Amandan pov
"Alex Mattson, miks en oo koskaan kuullutkaan?" Nora kysyi hieman hämmentyneenä kun saimme selville että mies on nykyään dj, tuottaja. Ja että hän hengailee paljon jonkun Oululaisen bändin kanssa jonka nimeä en muista.
"Tais siitä Amsterdamista olla jotain hyötyä" sanoin hiljaisesti. Nora vilkaisi minua ja antoi säälivän katseen.
Luulen että on aika selventää tilannetta.
Tykkäsin Aleksista enemmän kuin kenestäkään olen koskaan aikaisemmin tykännyt. Suoranaisesti jumaloin häntä. Tapasin hänet ensimmäisellä luokalla ja olimme koko koulutaipaleemme samalla luokalla. Emme kuitenkaan koskaan erityisen läheisiä. Saatoimme välillä kulkea samoissa porukoissa, mutta emme koskaan jutelleet kaksin. Yhdeksännen luokan ja lukion ensimmäisen välisenä kesänä uskaltauduin vihdoin tekemään jotain. Kun kerroin tunteistani Aleksille loman alussa joissain päättäribileissä, jossa oli meidän koko luokka, sydämeni kirjaimellisesti murtui. Aleksi vastasi vain että "mä muutan Amsterdamiin opiskelemaan". Jonka jälkeen hän oli juossut pois paikalta. En nähnyt häntä enään sen jälkeen, enkä koskaan saanut tietää mitä hän ajatteli minusta tai siitä mitä olin hänelle kertonut. Myöhemmin lukiossa sain kuulla yhteiseltä kaveriltamme miksi Ale oli Amsterdamiin lähtenyt. Jokatapauksessa olin murtunut koko kesän ja mietin jokapäivä miksi se tilanne oli niin outo kuin se oli.
Luulin päässeeni yli Aleksista, mutta kaipa se oli vain psyykkausta parempaa elämää päin.
"Hei kato! Se on ollut ihan Emma-gaalassa ja festareillakin soittamassa ja sen biisi UFO on ihan kansainvälisesti tunnettu" Nora selitti vieressäni samalla kun olimme vuodessa nakki Aleksin instagramprofiilissa. Kieltämättä tuo blondi poika joka nykyään rokkaa mustaa vähän pidempää tukkaa on muuttunut hurjan paljon, mutta ei pahempaan suuntaan.
"Se on vissiin aika menestynyt?" Kysäisin.
"Ai vähän vai?" Nora vastasi ja nauroi. Hän piteli käsissäni puhelintani ja painoi jotain kuvaa vuodelta 2014.
"Tässä se näyttää vielä iteltään" hän sanoi ja vilkaisi minua. Tuijotin kuvaa ja hymyilin.
"Sen silmät on ainoo asia mikä on pysyny ennallaan, ja ehkä sen hymy" sanoin ja vilkaisin Noraa joka nyökytteli vieressäni.
"Voihan pyhän Kristuksen saatana" kuulen Noran sanovan vieressäni ja automaattisesti hätäännyin.
"Mitä, mitä sä teit?!" huusin hätääntyneenä ja silmät yhtäkkiä suurempina kuin pappani traktorin isommat renkaat.
"Tykkäsin vahingossa tästä kuvasta" Nora sanoi yllättävän rauhallisella äänensävyllä ja silloin sydämeni alkoi hakata tuhatta ja sataa. Revin puhelimeni tuon kädestä ja painoin tykkäyksen heti pois. Sydämeni hakkasi nopeampaa kuin formula ajaa sekunnissa. Jos se hakkaisi yhtään nopeampaa, se tulisi rinnastani ulos ja lähtisi juoksemaan Lappiin asti. Niin paha tilanne oli.
"Miten, tai miks tai siis miten sä onnistuit!" Huusin hengästyneesti heiluttelin käsiäni idiootin lailla ympäriinsä Noran seuratessa niiden liikettä silmillään.
"Se oli vahinko, mutta kai tajuat että ei toi auta että painoit sen tykkäyksen pois. Se sai siitä jo ilmoituksen" Nora sanoi pidätellen nauruaan.
