You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

3

Amandan pov

Mitä helvettiä juuri äsken tapahtui. Joku nuori mies maksoi ostokseni, koska korttini petti pahemman kerran. Ja kaiken lisäksi poika oli vielä erittäin tutun näköinen. Olin vieläkin hermoraunioina tapahtuneen takia, mutta yritin saada rauhoiteltua itseäni hengittämällä syvään ja naputtelemalla autoni rattia kuin odottaen hidasta mummoa ylittämässä tietä.

Parkkeerasin autoni valkoisen kolmikerroksisen kerrostalon vierasparkkipaikalle. Nousin ylös autosta ja lukitsin ovet laitettuani oven kiinni. Taivasta maalasi kauniit pinkin ja oranssin rajamailla tanssahtelevat värit ja ilma oli lämmin. Kannoin mukanani ostamia juomia samalla kun kävelin edelleen hieman nolostuneena kohti rappua, jossa Noran asunto sijaitsi. Nora asui kolmannessa kerroksessa ja tässä taloyhtiössä ei tietenkään ole hissiä joten lähdin syvin huokauksin harppomaan rappusia ylös.

Saavuttuani ystäväni ovelle, pimpotin ja seisoin hengästyneenä odottaen että joku vaivautuisi avaamaan oven. Pitäisi varmaankin kuntoilla enemmän. Kesti hetki ja Nora ei tullut avaamaan. Pimpotin uudestaan alkaen samalla hieman huolestua. Pian tuo blondi ystäväni kuitenkin saapui avaamaan oven oikein hyväntuulisena ja hyvinvoivana, vaikka hetken jo luulin että sarjamurhaaja on murhannut hänet. Toisaalta, kun kyseessä on Nora, hän keittäisi kahvit tuolle murhaajalle jonka jälkeen heistä tulisi ystäviä. Nora on samaan aikaan maailman tyhmin mutta maailman ihanin ihminen.

"Hei muru! Ihana nähdä pitkästä aikaa!" Nora iloitsi samalla kun levitin molemmat käteni jotta minua päätä pidempi Nora pääsisi halaamaan minua.

"No niin onkin, ehdin jo huolestua kun et tullut avaamaan. Olin varma et oisit ovisilmästä kytännyt et millon saavun" naurahdin samalla kun olin takertuneena parhaaseen ystävääni. Hymyni oli korvissa joka varmasti paljasti hymykuoppani.

"Normaalisti olisinkin, mutta just äsken mun piti alkaa imuroimaan, mutta löysin siivouskaapista laatikon missä oli kaikkee kivaa vanhaa tavaraa, kuten meidän vanhoja luokkakuvia. Joten päädyin kattoo niitä ja siksi täällä ei oo nyt imuroitu" Nora selitti pitkään samalla kun ojensin hänelle käsistäni redbullit, mitä hän lähti viemään keittiöön. Itse heitin kenkäni Noran pienen eteisen kenkätelineeseen.

"Se on ihan fine" huusin Noralle keittiöön ja lähdin itsekin suunnistamaan sinne. Eteinen oli käytävämäinen mutta pieni ja sen oikealla sivulla oli kaksi ovea. Toinen oli vaatehuone ja toinen kylpyhuone. Käytävän päässä oli iso, vaalea keittiö ja sen vieressä iso olohuone. Nämä kaksi tilaa erottivat mattamustajalkainen puupöytä.

Menin istumaan beigelle sohvalle, mihinkä Nora oli jo levittänyt mustan laatikon sisällön. Nora tuli itsekin sohvalle ja oli yhtä innoissaan kuin lapsi karkkikaupassa. Ellei jopa vähän enemmänkin.

"Kato, tässä on meidän eka kaverikuva" Nora iloitsi ja ojensi minulle paperisen kuvan, missä vuosia nuoremmat me istuimme vierekkäin kädet leväten toistemme olilla. Katseeni kiinnittyi kuitenkin Noran tukkaan.

