You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

54

Aleksin pov

Katsoin tarkasti edessäni olevaa valkoista peittoa, samalla kun valkoiseen takkiin pukeutunut mies ompeli päähäni ilmestynyttä haavaa kiinni. Olin tosiaan liukastunut täytekakun palaseen, menettänyt tajuni ja saanut oikein nätin haavan takaraivoon jonka seurauksena osa jätkistä lähti kanssani ambulanssilla kohti sairaalaa.

"Joonas, tuolla on roskis!" Joel totesi huonovointiselta näyttävälle Joonakselle.

"Mä voin ihan hyvin." Joonas vakuutteli ja lähti hörppäämään lasillisen vettä oikein hatarin askelin.

"Noniin, kaikki on valmista. Mä olen pahoillani mutta sun täytyy pitää tällaista verkkomyssyä ettei tikit lähde ja ettei haava aukea yön aikana." Tuo mies ilmoitti asetellessaan verkkomyssyä päähäni, paikallaolioiden revetessä hirveään nauruun. Olli nappasi minusta heti kuvan ja räkätti sille vieressään istuvan Joonaksen kanssa kuin pikkuoravat.

"Onko sillä niinkun mitään hätää?" Joel kysyi naurunsa seasta hyvin epävakaalla äänellä. Jep, kännissä kuin käki.

"Ei ole, mä olen montaa kertaa jo kertonutkin että Aleksi sai vain lievän aivotärähdyksen." Hieman huvittunut lääkäri vastasi ja raapi takaraivoaan.

"Oot vai?" Joel kysyi hämmentyneenä minun pidätellessä nauruani.

"Mitä se niinkuin siis tarkoittaa?" Niko vuorostaan kysyi.

"Sitä että Aleksia pitäisi herätellä yöllä nyt tietyin väliajoin ja tarkistaa että hän on tajuissaan. Mutta koska kenestäkään teistä tuskin on siihen hommaan, niin mä pidän Aleksin täällä tarkkailussa tämän yön." Vieläkin huvittunut lääkäri vastasi.

"Voidaanko mekin jäädä tänne? Jos vaikka tilanne huononee." Joonas ehdotti vuorostaan silmät viiruina. Tuo sammuisi ensimmäisenä.

"Jääkää vain, täällä ei niin ruuhka ole. Muuten, teidän Euroviisuveto oli aivan tosi hyvä. Mun tyttäreni rakastaa teitä." Lääkäri nyökytteli naurahtaen.

"Kerro terkkuja, mutta älä kerro että Joonas oksenti sinne aulan lattialle." Totesin itsekin nauraen samalla kun näytin verkkosukkahousuihin sonnustautuneelta pikkulapselta.

"Äläkä sitä että Olli kaatui sillein että sen naama teki lähempää kontaktia sen yhen hoitajan takamuksen kanssa." Niko nauroi meidän kaikkien revetessä hirveään nauruun.

"Se hoitajan ilme!" Olli käkätti kuin kana ja meinasi pudota tuolilta, mikä sai tämän porukan nauramaan vielä vain enemmän.

"Vaitiolovelvollisuus. Nyt levätkää." Lääkäri naurahti ja lähti pois huoneesta, jättäen minut makaamaan sänkyyn mitä ympäröi neljä kännistä kalaa. Niko, Joel, Olli ja Joonas.

"Hyvää yötä tohtori!" Joonas toivotteli vilkuttaen oven suuntaan, mikä pian jo sulkeutuikin.

Repesimme kaikki räkäiseen nauruun ilman mitään syytä.

"Ei helvetti." Joel huokaisi naurun seasta.

"Oli kyllä aikamoiset bileet." Totesin nyökkäillen pienen hymyn leikkiessä kasvoillani.

"Hei mun ei ollut tarkoitus aloittaa sellaista ruokasotaa ja pilata sun iltaa." Joonas pahoitteli.

"Kaikki on hyvin. Kyllä siinä ihan tuhdin humalan itelleen sai juotua." Naurahdin katsoen lempeästi tuota kitaristiamme.

"Mutta sulla on nyt pari tikkiä päässä." Joonas voivotteli.

"No ei ole ensimmäiset eikä varmasti viimeiset." Vakuuttelin.

"Onkohan tytöt ja Tommi saaneet siivottua jo sen paikan?" Niko kysyi virnuillen. Tosiaan ne neljä olivat jääneet hoitamaan paikan kuntoon, sillä tiesivät ettei darrassa sitä jaksaisi siivota erkkikään. Ainiin olivathan ne myös jääneet kertomaan porukalle minkä takia tämä "birthday boy" otti ja lähti ambulanssilla tajunkankaalla omista juhlistaan. Adios ja sitä rataa.