You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

48

Aleksin pov

"Oletteko jotain perhettä perustamassa vai minkä takia harkitsette tällaista jumbojettiä, missä voisi asua kokonainen armeija?" Joonas kysyi hipelöiden keittiötasoa tylsistyneenä.

"Miksi toi otettiin mukaan?" Kysyin turhautuneena Amandalta ja vilkaisin myös tuon vieressä Joonasta ihastelevaa Noraa.

"Koska edelleen ollaan oltu Noran kanssa kahdestaan koko viikko ja yritetty toipua siitä kun se karhu yritti tappaa meidät! Aleksi me tarvitaan seuraa!" Joonas puolustautui. Pidättelin nauruani ja pudistelin päätäni. Ei kenelläkään ole sellaista tuuria, että näkee karhun keskellä ei mitään varsinkin silloin kun on alasti. Arvatkaa vaan uskoinko kun Joonas laittoi hätääntyneen ääniviestin reilu viikko sitten meidän jätkien WhatsApp-ryhmään, missä hän selittää joutuneensa melkein karhun nielemäksi.

"Ei, vaan koska Amanda halusi Noran makutuomariksi mutta pikku Joonas ei uskaltanut jäädä yksin kotiin niin jouduttiin kiinnittämään turvaistuin takapenkille ja köyttämään sut niihin kiinni!" naurahdin.

"Noniin miehet, rauha! Aleksi, mä olen pahoillani. Joonas on ollut nyt vähän väsynyt. Se karhu homma taisi jättää tälle meidän alfalle aika suuret traumat!" Nora selitteli ja meni taputtamaan Joonasta selkään.

"Olihan se varmasti aika rankka kokemus. Juosta alasti metsässä pakoon turistijoukkoa ja karhua." Amanda nyökytteli pidätellen nauruaan.

"Ne saattoi olla myös luontokuvaajia!" Joonas huomautti. Repesimme nauruun niin että se kaikui tämän talon tyhjässä alakerrassa.

"No olisivat ainakin saaneet oikein hupaisaa materiaalia teistä kahdesta!" Naurahdin ja jatkoin matkaani käsikädessä Amandan kanssa kohti kodinhoitohuonetta. Onneksi se kiinteistövälittäjä on yläkerrassa muiden ostajaehdokkaiden kanssa.

"Mutta tosiaan, se miksi me tätä omakotitaloa tultiin katsomaan oli se, että tää vaikutti tosi ihanalta. Mutta ei me tätä oikeasti voida ostaa!" Amanda totesi. Tämän viikon verran olemme etsineet itsellemme yhteistä kotia, mieluiten vuokralta ja mieluiten kerrostalona. Mutta Amanda bongasi tämän omistusasunnoksi suunnatun omakotitalon ja hänen oli pakko päästä näkemään se lähietäisyydeltä. Joten täällä me olemme.

"Eikä mikään ihme! Tää on aivan super ihana! Kato nyt noita kauniita led-valojakin tuolla kaapiston alapuolella!" Nora intoili ja osoitti kodinhoitohuoneen tason yläpuolella olevaa paria kaappia. Kieltämättä tämä talo oli kuin unelma.

"Miten kastelet housus joidenkin valonauhojen takia?" Joonas hymähti mennessään tutkimaan nurkassa olevaa pientä käsisuihkua.

"Joonas!" Nora huusi turhautuneena. "Mä lähden pitämään sulle pienen kasvatuskeskustelun tuonne pihalle!" Nora huusi kiivastuneena ja marssi tarttumaan Joonasta kädestä.

"Mä osaan kyl.." Joonas aloitti.

"Ala tulla!" Nora huusi ja pian tuo kaksikko löysi itsensä jonkun viattoman ihmisen takapihalta riitelemästä.

"Jos jatkossa hoidetaan nää ilman Joonasta?" Ehdotin virnuillen.

"No ei sen nytkään mukaan pitänyt tulla mutta mitä sä siinä kohtaa teet kun jätkä istuu takapenkillä vöihin kiinnitettynä!" Amanda nauroi ja jatkoimme matkaamme kohti yläkertaa.

"Hei, miltäs tää on vaikuttanut?" Kiinteistövälittäjä kyseli kun törmäsi meihin yläkerran pienimuotoisessa aulassa.

"Onhan tämä aivan ihana, mutta tuskin meidän tuleva koti!" Amanda vastasi nyökytellen.

"Aivan, kurkatkaapa ihmeessä vielä nuo makuuhuoneet. Ja tämä yläkerran kylpyhuone on juuri remontoitukin! Kysykää sitten välittömästi jos on jotakin kysyttävää!" Kiinteistövälittäjä selitti ja jatkoi matkaansa alakertaan.