You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

32

Amandan pov

"Istut nyt vaan siihen" nauroin kun Tommi ei meinannut millään suostua istumaan tuon romanttistakin romanttisemman pöydän ääreen.

"Mitä tää ny on?" Tommi ihmetteli jo ärsyttävän monennen kerran ääneen istuutuessaan empivästi tuolle mustalle tuolille.

"Tommi rakas, kaikki selviää aikanaan" sanoin seisoen Tommin edessä virnuillen. Pian kahvilan ovi avautui kilauttaen sen yläpuolella olevaa kelloa.

"Ja se aika on nyt" nauroin ja katsoin Elsan ilmettä, joka oli Tommin nähtyään ikäänkuin kauhistunut.

"Ame sä olet mulkku!" Elsa huusi ja peitti suunsa heti sen jälkeen kauhistuneena, minun vain revetessä nauruun. Vilkaisin myös Tommia, joka ei näyttänyt nauttivan tilanteesta. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea.

"Tervetuloa sokkotreffeille. Tommi tässä on Elsa, Elsa tässä on Tommi. Kumpikaan ei saa poistua ennenkuin ootte antaneet toisillenne mahdollisuuden" selitin samalla kun esittelin tuon kauhusta jäykän parivaljakon toisilleen.

"Helvetin Mattsoni" Tommi huokaisi. Katsoin tuota hieman säälivästi, vaikka olinkin maailman ylpein minun ja tuon Mattsonin suunnitelmasta.

"Älä kuitenkaan sen Kiasta renkaita puhko. Tää oli mun idea! Mutta nyt hei pitäkää kivaa, keittiössä on ruokaa ja mäpä tästä häippäsen" nauroin ja lähdin kävelemään pois kahvilasta napaten laukkuni mukaan ja jättäen tuon hiljaisen ja kauhistuneen, satavarmasti tulevan pariskunnan kahdestaan.

Suljettuani oven perästäni, lähdin kävelemään kohti lähintä bussipysäkkiä hymyillen iloisesti. Ajattelin vain sitä, jos Tommista ja Elsasta tulisi jotain. Se olisi aivan mahtavaa. Häissään he voisivat pitää puheen ja antaa kunniaa minulle sekä Aleksille.
Saavuttuani seuraavan korttelin kulmalle, kuulin jotain ääniä. Aivoni laittoivat stalkkeri asennon päälle ja sen seurauksena päädyin kurkkaamaan ninjamaisesti kuka nurkan takana piti tuota ääntä, koska en uskaltanut kävellä vain ohitse jos se vaikka olisi ollut sarjamurhaaja. Näytin lähinnä saalistavalta oravalta.

"Mitä helvettiä" kuiskasin ääneen, itku kurkussa ja kyyneleiden puskiessa silmäkulmistani. Tuijotin näkyä silmät suurempina kuin pöllön vastaavat ja annoin vain mahdollisten suolatippojen valua pitkin poskiani.

Aleksi Kaunisvesi suutelemassa jonkun toisen naisen kanssa.

Lähdin juoksemaan toiseen suuntaan niin nopeasti kuin vain pääsin. Jalkani tuntuivat tunnottomilta, mutta rämmin niillä vain eteenpäin. Keuhkoihini ja päähäni sattui ja tuntui kuin kuolisin. Itkin ja itkin samalla kun juoksin. Miten Aleksi saattoi tehdä minulle näin. Kuka se nainen oli? Mitä ja miksi? Päässäni pyöri vain satoja kysymyksiä samalla kun yritin edetä toimintakyvyttömänä. Pian en enään kyennyt liikkumaan ja otin tukea viereisen rakennuksen tiilisestä seinästä. Lyyhistyin sitä vasten ja itkin keuhkoni pihalle.

Aleksin pov

viisi minuuttia aikaisemmin

"Mitä sä täällä teet?" Kysyin ihmeissäni ja näyttäen varmasti aivan pöllämystyneeltä talitintiltä. Tuntui kuin oisin elänyt jossain sadussa. Eihän tämä nyt helvetti vie voinut olla todellista että kerran kun koko nimi mainitaan niin se nainen pamahtaa mun eteeni, kadulla, vittu keskellä Nummelaa, illalla. Mitä?

"Pieni loma Amsterdamista teki ihan hyvää tällä hetkellä" Jenna sanoi hermostuneesti. Hän näytti yhtä yllättyneeltä kuin minäkin, mutta jollain tapaa hän kuitenkin oli rennompi.

"Tulit sitten Vihtiin" kyseenalaistin hieman vihaisella sävyllä tuon matkakohteen.

"No kyllä mä sua ettimään tulin" Jenna tuhahti. Silmäni rävähtivät auki vaikka olihan tämä ihan selkeä homma sanomattakin.