You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

8

Amandan pov

Olimme tulleet asunnolleni valmistautumaan iltaa varten. Nora oli ottanut kaiken tarvittavan mukaansa. Eli meikit, asun, kengät, laukun ja kaiken muun mitä hän tulisi tarvitsemaan. Hän oli ensimmäisen tunnin ajan vain viestitellyt uuden rakkautensa Leon kanssa ja se oli tuntunut pahalta, ottaen huomioon sen että nimeltämainitsematon Kaunisvesi ei ole vieläkään vaivautunut vastaamaan minulle. En edes tiedä miksi olen samaan aikaan niin surullinen ja alakuloinen hänen takiaan. Ei minulla kuitenkaan ole enään tunteita häntä kohtaan. Ainakaan samanlaisia kuin joskus.

Istuin eteiseni kokovartalopeilin edessä suoristamassa hiuksiani, takanani olevan vessanoven ollessa auki ja siellä Noran meikatessa paremmassa valossa. Kuuntelimme samaan aikaan jotain hyvää soittolistaa, jonka Nora oli laittanut soimaan. Olin itse jo meikannut joten olin asua vaille valmis. Naamassani oli tällä hetkellä perus meikkipohja, ripsiväriä, hieman kultaista luomiväriä, pienet rajaukset ja punaista huulipunaa. Päätin laittaa päälleni kauniin, kirkkaanpunaisen pikkumekon ja siihen päälle nahkatakin ja jalkoihin mustat korkokengät. Tiesin jo tässä vaiheessa että nuo kengät tulisi tappamaan minut, mutta en antaisi sen haitata tänään.

"Nora, ootko pian valmis?" Kysyin ja vilkaisin taakseni missä Nora huiskutteli naamaansa sudilla.

"Joo, aikalailla nyt" hän vastasi ja katsoi vielä itseään peilistä.

"Mun pitää vaan pukea enään!" Sanoin ja Nora asteli ulos kylpyhuoneesta samaan aikaan.

"Niin munkin!" Nora iloitsi ja suuntasimme makuuhuoneeseen missä meidän vaatteet sijaitsivat. Nora puki päällensä mustan, naruolkaimisen mekon ja farkkutakin. Hänen hiuksensa olivat tiukalla, korkealla ponnarilla. Vähän samantyylisellä mitä Ariana Grande käyttää. Hän oli todella nätti.

Kun molemmat saimme valmistauduttua, tilasimme taksin koska emme itse pystyisi ajamaan takaisin kotiin. Seisoimme taloni edessä odottaen kyytiämme ja kaivoin pienestä kultaisesta laukustani puhelimen, vilkaistakseni kelloa. 22.40. Täydellistä.
Pian mieleni kuitenkin muuttui taas hieman alakuloiseksi, kun huomasin ettei Aleksi ole vieläkään vastannut viestiini. Huokaisin syvään ja tungin puhelimen hieman raivon vallassa takaisin laukkuun. Minulla meni jo hermot kun en saanut sitä mahdutettua sinne heti.
Nora vilkaisi minua huolestuneen näköisesti.

"Rauhoitu Amanda" hän sanoi ja otti käteni omiinsa. Hänen peukalonsa silittivät kämmenselkiäni ja se sai minua hieman rauhallisemmaksi. "Älä murehdi Aleksia enään. Sä oot pärjännyt loistavasti seitsemän vuotta ilman sitä, joten älä jää ruikuttamaan sen perään. Ja sitä paitsi tää ilta on sitä varten, että me unohdetaan kaikki maailman miehet" Nora sanoi ja kummeksui sen jälkeen outoja sanojaan.

"Ihan kaikkiko?" Kysyin nauraen samaan aikaan.

"Ei ihan kaikkia" Nora naurahti. Hän oli todella rakastumassa Leoon. Olin todella onnellinen hänen puolestaan. Mitä Nora hänestä puhui, niin hän vaikutti oikein järkevältä mieheltä. Huono puoli hänessä on se etten ole nähnyt Noraa pitkään aikaan, mutta Nora on onnellinen, minä olen onnellinen.
Halasin tuota minua pidempää blondia.

"Noniin mäkin rakastan sua, mutta meidän kyyti saapui" takaisin halavaa blondi naurahti. Katsoin viereeni, missä tosiaan nökötti musta taksi ja sen sisällä oleva kuski hymyili meille. Irrottauduin Norasta nolostuneesti ja menin istumaan takapenkille kuskin taakse.

...

"Shotteja?" Nora kysyi kun olimme astuneet sisään tähän ihmisiä vilisevään, lämpimään yökerhoon, missä hajuaistin valtasivat alkoholi ja monet monet eri hajuvedet. Musiikki soi kovalla ja tuntui kuin se yrittäisi saada koko kehoni valtaansa. Lähellä olikin. Istuimme baaritiskin edustalla olevilla jakkaroilla ja nyökkäsin hymyillen Noralle.

"Iltaa neidit, mitäs teille sais olla?" Komea, lihaksikas ja tatuoitu baarimikko kysyi meiltä hymyillen näyttäen samalla täydellisen valkoisen hammasrivistönsä.