Rojahdin sohvalle makaamaan ja peitin varmasti tulenpunaisen naamani käsilläni ja kirosin elämääni mielessäni.
"Mitä helvettiä mä Nora teen!" Huusin.
"Rauhoitu Ame, kaikki on varmasti ihan hyvin. Voihan se olla että sille menestyjäMattsonille tulee niin paljon ilmoituksia että se ei edes näe kaikkia tai just tätä yhtä muiden joukossa" Nora selitti ja silitti olkapäätäni mutta häntä selvästi nauratti.
"Joo, kaikki maailman fanitytöt varmasti tykkäilee tän macho miehen instakuvista jotka on julkaistu ennen ajanlaskun alkua, keskellä yötä!" Huusin ja olisin halunnut itkeä. Minua hävetti maailman eniten.
"Se luulee että oon joku hirvee stalkkeri, eka näin sen kaupassa, sitten tykkään sen instakuvista yöllä, joo menempä tästä vielä ja kiikaroimaan sitä sen ikkunasta sonnustautuneena maastokuvioiseen kalahattuun. Nora mä en enää ikinä lähde mukaan sun tyhmiin ideoihin" huusin taas ja olin valmis hyppäämään seuraavan junan alle joka lähtisi Noran talon viereiseltä juna-asemalta.
"Nyt nainen rauhoitut, mitä jos unohdetaan Aleksi ja katotaan vaikka se leffa mitä meidän alunperin pitikin tehä. Mä voin tehdä meille vaikka jätskiannokset" Nora ehdotti ja hymyili.
Otin kädet pois naamaltani ja tunsin kuinka ne olivat jättäneet vaaleat jäljet punaiselle naamalleni mutta se ei kiinnostanut pätkääkään tässä tilanteessa. Päätin kuitenkin suostua ystäväni ehdotukseen, koska mielummin nauran huonolle elokuvalle, kuin mietin jotain noloa mihin olin taas itseni asettanut.
Olimme katsoneet jo tunnin verran jotakin komediaelokuvaa. Tyhjät jäätelökupit makasivat meidän keskellä sohvalla samalla kun olimme itse kaivautuneet vilttien sisään syöden samalla sipsiä ja karkkia. Olin nauranut itseni halki elokuvan takia ja unohtanut aikaisemman komplikaation. Aloin jo uskoa siihen että ehkä Aleksi ei nähnyt ilmoitusta. Tai ehkä hän ei edes sellaista saanut, koska olinhan minä ninja taitojeni kanssa aika nopeasti poistanut sen tykkäyksen. Eihän kaikki nolo voi aina sattua minulle.
Vilkaisin Noraa, jonka silmät olivat puoliksi auki ja puoliksi kiinni.
"Nora" kysyin ääneen ja tuo blondi vain hymähti.
"Väsyttääkö" naurahdin. Hän ei enää vastannut ja nyt hänen silmänsä olivat kokonaan kiinni. Jep, hän taisi nukahtaa. Kaivoin puhelimeni jostain sohvan uumenista vilkaistakseni kelloa. Olisi tietysti ollut helpompaa jos seinällä olisi ollut kello, mutta rikoin sen kerran vahingossa kun yritin asentaa lamppua. En kokeile enään uudestaan, nimittäin sähköt menivät koko asunnosta.
Kello näytti olevan 02:12. Taidan jäädä yöksi Noran sohvalle. Samalla kun olin laittamassa puhelintani takaisin sohvalle, siihen tulee ilmoitus.
*käyttäjä alexmattson pyysi saada seurata sinua"
Silmäni suurenivat ja hengitystieni sulkeutuivat.
Voi helvetin vitun saatanan paskan Noran koon liian pienten kenkien kautta vannottu helvetti.
Tästä se alamäki alkaa
أنت تقرأ
You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi
قصص الهواة"En uskonut kohtaloon. En, ennenkuin se sattui omalle kohdalleni. Hän on kohtaloni. Hän joka muutti elämäni" ... Tarina nuoresta, hieman arasta naisesta, joka törmää menneisyyden haamuun. Kyseinen henkilö on kuitenkin muuttunut, mutta saako se entis...
