You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

12

Amandan pov

Pidin katseen kiivaasti edessäni olevassa suorassa asfaltissa. Hikoilevat käteni puristivat auton rattia ja hiljaisuus minun ja vierelläni olevan ystäväni välillä vallitsi tilan. Taustalla kuului vain suomipopin joku lauantaivisa. Olin taas vaihteeksi aika jännittynyt.

"Minkä takia ne oli eilen viihteellä Vihdissä ja seuraavana päivänä jo Helsingissä" valitin ääneen yrittäen purkaa jännitystä.

"Äläs nyt! Tiedän että sua jännittää mutta se Aleksin viesti osoittaa juuri sen että se haluaa hengata sun kanssa ja esitellä sut sen muille kavereille" Nora intoili.

"No joo" huokaisin. Olimme menossa Helsinkiin Aleksin bändin treenikämpälle, minne hän oli meidät kutsunut aamulla. Hän oli myös antanut puhelinnumeronsa mihin voisin soittaa kun hänen pitää tulla avaamaan treeniksen alaovi. Sen viestin tai siis kutsun takia olin oksentanut kaikki eiliset nesteet ja rasvamätöt ulos. Tai voihan se olla että oksensin ne vain lievän pahan darran takia, joka ei enään ollut ollenkaan paha. Olin myös juossut hysteerisesti ympäri asuntoani. Eniten minua jännitti muiden bändin jäsenien näkeminen.

Kello näytti puolta viittä ja olimme juuri saavuttanut Helsingin. Päälläni oli valkoinen croptop ja mustavalkoraidalliset rusettihousut. Paita oli ehkä hieman huono valinta, nimittäin ulkona oli jo aika kylmä. Hiukseni olivat kevyillä laineilla ja jaloissani oli luotto tennarini.

Kaarsin autoni oikean osoitteen pihaan ja huokaisin vielä syvään ennenkuin nousin ulos autosta. Nora hymyili minulle vielä tsemppaavasti.
Kaivoin laukustani puhelimeni ja valitsin Aleksin numeron. Tästä se lähtee.

"Jou" Aleksi vastasi suloisesti puhelimeen. Hymyilin itsekseni tietäen ettei Aleksi sitä nähnytkään, ellei hyvin kyseenalaistettavasti kurkkisi meitä noista isoista ikkunoista.

"Moi! Ollaan Noran kaa nytten täällä alhaalla. Jos tulisit avaa oven?" Kysyin vieläkin hymyillen kuin puhuisin hänelle kasvokkain. Potkin samalla pientä kiveä maassa ja katsoin hänen pomppuisaa matkaansa kaivoon.

"Mä tulen! Menee ihan sekka!" Aleksi vastasi ja lopetti puhelun. Tungin puhelimeni takaisin mustaan, pieneen olkalaukkuuni ja käännyin katsomaan takanani seisovaa Noraa joka juuri laittoi auton oven kiinni.

"Ei helvetti Nora" huokaisin ja asetin oikean, hikisen käden otsalleni. Tunsin kuinka tärisin ja vatsaani väänsi.

"Amanda nyt rauhoitut! Muista mitä puhuttiin autossa. Kaikki menee hyvin!" Nora vakuutteli asetellessaan molemmat kätensä molempien olkapäideni päälle kun oli saapunut luokseni. Nyökyttelin hänelle hymyillen, kunnes kuulin takaatani oven avautuvan. Se olisi menoa nyt. Käännyin katsomaan ja siellähän hän seisoi, näyttäen täydelliseltä. Hänen mustat hiuksensa seikkailivat sekaisin hänen päälaellaan ja jotkut hiussuortuvat olivat eksyneet tuon suloisen pyöreille kasvoilleen. Musta huppari ja mustavalkoraidalliset housut pukivat häntä täydellisesti. Katseeni pysähtyikin housuihin jonka ansiosta repesin pieneen nauruun samalla kun kävelin tuota kohti. Aleksi taisi huomata saman asian, hänenkin nauraessa pienesti.

"Matkija" Aleksi hymyili samalla kun levitti kätensä halatakseen minua. Olin yllättynyt siitä, että hän halusi halata, mutta en todellakaan pistänyt vastaan. Halasin miestä takaisin. Hali oli lämmin mikä vei äsköisen viileyden tunteen kokonaan pois. Hänen syleilyssään oli turvallinen olo. Hali oli täydellinen vaikka kestikin hyvin vähän aikaa. Ja voi luoja hän tuoksui hyvältä.

Nauroin tuon reaktiolle, viitaten meidän samanlaiselta muistuttaviin housuihin.

"Sulta löytyy tyylitajua" vitsailin ja Aleksi vain tuhahti leikkimielisesti. Jäin katselemaan hieman sivuun, kun takaatani eteen asteleva Nora näki Aleksin.