You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

52

Heips! Huomatkaa mun hullu editti tuolla yläpuolella ja jos se sama kuva näkyy moneen kertaan, niin menee järki haha.
Mutta kyseinen kuva antaa vähän spoilereita tästä luvusta.

...

Aleksin pov

Mussutin tyytyväisenä aamupuuroani, kun huomaan kulman takaa ilmestyvän tyttöystäväni. Tuon yltäpäältä pörröiset hiukset muodostivat leijonanharjaa muistuttavan kokonaisuuden hänen väsyneiden kasvojensa ympärilleen. Tuo haukotteli suloisesti ja raapi harakanpesäänsä.

"Sähän olet aikaisin hereillä." Amanda totesi ja tuli halaamaan minua takaapäin. Tuo suukotti minua poskelleni, joka pitäisi tuota pikaa ajella partakoneella sillä muuten voisin jouluna olla se pukki. Mutta vihaan tuota karvojenlyhentämisoperaatiota, sillä tiedättehän...

...minä en ole selvästikään suorittanut tai edes ansainnut parranajokoneen ajokorttia. Kerran jouduin päivystykseen aiheutettuani itselleni syvän haavan. En tiedä miten se on mahdollista, mutta siitä tuli kolme tikkiä.

"En nukkunut kovin hyvin." Totesin alakuloisena. Eilinen oli ollut kunnon hullunmylly. Pahimmassa tapauksessa meillä ei ole enää bändiä tämän päivän jälkeen.

"Sä pyöritkin tosi paljon sängyssä." Amanda huokaisi ja jätti päänsä lepäämään olkapäälleni.

"En eilen viitsinyt tätä sanoa Noran kuullen, mutta mua oikeasti pelottaa." Huokaisin kovaan ääneen. Amanda nosti leukansa pois paljaalta olkpäältäni. Tunsin tuon huolestuneen katseen selässäni.

"Mikä?" Amanda kysyi huolissaan.

"Onko itsekästä vain ajatella bändin tulevaisuutta? Tottakai mä olen huolissani Norasta ja Joonaksesta ja niiden hyvinvoinnista, mutta tässä tilanteessa meidän bändi ei tule toimimaan. Jos Joonas nostaa sen sotakirveet, Joel on pahassa pulassa." Selitin huolissani.

"Mä tiedän, mutta en usko että Joonas tekee mitään hätiköityjä päätöksiä. Se rakastaa joka ikistä sekuntia minkä te bändin kanssa vietätte, joten ei se lähde vain pienen riidan takia. Luulen että ainoa asia mitä Joonas nyt tarvitsee, on oma aika. Sille ei kannata puhua järkeä tai mitään." Amanda pohdiskeli ääneen. Prosessoin tuon lempeällä äänensävyllä ulos sujautettuja viisauksiaan ja tajusin olevani samaa mieltä.

"Oot ihan oikeassa." Totesin hymyillen.
Laskin vielä hetki sitten musiikkimaailman uutisista loistaneen puhelimeni pöydälle ja nousin seisomaan. Skannasin katseellani tuon Iron Maiden paitaan sonnustautuneen luolahirviön vartalon.

"Älä tuijota noin heti aamusta." Amanda imarteli itseään ja peitti pienesti punastuneen naamansa käsillään. Vedin tuon virnuillen omaa, paljasta ylävartaloani vasten.

"Hei sä tiedät että mua ei kiinnosta vaikka sä näyttäisit hikoilevalta aasin pyllynreiältä. Mun silmissä sä olet maailman kaunein. Ja sulla on aika hemmetin hyvä tyylitaju." Kehuin tuota omaa enkeliäni, sillä sitä en voi tehdä liikaa. Ja sillä saan Amandan täysin pauloihini, mistä nautin suunnattomasti.

"Voi Aleksi..." Amanda huokaisi ja painui suutelemaan minua.

"Mä tykkään susta aika paljon." Virnuilin ilkeästi suudelman jälkeen.

"Voi muru. Sähän olet nyt söpöllä päällä heti aamusta." Amanda naurahti.

"No onhan se parempi kun se että tahallani kettuilisin." Naurahdin.

"Miksi noin iloinen?" Amanda naurahti ja vei kätensä niskani taakse, minkä valtaa tällä hetkellä ylikasvanut takajeejee. Ahhh, olen lätkäpelaajaa muistuttava joulupukki. Mahtista.