You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

10

Aleksin pov

"Uimaranta" Amanda sanoi innoissaan kun tuijotti auringonlaskun ja nousun välisessä valossa kimmeltävää järven tyyntä pintaa.

"Kelpaako?" Kysyin varmistaen että Amanda piti tästä varmasti.

"Kelpaa!" Amanda hihkui ja se sai hymyn huulilleni. Heitin puhelimeni ja avaimeni taskuistani hiekalle, riisuin valkoiset tennarini ja sukkani pois ja lähdin kävelemään kohti järveä.

"Ai vaatteet päällä?" Amanda kysyi ja käännyin katsomaan taakseni.

"No voithan sä riisuakkin mut aattelin etten oo epäkunnioittava" sanoin raapien niskaani hermostuneesti.

"Susta on tullut ihan herrasmies, mutta vika järvessä on luuseri" Amanda huusi ja juoksi nauraen suloisesti ohitseni kohti laituria. Lähdin samantien juoksemaan tuon perään viileän rantahiekan pistellessä jalkojani. Hyppäsin veteen ajattelematta sen enempää, rikkoen rauhallisen tyyneyden ja kylmä vesi valtasi kehoni. Nousin pintaan ja etsin katseellani Amandaa. Pian hän nousi pintaan.

"Vaikee sanoo kumpi oli eka" sanoin tyynellä äänellä tietäen että minähän se olin. En vain halunnut loukata Amandan tunteita vaikka aivan hyvin tiesin ettei hän edes loukkaantuisi tästä.

"Samaan aikaan!" Amanda iloitsi. Hymyilin hänelle iloisesti. Amanda tuijotti minua pitkään. Kurtistin kulmiani. "Mitä" kysyin ihmeissäni.

"Sä oot muuttunut tosi paljon" Amanda sanoi.

"Onko se huono asia" kysyin hieman vaisusti.

"Ei, Ei todellakaan. Susta on tullut mies, vihdoin" Amanda sanoi nauraen. Avasin suuni muka loukkaantuneesti. Amanda tajusi heti mitä seuraavaksi tekisin ja lähti uimaan karkuun kirkuen.

"Voi jumalauta, mä oon aina ollu mies!" Huusin ja lähdin haastamaan vesisotaa tuon tytön kanssa.

...

Istuimme vierekkäin laiturilla, heilutellen jalkojamme hieman viilentyneessä järvivedessä. Tuijotimme vain edessämme olevaa tyyntä horisonttia eikä kumpikaan meistä tehnyt elettäkään kääntääkseen katsetta toiseensa. Toisaalta näin oli ihan hyvä.

"Kai mun kuuluis kysyä et mitä sulle kuuluu ja mitä teet nykyään" Amanda sanoi selvästi nolostuneesti. Käänsin katseeni tuohon tyttöön, kenen ruskeista hiuksista putosi tippoja hänen pehmeän näköiselle iholleen. Hänen meikkinsä olivat levinneet ympäri hänen naamaansa mutta hän oli silti kaunis. Hänen otsaltaan valui vesipisaroita pitkin hänen täydellisen pyöreitä poskiaan. Nyt silmäni tuijottivat tuon vihreitä silmiä.

"Mulla menee ihan hyvin. Oon virallisesti nyt yhden bändin jäsen, mutta teen edelleen omaa musaa. Asun Vihdissä pääsääntöisesti ja keikkailen paljon." sanoin nyökytellen omille sanomisilleni. Amanda kuunteli tarkasti ja nyökytteli. "Miten sulla menee, mitä sä teet tai niinh" kysyin. Meitä molempia jännitti paljon.

"Noh muutin omaan kotiin parikymppisenä. Käyn töissä yhdessä kahvilassa ja oon siellä vuoropäällikkönä. Hengaan edelleen Noran kanssa ja ihan tälläistä tylsää perus juttua" Amanda vastasi.

"Ei se oo tylsää" vastasin ja Amanda hymyili.

"No on se ehkä vähän ku äijä on opiskellu Amsterdamissa ja on nyt joku kuuluisuus ja mä kökin jossain kahvilassa" Amanda huokaisi.

"Jos mä muistan oikein niin se on aina ollut sun unelma" kysyin epäilevästi. Amanda aina puhui kuinka perustaisi oman kahvilan.

"No joo, ja Amsterdam sun" Amanda huokaisi vaisusti. Huokaisin syvään ja kohdistin katseeni erittäin vetovoimaisiin varpaisiini, jotka lilluivat vedessä odottaen että tappajakala tulee nappaamaan kiinni.

"Ame, mun ois pitänyt hoitaa se tilanne sillon paremmin. Mä tykkäsin susta ihan helvetisti mutta mä olin nössö ja en uskaltanut kertoa sitä sulle ja mä kadun sitä" sanoin välttäen edelleen Amandan katsetta. Hetken oli vain hiljaista. Ainoa ääni joka kuului oli luonnon hiljaisuus.

