You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

50

Mun tarkoituksena oli että julkaisen tän ja Porkoficin uudet luvut yhtäaikaa, sillä ne jos mitkä kulkee käsikädessä, mutta oon niin väsynyt etten jaksa viimeistellä sitä Porkoficin lukua enää tänää. Ja koska haluan teille uuden luvun ulos mahdollisimman nopeasti, päätin julkaista nytten tän! Eli huomenna tulee Joonasficciä lisää ja se on niinku tässä luvussa kulkevan päivän tapahtumat, mutta Noran näkökulmasta!

🖤

...

Amandan pov

"Huomenta kultsu!" Aleksin rauhallinen ja hieman karhea aamuääni sanoi lempeästi vierestäni, kun olin saanut vihdoin silmäni avattua.

"Kultsu?" Naurahdin hieman ja hieroin silmiäni. Olin nukkunut todella huonosti viime yönä. Luulisi, että ensimmäinen yö uudessa kodissa olisi jotain loistavaa ja ihanaa mutta minua se muistutti lähinnä vankilasta missä on vain kämäinen, koiden läpisyömä lakanaton patja.

"No beibi sitten!" Aleksi naurahti ja hyökkäsi pussaamaan minua.

"Aamuhe.." yritin mumista. "...ngitys" huokaisin Aleksin irrottauduttua minusta.

"Älä aina valita siitä, koska sä tiedät että mua ei kiinnosta vaikka sä maistuisit kissan pyllyltä!" Aleksi naurahti ja nousi sängystä poimimaan pahvilaatikon päällä olevia vaatteitaan. Tuo se taisi nukkua hyvin.

"Hyi Altsukka, mikä vertauskuva!" Naurahdin ja nousin istumaan sängylle.

"Kissat on söpöjä, pyllyt ihan kivoja. Täydellinen vertauskuva. Sä oot mun oma kissa ja sulla on hyvä pylly!" Aleksi virnisti ja puki t-paidan täydellisen vartalonsa ylle. Heitin tuota tyynyllä samalla kun pieni puna levisi poskilleni.

"Lopeta tuollainen!" Naurahdin ja nousin seisomaan.

"Punastuit!" Aleksi kiusasi ja tuli halaamaan minua, minun peittäessä paloautoa muistuttavat kasvoni tuon rintakehää vasten. Pian tuo alkaa tahallaan kutittamaan minua kyljistäni, mitkä ovat edelleen helvetin herkkä alue minulle. Alan nauramaan hysteerisesti ja yritän rimpuilla pois Aleksin vahvasta otteesta.

"Aleksi!" Huusin nauruni seasta.

"Ehkä teen vielä kovempaa?" Aleksi virnisti ja jatkoi tuolla sormilla hipelöimistä. Pian kuulen kuinka makuuhuoneemme ovi avautuu.

"Noniin ollaankos täällä jo harjoiteltu tarpeeksi sitä vauvojentekoa vai pitääkö vielä odottaa että tulette tekemään aamupalaa?" Sassyqueen Joonas Porko sanoo virnistäen astellessaan alasti huoneeseemme.

"Joonas miksi sulla ei ole vaatteita!?" Aleksi huusi kauhuissaan ja päästi minut samantien otteestaan. Käänsin katseeni, jotta arvostaisin Joonaksen yksityisyyttä edes jollain tapaa. Pidättelin kuitenkin nauruani.

"Luin että jos aamuisin on alasti ja juo lasin vettä, niin keho lähtee toimimaan jotenkin erityisen hyvin!" Joonas iloitsi. Repesin nauruun, niinkuin teki Aleksikin.

"Mitä diipadaapaduupaluubaa säkin luet?" Aleksi kysyi nauraen.

"No sitä daapadiipaa että tuollaiset pähkinän kokoiset kassit omaava sillipurkki ei sitä ymmärrä, koska sun lukutaito on edelleen siellä kuvakirjoissa!" Joonas tuhahti.

"No olkoon missä tahansa niin mene nyt juomaan se sun virkistävä erikoises ja pue ne vaatteet!" Aleksi nauroi.

...

Kun kaikki olivat lähteneet meiltä, olimme hetken aikaa Aleksin kanssa purkaneet tavaroita, kunnes minun oli aika lähteä kohtaamaan Olli. Emme olleet aamulla puhuneet sanaakaan. Tai saatoimme ehkä sanoa huomenta ja puhua siitä, oliko hieman väriä ottanut kurkku vielä syötävää. Muuten Olli selvästi vältteli minua ja se sai minut entistä pelokkaammaksi.
Tuijotin tiiviisti edessäni piikkisuorana loistavaa asfalttia. Kämmeneni hikoilivat Audini nahkaisen ratin pintaa vasten muodosten pienen, kuvitteellisen lammikon syliini. Taustalla soi jokin tämän hetken suosituin hitti, jota kaikki rakkaushuolista, sydänsäryistä ja toivottomasta parisuhdetulevaisuudesta kärsivät nuoret, itsenäiset naiset popittavat lujempaa kuin Robinia, silloin kun tuo oli jokaisen teinitytön märkä uni. Oma tilanteeni alkaisi varmasti hyvin pian muistuttamaan noita kaikkia yllämainitsemiani asioita, riippuen siitä mitä Olli minulle haluaa kertoa.