"En kestä että sulla on joskus ollut tollanen tukka" sanoin samalla kun nauroin itseäni hengiltä. Laitoin vaistonvaraisesti käteni suuni eteen niinkuin aina teen kun nauran viimeistä päivää. Joskus saatan myös lyödä viattomia asioita lähelläni. En tällä kertaa.

"Mä halusin olla poikatyttö, älä dissaa" Nora sanoi muka vihaisesti mutta nauroi itsekin. Kuvassa Noralla oli sivu siili molemmilla puolilla keskipitkää tukkaansa.

"Poikatyttö?!" Kysyin ääneen ja repesin nauramaan entistä enemmän. Tällä kertaa löin reisiäni ja hakkasin jaloilla maata. Kun sain vihdoin rauhoiteltua itseäni, ojensin kuvan takaisin samalla tavalla rauhoittuvalle Noralle jonka jälkeen pyyhin kyyneliä silmistäni.

"Tässä on meidän kolmannen luokan luokkakuva" Nora sanoi huokaisten syvään naurukohtauksen jälkeen ja tartuin kuvaan.
Kiersin katseella kaikki oppilaat järjestyksessä hymyssä suin koska muistelin samalla menneitä ja sitä kuinka ihania aikoja nuo olivat olleet. Katseeni pysähtyi kuitenkin yhteen henkilöön. Hymyni laskeutui heti ja suuni avautui raolleen.

"Kaikki okei?" Nora kysyi kulmat kurtussa. Tai ainakin luulen että ne olivat kurtussa, koska en nimittäin vilkaissut häntä vaan tuijotin edelleen samaa henkilöä tuossa kuvassa.

"Aaa, sä tuijotat Aleksia, nousko vanhat tunteet pintaan?" Nora kysyi kiusoittelevasti ja tönäisi kylkeäni jolloin tajusin kääntää katseeni pois kuvan alarivissä istuvasta vaaleahiuksisesta pojasta.

Se oli hän. Aleksi

"Mä näin sen tänään" sanoin hieman hämmentyneenä. Ja pyöritin päätäni hieman kulmat kurtussa. Hän näytti niin erilaiselta.

"Mitä? Missä? Mitä te puhuitte?" Nora uteli heti innoissaan ja pomppasi suorastaan pystyyn sohvalla.

"Kaupassa, se maksoi mun ostokset kun mun kortti ei toiminu, en tunnistanut sitä. Se on muuttunut hirveesti" sanoin ja olin vieläkin hämmentynyt.

"Ihana, se on aina ollut yhtä suloinen" Nora ihasteli.

Aleksi tosiaan oli hyvin vahva pitkäaikainen ihastukseni, mutta se loppui "dramaattisesti".

"No mitä aiot tehdä" Nora kysyi ja katsahdin häntä kysyvän ilmeen kera.

"Mitä mitä mä aion tehdä?" Kysäisin kulmat kurtussa.

"Kyllä mä tiedän ettet oo pääsy yli, et sä mee näin oudoks koskaan muuten ellei kyse oo Alesta" Nora sanoi ja mietin hetken hänen sanomisiaan. Tuntui kuin sydämeni olisi muljahtanut pois paikoiltaan ja kurkkuuni olisi saapunut pala teiltä tuntemattomilta.

"Olen päässyt yli" vastasin vaikka tiesin sen olevan enemmän kuin valhetta. Huokaisin syvään.

"Mä saatan olla blondi ja tyhmä, mutta tän kerran mä oon meistä se viisaampi. Sua sattu nähdä Aleksia. Tällä hetkellä sä mietit teidän viimeistä tapaamista" Nora sanoi ja asetti lämpimän kätensä olalleni.

Kurtistin kulmiani entisestään, koska kaverini osui oikeaan.

"Nora mitä helvettiä, miten tiesit" kysyin ja Nora hymyili.

"Oon tuntenut sut aika kauan" Nora vastasi. "Mutta nyt, me lähdetään mun osaamisalueelle, eli stalkkaamaan instagramiin, puhelin esille nainen!" Nora suorastaan huusi.

Tästä ei hyvää seuraisi