"Oisit kertonut" Amanda sanoi hieman surullisesti. Suljin silmäni.

"Mun ois pitänyt mutta nyt en enään päästä sua menemään. Kavereita?" Kysyin hymyillen hieman ja kääntäen katseeni hymyilevään Amandaan.

"Kavereita" Amanda naurahti. Levitin käteni ja Amanda syöksyi halaamaan minua. Halaus oli lämmin vaikka täällä oli muuten ihan helvetin kylmä ja olimme läpimärkiä. Olin todella onnellinen. En päästäisi Amandaa enään menemään. En myöskään ollut varma siitä, oliko tunteeni häntä kohtaan enemmän kuin kaverilliset. Aika varmasti näyttäisi sen. Mutta tällä hetkellä minulle riitti se että sain hänet elämääni. Kuitenkin rakastin häntä, tavalla josta en ollut varma.

"Ale, tuoksuuko täällä snägäri?" Amanda kuiskasi kesken halimme. Irrottauduin halista ja naurahdin. Haistoin ilmaan ja täällä tosiaan haisi nakkikioski.

"Onko sulla nälkä?" Kysyin huvittuneesti.

"Tosi kova! Sulla?" Amanda kysyi.

"Mentäis jo!" Naurahdin ja nousin seisomaan laiturille. Tartuin Amandaa kädestä ja autoin hänet seisomaan. Juoksimme hiekalle hakemaan tavaramme.

"En jaksais kävellä" Amanda sanoi anelevasti. Mietin hetken mitä tehdä. Tungin tavarani Amandan pieneen laukkuun ja annoin laukun takaisin tytölle.

"Tuu mun reppariin" sanoin hymyillen.

"Sä oot enkeli, mut jaksatko tosiaan kantaa mua?" Amanda kysyi nolostuneesti.

"Tuu nyt vaan!" Sanoin leikisti vihaisena. Amanda ja ylipäätään kaikki maailman tytöt olivat täydellisiä sellaisina kuin olivat. Ihan sama paljon he painoivat tai miltä he näyttivät.
Amanda totteli ja hyppäsi selkääni.

"Kiitos" Amanda kuiskasi kun lähdimme kipittämään kohti läheistä nakkikioskia.

"Eipä mitään" sanoi kantaen märkää tyttöä selässäni keskellä yötä itsekin läpimärkänä.

...

"Mun pitää alottaa laihis tän kalorimäärän jälkeen" Amanda naurahti nauttiessaan makkaraperunoistaan kaikilla mausteilla. Nautin samanlaisen annoksen täydellisestä rasvan, suolan, sipulin ja kurkkusalaatin taivaallisesta yhdistelmästä.

"Eikä tarvii! Sun pitäis nähä kuinka paljon kaikkee paskaa me syödään rundilla!" Sanoin vastalauseeksi.

"Okei mä uskon ton! Oon kuullut juttua et rundeilla kolutaan läpi kaikki huoltsikat" Amanda hymyili.

"Niinhän se aika pitkälti menee" naurahdin ja laskin tyhjän, valkoisen boksin edessäni olevalle pöydälle. Olimme Amandan kanssa ainoat asiakkaat tällä kioskilla. Olihan kello kuitenkin puoli kolme yöllä.

"Hengailet siis vieläkin Noran kanssa?" Kysyin juoden maitoa jotka olimme tilanneet Amandan kanssa. Amandan silmät suurenivat.

"Ei helvetin helvetti" Amanda huusi. Hän laski melkein tyhjän astian pöydälle ja kaivoi laukustaan puhelimensa. "Unohdin ilmottaa Noralle etten oo enään siellä baarissa ja se on soittanu mulle sata kertaa, mun pitää lähtee, hei soitetaan vaikka huomenna tai laitetaan viestiä. Mulla oli tosi kivaa. Hyvää yötä Ale" Amanda puhui hätääntyneesti ja nopeasti samaan aikaan kun tyhjensi laukkunsa minun tavaroistani. Hän nousi ylös tuoliltaan, antoi minulle halin takaapäin ja lähti juoksemaan tietä pitkin. Katsoin hänen loittonevaa selkäänsä. Olin kuitenkin onnellinen.

"Hyvä ilta?" Nakkikioskin myyjä kysyi.

"Liian hyvä" vastasin ja katselin edelleen Amandan perään.

Onnellinen.

Se kuvaa tätä märkää pörröpäätä tällä hetkellä.

...

Hei ihanat!
En jaksanut taaskaan oikolukee tätä mutta korjaan virheet myöhemmin jos löydän niitä.
Kiitos 1K lukijasta❤️
Ja hei ehdottakaa mikä ois paras aika julkasta näitä lukuja. Niinkun vaikka aamu tai ilta ja kuinka usein. Olette ihania!