You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

46

Heii! Tähän alkuun en tiiä mitä oon sekoillut, mutta moni on kysyny mun ikää niin nyt selvennän sen eli oon 07 ja muutamaa päivää vaille 14!
Elikkä joillekin saatan olla liian nuori, mutta se on vaan niiltä pois!

...

Aleksin pov

"Ootko sä valmis tähän?" Amanda kysyi lempeästi ennenkuin olimme astuneet ulos tämän minikiiturini kyydistä, joka jökötti omakotitalon pihassa meidän vaikuttaessa varmasti stalkkereilta. Olimme juuri ajaneet mukavat tunnit tänne Poriin, missä yöpyisimme muutaman yön.

"Synnyin tätä hetkeä varten" yritin vastata mahdollisimman itsevarmasti. En tosiaan ollut yhtään hermona. Amanda katsoi minua naurua pidätellen jonka jälkeen antoi suukon poskelleni.

"Tulkaa nyt ulos sieltä autosta!" Pian omakotitalon oven juurelta huusi iloinen nainen viittoen sisäänpäin. Se ainoa stalkkeri täällä taisi olla tuo tyttöystäväni luoja. Amanda katsoi ovelle turhautuneena.

"Voi äiti!" Tuo huokaisi nauraen.

"Ainakin se odotti meitä!" Yritin etsiä jotain positiivista tästä. Nousimme ulos autosta tähän hieman viileään ilmaan, missä sadepisarat osuivat vasten kasvojamme. Kiiruhdimme nopeasti hakemaan takakontista muutamat kassimme ja ryntäsimme katokseen, missä tuo nainen jo seisoikin kädet ristissä.

"Moi äiti!" Amanda iloitsi ja halasi äitiään.

"Hei muru! Ihanaa kun tulitte. Olin niin huolissani kun oli näin huono keli ajaa!" Tuo aloitti mumisten Amandan olkapäätä vasten minun vain hymyillessä vieressä.
"Ja kiva kun toit tän sun paremman puoliskos näytille nyt vihdoin ja viimein, moikka mä olen Eeva!" Amandan iloinen äiti selitti innoissaan ja siirtyi halaamaan minua. Halasin tuota takaisin hymyillen. Hän oli oikein mukava.

"Mä oon Aleksi!" Esittelin itseni vaikka tuolle oli varmasti päivänselvää kuka olin.

"Voi mä olen nähnyt sut televisiossa ja lehtien kansissa niin monia kertoja että! Kerran leikkasin oikein kuvankin ja näytin minun äidille, elikkä Amandan mummolle että tälläisen pojan se tyttö on kuule nyt löytänyt!" Eeva selitti innoissaan.

"Mitä?" Amanda naurahti.

"Joo, mutta nyt kun muistelen niin siinä kuvassa sillä miehellä oli kyllä ruskeammat hiukset ja ne oli enemmän käkkärällä" Eeva sanoi kummastuneena. Repesimme Amandan kanssa pienimuotoiseen nauruun.

"Sä olet varmaan leikannut Ollista kuvan!" Totesin nauraen.

"Voi kamala! Ja mummo vielä sanoi että niin on komea poika!" Eeva harmitteli viedessä kädet poskilleen.

"Minä sanoin sinulle että se oli se mustasukkainen, mutta kun sinä et kuuntele minua!" naisen viereen itsensä löytänyt mies märisi.

"No voi kuule jo.." Eeva aloitti, mutta Amanda ehti estää tulevan välikohtauksen.

"Hei isä!" Amanda iloitsi ja ryntäsi halaamaan onnellisen näköistä isäänsä. Amanda on aina puhunut todella lämpimästi tuosta kaljusta, sympaattisesti hymyilevästä miehestä. He ovat kuulemma aina ollut erottomaton tiimi ja sen kyllä huomaa.

"Hei rakas! Toit sitten tän puolison näytille!" Tuo naurahti ja ojensi kätensä iloisesti kohti minua.

"No oli jo sen aika" Amanda nyökkäili äitinsä vierestä.

"Terve, mä olen Juha. Tervetuloa meille!" Tuo esitteli itsensä ystävällisesti. Okei, hän oli ihana mies.

"Aleksi moikka!" Esittelin itseni ja puristin tuon kättä.

"No, Mites teidän matka meni?" Juha kysyi asettaen kätensä lantiolleen hyvin tyypilliseen suomalaiseen tapaan.

"Hyvin meni! Tie oli ihan hyvässä kunnossa ja sitä rataa!" Selitin nyökkäillen.