You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

13

Aleksin pov

Kun olimme kaikki viimein istahtaneet alas ja Nora sekä Joonas olivat saaneet katseet irti toisistaan, tiesin jo mitä oli luvassa. Pahempi kuulustelu kuin salaa fanittamissani poliisisarjoissa, joita katsoin aina yksin vapaailtoinani. Ensin kuulustelu tulee Amandalle ja Noralle ja sen jälkeen jätkiä kiinnostaa minkä takia olin eilen aivan märkä, kun saavuin heidän luokseen.

"Oliko täällä joku pukukoodi vai häh?" Joel kysyi nauraen katsoen samalla minun ja Amandan housuja. Amanda nauroi hänelle ja itse näytin ilmettä joka muistutti lähinnä humalaista ankkaa.

"Onko pahakin darra" Niko kysyi heti aluksi. Vieressäni istuvat Amanda ja Nora naurahtivat.

"Se vois olla pahempikin. Aamulla oli pieni päänsärky mutta muuten on ihan hyvä olo ollu koko päivän" Amanda vastasi ja Nora katsoi häntä epäilevästi. Ehkä Amanda jätti kertomatta jotain mikä liittyi ehkä hänen jännitykseensä.

"Joo samoilla linjoilla Amandan kanssa, mutta mites te? Oliko railakas ilta?" Nora kysyi naurahtaen.

"Noh tuota kyllä mun leuka varmaan kertoo jo aika paljon" ikkunalaudalla kitarakädessä istuva Joonas naurahti, viitaten yltäpäältä mustaan leukaansa, minkä keskellä komeili mukava rupi. Me muut jätkät repesimme nauruun.

"Mitä sille kävi!" Amanda kysyi huolestuneella äänensävyllä. Joel nousi istumaan ja kaivoi taskustaan puhelimensa.

"Tässäpä tää on kokonaisuudessaan" Joel nauroi ja näytti videon tytöille, missä Joonas tekee tuttavuutta baarin lattian kanssa. Virnuilin vieressä koska olihan tuo nyt aika huvittavaa katsoa kun aikuinen mies ottaa lähempää kontaktia parkettilattian läheisyydessä.

"Joonas otti turpaan lattialta, joten voitte siitä jo päätellä kuinka vahva tää on muissa asioissa" Olli nauroi. Me muutkin repesimme nauramaan Joonasta lukuunottamatta.

"Mä olen hei paras painija meistä kaikista että jos nyt väkisin haluatte siinä alkaa kettuilemaan niin tuu sanoo päin naamaa" Joonas uhosi. Hänestä huomasi että pientä esitystä oli ilmassa. Johtui varmaankin tuosta porukan toisesta blondista.

"Mutta oli kivaa?" Nora kysyi.

"Oli siihen asti kunnes meistä tuli hetkeksi kodittomia" Tommi hymähti nurkassa. Jes, tästä se lähtee. Huokaisin syvään ja naurahdin hieman. Amanda ja Nora katsoivat ihmeissään ensin minua ja sitten muita jätkiä.

"Aleksi haluatko valaista asiaa" vieressäni istuva Amanda kysyi ihmeissään.

"En itseasiassa halua" nauroin. Tilanne oli hyvin koominen.

"Tää meidän juniori oli märempi kuin mimmit mun käsittelyn jälkeen kun se saapui vihdoin meidän luokse kun me oltiin ootettu sitä sen alaovella varmaan tunti" Joonas sanoi ja katsoimme kaikki häntä oudoilla ilmeillä. Tuon pikku paskiaisen pervo mieli ei sitten koskaan jätä juttujaan sanomatta. Helvetin Joonas Porko.

"Ja naapurit varmaan tykkäs kun laulettiin siellä täysiä humalassa" Niko nauroi ja muut komppasivat häntä.

"Mä oon pahoillani että jouduitte oottaa niin pitkään" vastasin raapien hermostuneesti niskavillojani.

"Onhan se nyt myös aika pimeetä et jätkä lähtee yhtäkkiä vaan juoksemaan meidän luota pois ja ei palaa enään" Tommi huomautti.

"Anteeksi että tuotin teille hirveän trauman" sanoin näsäviisaasti, muiden hymähtäessä.

"Eli sä oot antanut sun kavereiden olla tuolla noin vaan kun sä oot ollu mun kanssa?" Amanda kysyi hieman anteeksipyytävällä sävyllä. Nyökkäsin hänelle. "Voi ei! Anteeksi että vein teidän seuran!" Amanda sanoi kauhistuneena ja peitti suunsa käsillään.

"Se on ihan okei. Aleksilla oli ainakin hauskaa" Olli hymyili ja muut olivat samaa mieltä. Onneksi olin kertonut koko tarinan minusta ja Amandasta tänään aamulla, joten pojat tuskin kyselevät siitä enään.

Välttyäkseni ainakin hetkeksi tulevilta noloilta tilanteilta, jotka pojat aiheuttaa kysymyksillään, tämä pieni sotilaspoju päätti käyttää piilopaikkanaan keittiötä ja käyttää aseenaan kahvinkeitintä.

"No mutta, ottaako joku kahvia?" Kysyin hyvin ei itselleni luonnollisella tavalla. Kaikkien vastatessa kyllä, suuntasin kohti helvetin pientä keittiötä mihin ei mahdu yhtäaikaa ainakaan minä ja Ollin iso perse.
Huomasin että Amanda seurasi minua.

"No, onko niin paha?" Kysyin häneltä.

"Ei ollenkaan. Nyt kaikki on jo aika rentoa" Amanda vastasi hyvin. "Tarviitko apua" hän vielä kysäisi nojatessaan keittiötasoon.

"En mä" vastasin totuudenmukaisesti. Amanda nyökkäsi mutta jäi vielä keittiöön. Se oli aika kivaa. "Pärjääkö Nora yksin" kysyin naurahtaen.

"Saa luvan pärjätä" hän vastasi. "Mä en eilen sanonut tätä sulle mutta oon todella onnellinen et sain sut takasin mun elämään" Amanda sanoi hieman nolostuneena, tuijottaen valkoisten nilkkasukkien kärkiä. Sydämeni pompahti hieman. Koska tunsin nimittäin aivan samoin.

Laskin käsissäni olevan kahvijauhepussin keittiötasolle ja avasin käteni jotta Amanda voisi taas halata minua. Hän hymyili ja tuli syleilyyni.

"Mä tunnen ihan samoin" vastasin silmät kiinni, pidellen Amandasta tiukasti kiinni.

"Noniin kyyhkyläiset onkos täällä sitä kahvia" Niko sanoi saapuessaan keittiöön.

Irrottauduimme halauksesta ja molemmat punastuimme hieman. Jatkoin kahvinkeittoa ja Amanda raapi niskaansa hieman nolostuneesti.

"On on" vastasin mumisten. Pian jo tarpeeksi ahtaaseen keittiöön änkeää vielä Joonas.

"Jumalauta toi piipittävä blondi on natsi" hän huusi. Katsoimme kaikki häntä ihmeissään, mutta pidättäen nauruamme.

.................

Helou! Hei nyt oon pahoillani siitä että tää luku on oikeesti tosi huono ja lyhyt, mutta älkää lopettako tän kirjan lukemista tähän koska mulla on tähän vielä draaman täyteistä jatkoa.

Seuraavassa luvussa alkaa tapahtua🖤