You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

16

Aleksin pov

"Tervetuloa" Amanda sanoi heti kun oli avannut asuntonsa oven minulle ja Ollille, ketkä olimme saapuneet yhtäaikaa hänen ja Noran järjestämiin pikkujouluihin. Hänen päällään oli todella kaunis mekko ja hän näytti täydelliseltä. Tuon enkelin hiukset olivat kiharrettuina ja päässään hänellä oli tonttulakki.

Astuimme sisään tuon asuntoon missä olen vieraillut ja yökyläillyt lukuisia kertoja. Joulumusiikki kantautui korviini ja hyvä ruoan tuoksu valtasi hajuaistini. Kuulin myös kuinka joku rouskutti sipsejä. Missä on sipsit! Tänne ne. Heitin kenkäni ja takkini pois ja suuntasin olohuoneeseen, mistä löytyi Noran lisäksi Joonas, Tommi sekä Joel ja Niko. Se oli Joonas joka söi niitä sipsejä.

"Me ei nyt tuotu mitään" sanoin pahoittelevalla äänensävyllä Amandalle.

"Ei se mitään! Kuhan ittenne saitte paikalle niin se riittää" Amanda vakuutteli ja hymyili. Suuntasimme Ollin kanssa istumaan olohuoneeseen, missä muut jo istuivat. Ympäriinsä oli ripustettu jouluvaloja ja nurkassa oli valkoinen joulukuusi. Asunto oli koristeltu todella kauniisti. Muutenkin pidin Amandan kodista paljon. Kun sisälle astui, edessä oli heti suuri kokovartalopeili ja vieressä kylpyhuoneenovi. Kylpyhuone oli mustavalkoinen ja siellä oli sauna. Eteinen oli käytävämäinen ja molemmista puolista pääsi kulkemaan. Toinen pääty vei suoraan olohuoneen ja makuuhuoneen risteykseen ja toinen pelkästään olohuoneeseen. Olohuone oli iso ja siellä yksi seinä oli valkoista, kulunutta tiileä, kun taas television takana oleva seinä oli kokonaan musta. Televisio oli pienellä väliseinällä jonka takana oli kokonaan musta keittiö. Se oli todella upea. Siellä oli myös hyvin tilaa ruokailuryhmälle, josta näki hyvin olohuoneeseen.

Katselin joulukuusta, joka oltiin koristeltu hopeanvärisillä palloilla ja päähän oli ripustettu tähti.

"Onko liian överi?" Vieressäni seisova Amanda kysyy kun herään ajatuksistani.

"Mikä" kysyin tyhmästi.

"Niin että onko tää koristelu liian överi?" Hän toisti. Katselin vielä kerran ympärilleni.

"Ei ollenkaan" vastasin ja hymyilin. Otin myös vastaan Amandan tarjoaman mukin joka sisälsi jotain punaista juomaa. Tuoksui ainakin glögiltä. Se oli varmasti terästettyä.

"No hyvä! Mun unelma ois olla jouluna Jenkeissä. Siellä joulut on niin ihania ja siellä voi vetää överiks" Amanda intoili ja kävi istumaan minun ja Ollin väliin hänen pehmeälle sohvalleen. Sohva oikeasti muistutti vauvan pakaroita.

"Mä oon ollu yhden joulun siellä" Tommi huikkasi. Käännyimme kaikki katsomaan tuota salaperäistä miestä joka alkoi selittämään tarinaa hänen hullusta viikostaan New Yorkissa.

...

"Joonas, oikea käsi keltaiselle" Tommi sanoi pyöräytettyään tähän lattialla pelattavaan kehonhallinta peliin kuuluvaa spinneriä. Mikä helvetti sen nimi on. Jokatapauksessa, sen toistuva ääni kävi hermoilleni.

"Ei ollut hyvä idea alkaa pelaamaan tätä heti ruoan jälkeen, mä oksennan kohta kaikki karjalanpiirakat Aleksin perseeseen" Joonas sanoi huonovointisella äänellään kun siirsi kätensä keltaiselle täplälle. En nähnyt millaisessa asennossa hän oli mutta noista hyvin kaksimielisesti ajatelluistani huokauksista voisin päätellä että asento saattoi ehkä olla jopa huonompi kuin minun. Itse muistutin origamijoutsenta joka yrittää päästä lähetyssaarnaajaan. Tällä hetkellä matolla olivat vielä minun ja Joonaksen lisäksi Amanda. Niko oli pudonnut koska Joonaksen kultapakarat olivat osuneet Nikon naamaan ja häneltä oli lähtenyt melkein taju kankaalle. Tai siis niin hän väitti.

