haitata. Naurahdin hieman. Skoolasimme kaikki varmaan tuhannennen kerran tänä iltana meille ja suuntasimme takaisin tanssilattialle. Joonakselle asetettiin kuitenkin säännöt. Vain jalat maassa.

...

Olimme viettäneet aikaamme tanssien, juoden ja nauraen varmaan tunnin verran. Ihme kyllä, olin aika selvänä vielä.
Seisoimme jätkien kanssa ringissä keskellä tanssilattiaa, kun pian tunnen olallani kosketuksen.

"Hei anteeks Ootsä nähny.." kuului naisen ääni takaani ja käännyin katsomaan, kuka tuo oli. Silmäni suurenivat ja ilmeeni muuttui välittömästi hieman ehkä hämmästyneeksi. Tytön ilme oli ihan yhtä hämmästynyt, ellei jopa vähän pelokas. Sydämeni hakkasi hyvin lujaa. En odottanut näkeväni häntä täällä.

Amanda.

...

Olimme olleet transsissamme varmaan puoli minuuttia, kunnes Olli vieressäni tönäisee minua.

"Herätys, mikä homma" hän naurahti. Havahduin taas todellisuuteen, vilkaisin nopeasti Ollia ja sen jälkeen taas Amandaa joka tajusi myös tilanteen olemassaolon. Yllätyksekseni hän lähti juoksemaan. Tai no, änkeämään ihmisten välistä. Hämmästyin todella paljon, mutta tiesin etten voisi antaa hänen mennä. Yhtäkkiä kaikki tuntui vielä enemmän selvemmältä kuin äsken. Kuin olisin ollut juomatta vuosiin.

"Helvetti" sanoin ja lähdin juoksemaan tytön perään. Änkesin humalaisten ihmisten välistä niin nopeasti kuin pystyin, silmäillen koko ajan Amandan loittonevaa selkää.

Pian olimme ulkona. Viileä, mutta aavistuksen lämpöä hohkaava loppukesän yön ilma valtasi kehoni. Amanda juoksi vieläkin, mutta pysähtyi kadulla. Hän kävi istumaan istumaan katukivetykselle ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Kävelin rauhallisesti tytön luokse ja pysähdyin hänen eteensä. Luulin ettei tilanne jännittäisi minua, mutta voi jumalauta. Jokainen ruumiinosani tärisi. Tai siis..
Ja sydämeni hakkasi enemmän kuin oli sallittua. Nielaisin pari kertaa, kunnes uskaltauduin sanomaan jotain.

"Amanda" sanoin hiljaa. Tytön kasvot nousivat kohtaamaan omani. Hän nielaisi pari kertaa jonka jälkeen murtui kyyneliin. Hän nousi seisomaan, mietti hetken jonka jälkeen halasi minua. Sillä hetkellä koko maailma pysähtyi. Halasin tuota tyttöä takaisin ja suljin silmäni.

"Mulla on ollut sua niin helvetin kova ikävä" Amanda sanoi murheellisena olkapäätäni vasten, joka oli nyt ihan märkänä, mutta se ei haitannut.

"Niin mullakin sua" sain sanottua, pidättäen itkua. Toisaalta nyt en välittäisi vaikka itkisinkin ja niin annoin ensimmäisten kyyneleiden puskeutua ulos.

Pian Amanda irrottautui halauksesta ja pyyhki kyyneliään. Hän vilkaisi minua ja naurahti.

"Säkin itket" hän naurahti.

"Onhan tää aika tunteellista" sanoin pyyhkien samalla itsekin kyyneliä. Amanda hymyili minulle.

"Haluutko tehä jotain hullua?" Sanoin ihan yhtäkkiä, miettimättä edes sitä, mikä olisi hullua ja miksi edes sanoin niin. Amanda katsoi minua kysyvästi.

"Aleksi, sun kanssa mä teen ihan mitä vaan" Amanda sanoi ja naurahti. Osoitin hänelle suurimman hymyn mitä olen pitkään aikaan kenellekään osoittanut. Samalla hetkellä myös tajusin mitä tulisimme tekemään.

"Tuu!" Sanoin ja lähdin kävelemään katua pitkin eteenpäin.

"Oota!" Amanda huusi. Käännyin katsomaan tyttöä, joka otti korkokenkiään pois jaloistaan. Sen jälkeen hän heitti ne puskaan. Katsoin häntä silmät suurina ja repesin nauruun. Amandakin nauroi ja lähti kävelemään minua kohti.

"Sinne meni hyvät kengät" sanoin nauraen.

"Tappokengät ne oli, ja ei ne kalliit ees ollu" Amanda sanoi hymyillen. Nauroin hänelle.

"En kestä sua" vastasin.

"En mäkään aina, mut haluutko kertoo mihin ollaan menossa" Amanda kysyi mietteliäänä. Vilkaisin häneen päin..

"Näät kohta" vastasin vihjailevan hymyn kera.