You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

44

Aleksin pov

Seuraavana päivänä olimme päättäneet leipoa yhdessä pullaa Amandan kanssa, koska halusin todistaa tuolle olevani hyvä leipuri.

"Jos se jauho vielä kerrankin pöllyää tän rajan yli niin tuolla taikinassa on jotkut ihan muut munat kuin kananmunat!" Amanda huusi nauraen samalla kun hänen hiuksensa näytti harmaantuvan ohuen vehnäjauho kerroksen takia. Tuo näytti kädellään minun ja hänen välissään olevaa kuvitteellista rajaa.

"Aika kova! Mutta sulla ei ole mitään oikeutta koskea mun kebabrulliini ilman kirjallista vaatimusta!" Sanoin vakavana ja suojasin taikinaisilla sormillani etumukseni ennenkuin tuo hullu nainen nappaa kiinni.

"Mihin?" Amanda naurahti ja katsoi vielä kerran pullataikinaamme, jonka olemme varmasti tehneet väärin.

"Kebabrulliini" toistin hymyillen. Amanda katsoi minua, jonka nenänpäätä koristi nokare voita ja jonka mustat vaatteet olivat saaneet halvan valkaisun vehnäjauhojen ansiosta.

"Sä siivoat täällä" Amanda tokaisi kun katseli ympärilleen.

"Eihän täällä edes ole paha sotku" totesin ja aloin tutkia ympäristöä katseellani. Ainakin sata erilaista astiaa lepäsivät tiskialtaassa taideteokselta näyttävässä muodostelmassa, kolme rikkinäistä kananmunaa oleilivat yksinäisinä lattialla, maitopurkki oli kaatunut pöydälle ja koko keittiö vain yksinkertaisesti näytti siltä kuin siellä olisi räjähtänyt ydinpommi. Sen ydinpommin nimi oli "Aleksi saapui eilen kotiin"

"No ei täällä olisikaan jos sä et olisi halunnut testata tän taikinan liimapitoisuutta ja heittänyt sitä kattoon, mistä se putos ton maitopurkin päälle" Amanda selitti huitoen käsillään mainitsemiinsa asioihin. Naurahdin ylpeänä tuolle hetki sitten sattuneelle muistolle. Tiesittekö muuten että pullataikinan ei pysy kauhean hyvin katossa jos siinä on paljon jauhoja!

"Hei mitä sä mua syyttelet! Mä en aloittanut ruokasotaa!" Puolustelin omaa, herkkää taiteilijasieluani.

"Mä kerran pyyhin suhun mun jauhoiset kädet kun luulin et toi sun pitkä paita on keittiöpyyhe minkä oot tunkenu roikkumaan sun persvälistä. Sen sijaan mä näytän epäonnistuneelta platinablondilta koska mun hiusten seassa on ainakin desi jauhoja täysin sinun tahallisten mielihalujesi takia!" Amanda nauroi ja osoitti oikeaa keittiöpyyhettä. Kieltämättä näillä beibeillä oli jotain samaa näköä.

"Ehkä toi väri on hieman epätasainen, mutta se lähtee pesussa!" Vakuuttelin ja ojensin käteni kohti Amandaa. Hän tarttui siihen hymyillen ja vedin tuon halaukseen kanssani.

"Mut noi kananmunat oli sataprosenttinen vahinko!" Vakuuttelin ja nostin taas etusormeni pystyyn ja nyökyttelin.

"Sä kokeilit osaatko sä jonglöörata? Sä et osaa edes yhdellä pyöreällä esineellä niin miten ihmeessä ajattelit sen onnistuvan kolmella?" Amanda nauroi ja hivutti käsiään ylösalaisin pitkin selkääni.

"Oon luonnonlahjakkuus niin monessa asiassa niin kai mä oletin että tuokin luonnistuisi jotenkin." Selitin vakavissani.

"Olethan sä aika taitava..." Amanda aloitti samalla kun löysi kätensä takapuoleltani. Hän alkoi kaivaa takataskuani hämmentynyt ilme kasvoillaan.
"...mutta et ehkä leipomisessa." Tuo sanoi pidätellen naurua, nyökytellen hennosti päätään samalla kun nosti taskustani eteeni hieman littaantuneen hiivapaketin.

"No voi perkele!" Tuhahdin. Minkä takia säilytin hiivaa peräaukkoni läheisyydessä. Sitä ei kannattaisi enää käyttää.

"Aleksi sulla oli yksi tehtävä!" Amanda repesi nauramaan. Tosiaan tehtäväni oli murentaa hiiva kuuman veden sekaan ja sekoitella. Taisin sitten vain sekoitella.