You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

38

Heips! Mä tiedän että Blind Channelin tulevalla kiertueella on aina parin keikan jälkeen sellainen pieni tauko, missä pojat kerkeis käydä esimerkiksi kotona, mutta tässä kirjassa oon poistanut ne suuremmat tauot. Eli toivottavasti se ei teitä haittaa että tähän on tuotu vähäsen värikynää oikeasta elämästä!

Ja haluan muistuttaa että jos pahoitan jonkun mieltä jollain tavalla mitä oon kirjoittanut tähän kirjaan niin sanokaa siitä ehdottomasti mulle! Haluan että kaikki nauttisitte tästä kirjasta, niinkuin suurin osa onkin tehnyt ja se on aivan mahtavaa.

Haluan myös painottaa että tää on kokonaan mun mielikuvituksen tuotetta ja oon muokannut esimerkiksi poikien luonteita paremmin soveliaiks tähän kirjaan. Eli tää on pelkkää kuvitelmaa, eikä mun ole tarkoitus antaa vääristynyttä kuvaa pojista.

Toivottavasti pidätte tästä kirjasta! Muistakaa että multa saa kysyä ihan mitä vain! Hopefully ette pidä mua hirveänä ihmisenä😅

Nauttikaa🖤

...

Amandan pov

Poikien lähdettyä noin muutama tunti sitten Kemiin, olimme tulleet Noran kanssa shoppailureissulle Helsinkiin. Kello näytti tällä hetkellä vasta yhdeksää, joten olemme kupanneet lempi kahvilassamme, nauttien hyvästä aamupalasta.

Lähdettyämme poikien treenikämpän pihasta, tuijotin vähän väliä säteilevää Noraa. Tuo vaikutti jotenkin todella onnelliselta ja syypää siihen oli varmastikin itse Joonas Porko. En vain viitsinyt kysyä asiasta, sillä tiesin ettei Nora kertoisi tuosta minulle mitään. Joku päivä kyllä aion ottaa selvää, mitä niiden kahden välillä on.

Otin palasen tuota suussasulavaa suklaakakkua, jonka olin tilannut aivan liian vähän aikaa sitten. Se oli nimittäin jo lopuillaan. Nautin siitä enemmän kuin kesäilloista Aleksin kanssa.

"Joo on hyvää, mutta me ollaan edelleen julkisella paikalla joten voisitko näyttää yhtään vähempää siltä kuin olisit saanut juuri elämäsi orgasmin?" vastapäätäni istuva Nora kysyi hörpätessään jääkahviaan. Meinasin tukehtua kakun palaseen ja sainkin järkyttävän yskäkohtauksen. Taputtelin rintaani yrittäen rauhoitella yskääni. Nora tuijotti minua häpeissään ja peittikin kasvonsa käsillään samalla kun pudisteli päätään.
Saatuani tuon kauhean äänenlähteen rauhoittumaan ja nielaistua viimein turvallisesti kakunpalasen, aloin nauramaan. Katsoin Noraa kyyneleet silmissä. Ne kyyneleet tulivat äsköisen yskän ja tämänhetkisen naurun toimesta.

"Anna mun nauttia" puolustelin itseäni nauruni seasta pyyhkien samalla kyyneleitä käsiini.

"No annan annan. Mutta hei, me ei olla pitkään aikaan puhuttu kunnolla kunnolla. Mitäs sun ja Aleksin unelmasuhteeseen kuuluu?" Nora kysyi laittaen kätensä ristiin ja nojaten pöytää vasten. Laskin lusikan kakun kantapalan viereen odottamaan että tarttuisin siihen uudestaan ja nauttisin vielä viimeisen kerran tuosta beibistä.

"Tosi hyvää! En mä mitään mistään unelma suhteesta tiedä. Oli meillä tossa pieni myrskykin välissä, mutta kaikki on aika kohdillaan" selitin totuudenmukaisesti, mutta hiljaisella äänensävyllä. En nimittäin halunnut että esimerkiksi paparazzit kuulevat juoruja. Ei he edes tienneet kuka minä olen, sillä emme ole edelleenkään julkistaneet suhdetta Aleksin kanssa. Mutta ihan vain kaiken varalta.

"Mikä myrsky?" Nora kysyi ihmeissään ja nappasi palan omaa porkkanakakkuaan. Mussuttaessaan tuota miesten sukupuolielimeltä muistuttavasta juureksesta leivottua kakkuaan, mietin mitä vastaisin. En tosiaan ollut kertonut Noralle hetkeen mitään minun ja Aleksin asioista. Syy siihen on ollut se, ettemme ole nähneet. Noralla on kuulemma ollut kiireitä niin paljon. Mutta en voinut tuomita. Olen itsekin viettänyt aikaa vain Aleksin kanssa silloin kuin Noralle olisi käynyt yhteinen ajanvietto. Mutta pääasiahan on että olemme nyt yhdessä.