Nora tilasi meille shotteja ja kun saimme ne eteemme, sisäiset bilehileemme olivat irti. Sirottelimme suoraa kämmenselillemme, nuolaisimme ne, jonka jälkeen tartuimme pieniin laseihin ja vedimme ne yhdellä kulauksella alas. Vedimme päälle vielä sitruunaa. Suuni valtasi kirpeä maku mutta jollain sairaalla tavalla nautin siitä jokaisella makunystyrälläni ja aistillani. Teimme sen vielä neljä kertaa ja päätimme sen jälkeen tilata normaalit drinkit. Pian istuminen riitti minulle.

"Nora, me mennään nyt tanssimaan!" huusin musiikin ylitse, hörppäsin pillillä vaaleanpunaisen juomani loppuun jota koristi hopea, paperinen sateenvarjo, iskin lasin pöytää vasten.

"Kohta!" Nora huusi ja hänen kasvoillaan oli empivä ilme.

"Eikun nyt!" Huusin ja tartuin häntä käsistä. Lähdin johdattelemaan meitä tanssilattialle samalla kun lanteeni alkoivat jo keinua musiikin tahtiin.

Raahasin meidät keskelle hiprakkaista väkijoukkoa, mikä tanssi iloisesti ja ilman mitään huolia. Aloin keikuttamaan jokaista kehon osaani ja edessäni oleva Nora myös. Hänkin pääsi irti. Nauroimme toistemme hulluille tanssiliikkeille. Pitkästä aikaa nautin oikeasti.

..

Olimme tanssineet varmaankin yli tunnin ja juoneet ainakin yli kolme juomaa. Nahkatakkinikin oli löytänyt uuden paikan narikasta tässä kuumuudessa.

"Nora! Mun on pakko käydä vessassa!" Huusin vieressäni tanssivalle blondille. Nora kääntyi katsomaan minua.

"Joo! Älä viivy liian kauan!" Hän vastasi ja jatkoi tanssimista. Nyökkäsin hänelle ja lähdin baarin perälle, missä vessat sijaitsivat. Edessäni oli hieman jonoa, mutta takaisin en lähtisi. Olin juonut niin paljon että jos en nyt tyhjentäisi rakkoani, niin tämä peräkylän kansa tanssisi kohta omenamehua muistuttavassa nesteessä ja joku vähänkään liikaa juonut saattaisi vaikka juoda sitä. Voi sitä reppanaa.

Nojasin punaista tiiliseinää vasten muiden jonottavien ihmisten viereen ja tasasin hengitystäni.

"Siellä voi mennä hetki, joku nuoripari on kuulemma tositoimissa" vieressäni jonottava nainen sanoi nauraen. Hymyilin hänelle ja repesin nauruun.

"Niinpä tietysti" naurahdin. Eipä siinä, jonotin ja sain mielenkiintoisen keskustelun toisen naisen kanssa siitä, kuinka laiskiaiset lisääntyvät. Tekevätkö he lapsiaan hyvin hitaalla temmolla vai onko se toiminta jotenkin nopeaa.

..

Sain vihdoin tarpeeni tehtyä, korjasin hieman ulkonäköäni ja lähdin etsimään Noraa tanssilattialta. En nähnyt häntä missään. Suuntasin taas baaritiskille katsomaan jos hän olisi siellä. Mutta häntä ei näkynyt. Tiesin että minun olisi turha soittaa hänelle, koska ei hän kuule jos hänelle soitetaan.
Olin kuitenkin juonut sen verran, että rohkenin kysymään muilta ihmisiltä, olisivatko he nähneet ystävääni.

"Anteeks, Ootteko te nähnyt sellaista 170 senttistä blondia, pitkä poninhäntä" kysyin vastaantulevilta ihmisiltä.

"Ei valitettavasti, toivottavasti löytyy" mukava nuori nainen vastasi. Hymyilin hänelle takaisin ja jatkoin matkaa tunkien ihmisten läpi ja pyydellen koko ajan anteeksi milloin sitä että oli tallannut jonkun varpaille ja milloin sitä että olin ängennyt hyvin ahtaasta välistä.

Helvetin Nora, sä et jätä mua nyt yksin. Tunsin kuinka korkokenkäni aiheuttivat isoja rakkoja jalkoihini ja olisi tehnyt mieli heittää ne sanonko minne, mutta päätin keskittää ajatukseni nyt Noraan enkä jalkoihini.

Kysyin monelta ihmiseltä, eikä kukaan ollut nähnyt Noraa. Aloin menettää uskoani, mutta päätin yrittää vielä yhtä.

Koskin mustahiuksisen miehen olalle, joka oli selkä minuun päin.

"Hei anteeks, Ootko sä nähnyt...

Lauseeni jäi kesken kun mies kääntyi ja näin tuon kasvot. Suuni jäi auki ja näytin varmaan aivan kalalta. Mies näytti yhtä yllättyneeltä seisoessaan kymmenen sentin päässä minusta. Yhtäkkiä tuntui kuin koko muu maailma olisi pysähtynyt. Musiikki olisi lakannut soimasta ja muut ihmiset kadonneet ympäriltä. Tuijotin miestä silmiin kauhuissani.

"Aleksi" sanoin hiljaa

Siinä hän seisoi, Aleksi Matias Kaunisvesi.