You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

24

Aleksin pov

"Ei jumalauta. Voi perseen, saatanan, ruvella olevan perseen kautta kirottu helvetti" vieressäni nukkuva Joonas kirosi kun oli noussut kylkiasentoon ja piteli nyt kättään otsansa päällä ja kurtisti kulmiaan silmät kiinni. Katsoin häntä juuri heränneillä silmilläni ja yleensä naurahtaisin, mutta nyt en pystynyt. Oma pääni oli aivan yhtä kipeä kuin tuolla sotatantereiden kuumiksella, Joonaksella.

"Äläpä vaan" sanoin ja hieroin päätäni käsilläni, maaten yhä sängyssä. Oloni oli hieman heikko. Yöunet olivat erittäin vähäiset. Johan siitä on kaksi tuntia kun menimme nukkumaan.

"Oli vähän rankka ilta" Joel mumisi viereisestä sängystä. Käännyin katsomaan häntä.

"Mutta olihan meillä kivaa" sanoin yrittäen olla positiivinen vaikka oloni oli erittäin huono.

"Joo varmasti, jos muistaiskin jotain" Joonas tuhahti. Naurahdin hänelle hieman ja kaduin sitä heti, koska päätäni särki enemmän kuin jalkaani silloin kun Joonas ajoi sen päältä vahingossa mönkijällä Nikon isän mökillä.
Tuntui kuin tuhat ihmistä hakkaisivat sitä lapioilla ja yrittäisivät tehdä päästäni maukasta ja ravitsevaa lihakeittoa jota tarjota koko suvulle ihanissa kesäjuhlissa.

"En mäkään paljoa muista, mutta meillä on kuvia ja videoita" Joel sanoi noustessaan ylös sängystä ja hän suuntasi vessaan. Tänään lähdemme takaisin Suomeen. Eilen olimme sijoittuneet kuudenneksi tuossa kilpailussa, joka on ollut yksi elämäni parhaimpia kokemuksiani. Lavalle saapuessani tunsin olevani enemmän kotona kuin missään muualla. Yleisön osoitus siitä kuinka he rakastivat meidän lauluamme ja se yhtenäisyyden tunne mikä on artistien, yleisön ja kaikkien jollain tavalla mukana olleiden välillä, on niin suuri että se saa minut melkein itkemään. Rakastan tätä hommaa niin paljon.

Nousin sängystä hyvin vaivalloisesti ylös jättäen tuon kärsivän kiharapään sängylle kiroamaan. Kävelin hotellihuoneemme toisella seinällä sijaitsevaa pöytää kohti ja tartuin yhteen vesipulloon. Heitin sen Joonaksen viereen.

"Kiitos Mattsoni, sattuisko olemaan myös särkylääkettä" vaivalloisesti Joonas vaivautui vastaamaan peiton syövereistä.

"No voin kat.." ehdin aloittaa ennenkuin vieressäni oleva vessan ovi suorastaan rämähti auki, alastoman Joelin rynnätessä sieltä kauhuissaan. Säikähdin niin paljon, en tuota alastonta namupalaa, vaan ovesta lähtenyttä ääntä, että kaadoin loput pöydällä olleet vesipullot. Joonaskin löysi itsensä silmät suurina istuma-asennosta.

"Minkä helvetin takia mulla on jonkun nimikirjoitus mun vasemmassa pakarassa?" Joel kysyin huutaen mutta samalla hyvin ihmettelevällä äänellä, kääntyen minuun ja Joonakseen siten että näimme nuo pakarat, missä tosiaankin toisessa oli suttuinen teksti. Repesin nauramaan, niinkuin teki Joonaskin.

"Kenen se on?" Joonas kysyi naurunsa seasta. Itse en pystynyt lopettamaan nauramista, mutta kykenin hakemaan puhelimeni latauksesta ja nappasin kuvan tuosta näystä joka oli todella sievä.

"No jos mä tietäisin niin mä en valittaisi" Joel vastasi näsäviisaasti ja risti kätensä neitimäisesti ja varasi painonsa toiselle jalalle. Mikä daami, huhhuh.

"No Tohtori Porko tuleppas tekemään kanssani lähempää tutkimusta" nauroin keuhkoni pihalle ja niin teki Joonaskin.

"Hoitaja beautiful water mä tulen mutta tota kumihanskoja ei nyt löydy mutta se ei varmaan haittaa teitä, Hokkahan se oli" Joonas nauroi ja itse jouduin ottamaan tukea etten olisi kaatunut nauruni seassa. Joel antautui naurun ihanalle voimalle hieman. "Joo nää on näitä ei kato kannata yhtään hävetä, me ollaan tän hoitajan kanssa nähty vaikka ja mitä" Joonas jatkoi kun ryömi mahalleen sängyn kulmalle missä häntä vastassa oli Joelin pakarat. Itsekin menin lähelle tuota Oulun kuuluisinta nähtävyyttä.