You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

40

Amandan pov

"Okei, kaikkien parisuhdetilanteet!" Jesse luki innoissaan seuraavaa kysymystä joltain nettisivustolta. Rankan shoppailureissumme jälkeen olimme löytäneet tiemme minun luokseni. Olimme ostaneet meille illanistujaisiin sopivaa juomista ja pientä naposteltavaa. Tilasimme myös kiinalaista ruokaa ja nyt kärsimme kamalassa ruokakoomassa samalla kun pelaamme tätä peliä, missä Jesse kysyy meiltä kysymyksiä mitä hän löysi netistä ja sitä kautta opimme tuntemaan toisemme paremmin.

"Amanda" Nora sanoi käskien minun aloittaa vastaamisen tällä kertaa. Tuo nainen oli jo rentoutunut heti ensimmäisen viinilasillisen jälkeen ja nyt he ovat jo ylimpiä ystävyksiä Jessen kanssa. Hörppäsin viiniäni ohuesta lasista ja laskin sen sohvapöydälle.

"Olen onnellisessa parisuhteessa" vastasin ylpeänä ja mieleeni pomppasi heti kuva omasta pikku pörröpäästäni, joka huitelee tällä hetkellä pitkin Joulupukin mantereita. Ikävöin häntä niin kovasti, vaikka näimmekin vasta aamulla.

"Kuka tää onnekas mies on?" Jesse kysyi innoissaan ja tökkäsi kylkeäni. Istuimme tosiaan kaikki kolme hyvin tiiviisti kahden hengen sohvallani, sillä toinen sohvani on saanut jo tänään käsittelyä painepesurilta. Nora nimittäin nauroi niin paljon Jessen kertomalle vitsille, että viinit lensivät nätissä suorassa kankaanpalalle. Nyt vain siis odottelemme että tuo ihmisten pyllyjä haisteleva kaluste kuivaa.

"Sä tunnet sen kyllä" Nora vastasi iloisesti ja katsoin tuota pyöräyttäen silmiäni.

"Aleksi Kaunisvesi" sanoin sen enempää kaunistelematta tuota vettä. Ahh, olen niin hauska.
Jessen suu avautui täydelliseksi o-kirjaimeksi ja hän peitti sen pian käsillään.

"Tää kuka oli meidän luokalla?" Jesse varmisti ymmärtääkseen oikein. Nyökkäsin tuolle pidätellen kikatustani. Pienessä hiprakassa minusta muuttuu kikattava kakkiainen.

"Sehän on hienoa! Kerrot myöhemmin teidän koko tarinan!" Jesse painosti ja hörppäsi suloisen neitimäisesti viiniä pikkurilli pystyssä.

"Mä kerron" nauroin ja käännyin katsomaan Noraa, kuka olisi seuraavana vastausvuorossa. Tätä odotan, sillä tiedän ettei Nora ole itsekään varma tilanteestaan.

"Ai nyt minä?" Tuo kysyi ääneen pidellen kättä rintansa päällä kysyvästi.

"Anna tulla" Jesse sanoi ja viittoi kädellään kädellään itseään päin.

"Noh, sanotaanko näin että määrittelemätöntä hauskanpitoa" Nora sanoi vaisusti hetken miettimisen jälkeen. Katsoin tuota karvamattoani tuijottavaa naista huolestuneena.

"Miksi se on määrittelemätöntä hauskanpitoa, miksei vaikka parisuhde jos sitä on jatkunut pitkään?" Jesse kysyi. Tiesin ettei Nora haluaisi puhua tästä, sillä hän on ollut hyvin vaitonainen suhteestaan Joonakseen. Mutta en voi syyttää Jesseä, sillä siksihän me tätä peliä pelaamme. Jotta oppisimme tuntemaan toisemme. Ja Nora on vahvempi kuin moni teräsbetoni, ei hänen maailmansa tästä kysymyksestä kaatuisi.

"Toinen ei osaa rakastaa ja toinen ei uskalla rakastaa" Nora sanoi pidätellen kyyneliään pienen huokauksen täyttäessä hetkessä surulliseksi muuttuneen ilmapiirin. Olen kuullut tuon lauseen ennenkin hänen suustaan. Se on ilmeisesti hänen ja Joonaksen juttu. Todella syvällistä, mutta todella surullista. Asetin käteni tuon olkapäälle ja annoin hänelle lempeän katseen. Hän oikeasti välitti Joonaksesta. Minua sattui nähdä hänet näin romuna jonkun takia.

"Anteeks, mun ei ollut tarkoitus kysyä mitään henkilökohtaista" Jesse pyyteli vakavana. Katsoin tuota hätääntynyttä miestä lempeästi.

"Ei se mitään! Et sä voinut todellakaan tietää, mutta tää aihe on mulle aika arka. En puhu siitä edes Amandalle, kenelle puhun aina joka ikisestä asiasta" Nora vakuutteli tuolle kuset housussa vieressäni istuvalle miehelle, joka ehkä hieman rauhoittui Noran sanoista.
Itse olin hyväksynyt kohtaloni ja antanut Noran käsitellä Joonakseen liittyviä asioita yksin, vaikka se alussa vaikealta tuntuikin. Sillä niinkuin hän sanoi, puhumme aina kaikesta.