Tällä hetkellä Nora joi viiniä nauraen kun katsoi peliämme, Joel ja Olli soittivat meille joululauluja. Niko oli maailman ystävällisin ja päätti kaataa lisää sipsejä astioihin jotka olivat tyhjentyneet nopeammin kuin Tommi ajaa Oulusta Helsinkiin. Ja itse taksiTommi pyöräytteli sitä spinneriä jonka nimeä en muistanut. Jotta hän kestäisi hommaansa hän otti aina välillä huikkaa tölkistä jonka sivussa oli pari numeroa, pilkku ja prosentti. Ei olisi soveltunut lapsille.

Joonas romahti mahalleen. "No voi helvetin paskan Ollin persekarvojen kautta vannottu vittu" hän murisi ja muut repesimme nauramaan. Tuo kingi se ei vaan kestä häviämistä. Säälin hieman  Ollia koska hänen takamuksensa oli aina vertauskuvana joka asiaan. Mutta toisaalta olihan tuon mieskarkin takamus ihan esiteltävän arvoinen. Aleksi, mitä?

"Mattson! Vasen jalka vihreälle" Tommi sanoi kun Joonas istahti tuon viereen sohvalle. Yritin siirtää vasenta jalkaani vihreälle, mutta se osoittautui erittäin hankalaksi. Yhtäkkiä käteni petti ja rysähdin maahan, tai no Amandan päälle. Katsoimme toisiamme erittäin lyhyeltä etäisyydeltä sanomatta mitään. Tuntui kuin sydämeni olisi pompannut kurkkuun ja sen jälkeen lakannut hakkaamasta. Kurkkuni oli yhtäkkiä kuivempi kuin silmäni keväisin siitepölyn takia. Nielaisin pari kertaa, mutta silmäni tapittivat tuon kauhusta jämäkkiä, smaragdin vihreitä silmiä. Ne muistuttivat vihreitä kuulia. Rakastin vihreitä kuulia.

"Harjotelkaa kuivapanemista jossain muualla!" Havahduin ajatuksistani kun Joonas alkoi jotain ulista. Pudistelin päätäni nolostuneesti ja nousin varovasti ylös yrittämättä satuttaa Amandaa. Sen jälkeen ojensin käteni tuota vielä maassa makaavaa tyttöä kohti ja hän tarttui siihen. Nostin hänet ylös ja hän puisteli käsin hieman mekkoaan.

"Sattuiko sua?" Kysyin huolissani. Hän naurahti ja pudisteli päätään.

"Ei sattunut! Ootko sä kunnossa?" Hän kysyi vuorostaan mutta aivan turhaan. Hymyilin hänen huomaavaisuudelleen. Äsken yksi ryhävalas oli murskaamassa hänen keuhkojaan ja häntä kiinnostaa sen ryhävalaan hyvinvointi. Hän on kultainen ihminen.

"Kaikki hyvin!" Ilmoitin ja hymyilin hänelle.

"Jes! Elikkä ilman murtumia ja haavereita selvitty, mutta Amanda voitti!" Tommi selitti. Myönsin voiton Amandalle koska hän ei olisi ollut maassa ilman minua.

"Kuka on paras!" Amanda iloitsi ja näytti hauistaan leikillä. Nauroin hänelle ja kävin takaisin istumaan.

...

Ilta jatkui mukavasti. Olimme syöneet hyvää ruokaa, pelanneet vielä pari kierrosta twisteriä ja seuraavaksi aiomme leipoa pipareita.

Amanda oli jo suunnannut keittiöön valmistelemaan juttuja ja minä seurasin häntä.

"Joonas ja Nora sai taas aikaan jonkun tilanteen" kerroin tuolle keittiössä hääräävälle tytölle olkkarissa olevasta tilanteesta. Hän pysähtyi hetkeksi kaikelta kiireeltään ja naurahti.

"Ihan tosi! Mä en kuule ainakaan tai mitään kuinka "sotanorsu vie tilan koko sohvasta ja kuinka itsekäs on kaljurotta"" Amanda nauroi ja jatkoi hääräämistään. Katselin tuon hillitöntä juoksua ympäri keittiötä ja pian hän iskeytyy kauhealla vauhdilla minua päin. Hän pudottaa kädessään olleen piparimuotin varpailleni, mutta en välittänyt, sillä silmäni kohtasivat taas nuo vihreät kuulat, jotka räpsyttelivät edessäni säikähtäneesti.

"Meillehän sattuu tänään" naurahdin hermostuneesti. En nykyään mitään muuta teekään.

Tytön tonttulakki oli suloisesti pudonnut melkein hänen silmilleen ja nostin sitä vähäsen. Hymyilin hänelle ja sillä hetkellä tajusin jotain, joka minun olisi pitänyt tajuta jo aikoja sitten.

Minä pidin Amandasta, enemmän kuin ystävänä.

Tämä jätkä tulee olemaan vielä niin kusessa tämän takia.

...

Huomatkaa mun taiteellinen teos Amandan asunnon pohjasta tuolla ylempänä!