You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

30

Aleksin pov

Viimeinen aamumme mökillä. Hivuttauduin ninjaliikkein pois sängystä yrittämättä herättää sikeästi nukkuvaa Amandaa. Löysin itseni hämähäkki asennosta puiselta, narisevalta lattialta pelkissä mustissa boxereissani. Meinasin revetä itselleni. Kuka ei nauraisi itselleen. Testattuani lattian mahdollisen narinaydinpommin negatiivisuuden, uskaltauduin konttaamaan kohti läheistä tuoliani, jossa oli ensimmäinen kohteeni. Harmaat collegehousut. Saavutettuani tuon kohteen yllättävän hiljaisesti, nousin seisomaan käyttäen tukenani samaista tuolia. Puin housut jalkaani ja livahdin vähin äänin ovesta ulos. Suljin oven, jonka jälkeen saatoin tehdä jotain minkä olin ilmeisesti unohtanut äsköisen ninja action movien kohtauksen aikana, hengittämisen. Lähdin hiipimään kohti Noran huonetta, jonka oveen koputin toivoen ettei siellä olisi nimeltä mainitsemattomia kutsuvieraita, jotka näyttävät aivan kultalusikka persuksissa syntyneiltä kiharapää blondeilta kitaristeilta. Pian oven tuli avaamaan ponihäntäpäinen Nora. Tsekkasin huoneen nopeasti läpi katseellani. Huh, ei merkkejä Joonaksesta.

"Aleksi, mitä sä täällä ilman paitaa hiippailet" Nora kysyi naurahtaen ja päästi minut sisälle huoneeseensa. Kävin istumaan tuon sängyn reunalle, mihin hän oli jo levittänyt matkalaukkunsa pakkausasemiin.

"Mä tarviin sun apua" aloitin.

"Missä?" Nora kysyi ihmeissään istuutuen viereeni.

"Amanda on ollut apea sen toten jälkeen..." aloitin ja Noran ilme muuttui yhtäkkiä tietäväksi. "Tiedätkö sä jotain?" keskeytin äsköisen aiheeni ja vaihdoin sitä nopeammin kuin Joel puhtaita sukkia rundeilla.

"Parhaan ystävän velvollisuus, asiat salassa" Nora virnuili. Vittu mikä muikkeli. Tämän takia pelkäsin häntä välillä. Hänen tajuttoman itsepäisyytensä takia.

"Okei okei, mutta aattelin järjestää yllärin Amandalle" jatkoin ensimmäisestä aiheestani.

"Aika söpöä. Amanda tulee arvostamaan sitä, mitä mä voin tehdä?" Nora kysyi innoissaan.
....

Odotin autoni kanssa Amandan ala-ovella. Kun olimme saapuneet mökiltä takaisin Vihtiin, Amanda oli saanut pari tuntia aikaa olla kotona ja sillä välin minä sekä Nora olimme valmistelleet yllätystä Amandalle. Olin käskenyt Amandaa pukemaan rennot vaatteet päälleen, kengät mukaan lukien. Minulla oli päälläni musta huppari sekä harmaat shortsit.

Naputtelin autoni rattia ja pian näen jo tutun hahmon lähestyvän autoani. Hän näytti täydelliseltä. Hänen harmaat collegehousut ja misfits huppari pukivat tuota täydellisesti. Amanda saapuu autoni kyytiin ja ensimmäinen asia mitä hänelle sanoin oli...

"Ihan sama mitä teet, niin älä katso taaksepäin"

Amanda katsoi minua ihmeissään.

"Okei?" Hän sanoi epäillen.

"Älä epäile! Tuut tykkää tästä!" vakuutin ja silitin tuon reittä. Amanda laittoi kätensä käteni päälle.

"Mihin me mennään, mitä me tehdään" Amanda kysyi innoissaan.

"Yllätys menee pilalle jos mä sen kerron, mutta kai sulla on nälkä?" Kysyin itsekin hieman innostuessa.

"Kieltämättä" Amanda vastasi hymyillen.

"Hodareita?" Ehdotin. Tiesin että Amanda rakasti hodareita. Hän on sanonut että jos hän joskus pääsee naimisiin, siellä on hodarikoju. Toisaalta ymmärsin häntä, olihan nuo kuumiskoirat todella hyvän makuisia.