You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

20

Aleksin pov

"Oothan sä elossa vielä" Amandan ääni kuului puhelussa, johon olin vastannut herätessäni lievässä päänsäryssä. Meidän Umk voitostamme oli nyt pari vuorokautta ja ne pari olivat olleet aika railakkaat.

"Joo, vähän heikossa hapessa. On aika paljon mennyt aikaa tossa juhlimisessa. Sori etten oo kerennyt vastaamaan" Pyysin anteeksi samalla kun hieroin unisia silmiäni. Nukuimme Joonaksen kanssa Joelin sohvalla. Tommi, Olli ja Niko nukkuivat lattialla patjoilla ja kuningas itse nukkui omassa pehmeässä sängyssään.

"Ymmärrän tottakai. Sitä vaan soittelin et onneks olkoon ja että on aika kova ikävä" Amanda sanoi naurahtaen lopussa. Hymyilin hänen sanomisilleen silmät kiinni pääni Joonaksen jaloissa.

"Kyl mä yritän pitää suhun nyt yhteyttä. Mut mä en tosiaankaan tiedä millon oon taas tulossa sinne" sanoin vaisusti ja pyörittelin sormieni välissä Joelin sinistä peittoa. Langan päässä oli hetken hiljaisuus. Se alkoi jo pelottamaan minua.

"Nyt vaan hoidat hommat siellä mitkä täytyy ja nautit joka sekunnista. Ja yritä nukkua, sä kuulostat tosi väsyneeltä. Meillä on kyllä aikaa nähä" Amanda sanoi itselleen tavallisella äidillisellä äänellään. Ai että pidin hänestä niin paljon. Ja ikävöin häntä niin että sydämeen sattui. Tiesin etten tulisi välttämättä näkemään häntä useaan viikkoon, koska nyt alkaisi hullu valmistautuminen Euroviisuihin. Ei juma, me mennään Euroviisuihin!!!

"Oot ihana" sanoin ja hymyilin taas itsekin.

"Niin säkin! Sano terkkuja muille pojille ja onnea myös niille. Ja sano Ollille et sen Joogakirja jäi meille" Amanda naurahti. Nauroin itsekin.

"Mä sanon vaikka toi unikeko sitä tuskin tarvii" vastasin samalla kun tuijotin alapuolellani suu auki, kuolavana valuessa hänen suustaan, nukkuvaa Ollia.

"Muista nauttia, moikka!" Amanda sanoi. Sanoin itsekin heipat hänelle ja lopetimme puhelun. Katsoin hetken vain Joelin korkeaa kattoa.

Amanda. Hän on maailman kaunein, kiltein, huolehtivaisin ja ihanin ihminen. Kun ajattelen häntä, niin vatsassani tuntuu perhosia. Tai sitten se on vain jotain mitä olen syönyt ja se ei sovi vatsalleni. En ikinä voisi saada sellaista tyttöä kuin hän.

"Mitäs aattelet" Tommi kysyi kun oli tietämättäni herännyt ja asettautunut kyljelleen patjalle. Käänsin säikähtäneenä katseeni tuohon. En ole kertonut kenellekään että tykkään Amandasta, juuri sen takia etten jaksa kuunnella ylimääräistä kuittailua asiasta ja siitä kuinka olen munaton mies kun en uskalla tehdä asialle mitään. Mutta kun aloin miettiä, Tommille voisin ehkä kertoakin. Häneen luotin, niinkuin myös muihin poikiin. Mutta Tommi oli minulle edelleen eniten isoveli koko porukasta. Tommi katsoi minua odottavan näköisenä.

"No, älä kerro muille?" Varmistin seiskaluokkalaisen pojan tavoin.

"En tietenkään" Tommi hymyili.

"Mä tykkään Amandasta" sanoin nolostuneesti ja tuijotin maahan. No, siinä näkyi edelleen suu auki nukkuva Olli joka tuota kuolaamisvauhtia nukkuisi pian tulvan keskellä.

"Kerro jotain uutta" Tommi hymähti. Katsoin häntä kummastuneena. "Kaikki me ollaan huomattu kuinka sä katot sitä ja kuinka muutut ihan säälittäväks pikkupojaks sen lähellä. Mutta Aleksi, se on ihan okei" Tommi hymyili. Yllätyin itsekin. Olenko muka tosiaan niin läpinäkyvä? Päätin avautua vähän lisää tuolle pitkälle, maailman hyväsydämisimmälle olennolle.

"Mä en uskalla kertoa sitä sille" mumisin. Tommi katsoi minua lempeästi. Hän oli täydellinen naisversio Amandasta. Jos olisin miehiin päin, se olisi jo menoa Tommin kanssa.

"Otat oman aikas. Kenenkään ei tarvi tietää siitä enneku oot itte täysin valmis" Hän hymyili. Tommin kultaiset vinkit johdattavat minua päivä päivältä parempaan elämään.

"Mitä te mölypasuunat meuhkaatte, kello on salee kuus" Joonas ulisi vieressäni. Katsoimme häntä Tommin kanssa nauraen.

"Porko se on kakstoista" Tommi vastasi.

AMANDAN POV

Laskin puhelimeni viereeni sohvalle. Tuijotin edessäni olevaa televisiota mistä tuli jokin hömppäsarja, mutta en keskittynyt siihen. Vedin käteni hiukseni läpi muutaman kerran ja kolmannella kerralla jätin käteni sekaisen pehkoni lomaan. Huokaisin syvään.

Miten yksi ihminen saa minut näin pois tolaltaan. En ole koskaan ikävöinyt ketään yhtä paljon kun nyt ikävöin Aleksia. Olen maailman ylpein tuosta pikkupojasta joka lähtee kohta maailmalle näyttämään mitä hän osaa, mutta samalla sydämeeni sattuu. Hän varmasti löytää reissultaan jonkun ihanan tytön joka on fanittanut bändiä siitä asti kun Nikolla oli lyhyet hiukset. Olen mustasukkainen koska rakastan häntä niin paljon. Jos vain uskaltaisin kertoa sen hänelle. Kai pelkään että siinä käy samalla tavalla kuin viime kerralla. Ja jos Aleksi haluaakin pistää välimme poikki. En näkisi häntä, enkä muista ystäviäni enää ikinä. En kestäisi jos sydämeni särkyisi uudestaan, koska ne tuhannet sirpaleet on vaikea koota takaisin yhteen.

En ole nähnyt Aleksia nyt varmaankaan kolmeen viikkoon. Viimeksi sen jälkeen pari kertaa kun hän ilmoitti lähtevänsä tuohon kilpailuun. Kuulostaa aivan hullulta että olen niin riippuvainen ihmisestä, jonka kanssa en edes ole yhdessä. Mutta minkäs teet. Aleksi on niin kiltti, ihana, kultainen ja huomaavainen minua kohtaan. Miten siitä voisi olla tykkäämättä.

Olin katsonut Umk:oon Noran kanssa. Itkin ja nauroin samalla koska olin niin iloinen ja onnellinen, mutta niin surullinen ja onneton.