You're my destiny || Aleksi Kaunisvesi

27

Amandan pov

Reilu viikko sitten vierailimme Aleksin äidin ja hänen miehensä Teron luona Ylivieskassa. Muistan kuinka olin aivan jämäkkänä koko matkan ja jalkani tärisivät nuo tuskalliset kuusi tuntia. Mutta loppujen lopuksi kaikki oli mennyt aivan täydellisesti. Aleksin äiti on melkein yhtä ihana kuin Aleksi. Hän oli näyttänyt minulle kaikki mahdolliset sukukalleudet, hän esitteli minulle itse istuttamiaan kukkia jotka ovat loistossaan kesällä ja toivoi että tulen katsomaan niitä silloin ja hän oli myös koko ajan varmistamassa onko minulla kaikki hyvin. Oli myös ihana nähdä kuinka hänen silmistään puski kyyneleet kun puhuimme Aleksin ja poikien euroviisumatkasta. Hän oli niin ylpeä pojastaan. Ja aivan syystäkin. Ymmärrän aivan totaalisesti, minkä takia Aleksista on tullut niin huomaavainen ja herttainen ihminen, kun hänen esimerkkinään on noin ihana nainen.

Kun olimme palanneet seuraavana päivänä takaisin minun luokseni, olimme jatkaneet yhteistä lomaamme. Nukuimme, söimme, löhöilimme sohvalla katsoen elokuvia ja teimme vaikka mitä. Kotona. Emme yksinkertaisesti jaksaneet lähteä ulos. Joka tapauksessa olimme saaneet yhteistä aikaa, jota halusimme! Tuntui kuin olisimme olleet häämatkalla. Ehkä joskus olemmekin. Mutta nyt oli aika palata arkeen.

Peilasin itseäni kokovartalopeilin edessä. Suoristin kädelläni valkoista toppiani, minkä päällä minulla oli farkkutakki. Jaloissa minulla oli mustat farkut, missä oli reikiä ympäriinsä. Olimme lähdössä Aleksin kanssa Helsinkiin. Tarkoituksenamme mennä syömään muiden jätkien kanssa. Ainiin, käymme hakemassa Noran kyytiin. En ole häntäkään nähnyt viikkoon ja hän saattaa olla hieman vihainen, koska en ole edes vastannut hänen puheluihinsa.

Aleksi tuli halaamaan minua takaapäin hänelle tyypillisellä "silmät kiinni ja mahdollisimman tappavan söpö ja leveä hymy" kasvoillaan ja se sai hymyn huulilleni.

"Sä oot niin kaunis" hän sanoi ja suukotti poskeani. Sydämeni pomppasi kurkkuuni hänen sanoistaan. Käännyin ympäri hänen syleilyssään, tuijottaen nyt tuon täydellisen meren sinisiä silmiä. Jos niihin uppoaisi, pitäisi pelastusrenkaan olla kokoa large, tai muuten seuraava majapaikkani olisi hautausmaa. Vein käteni tuon niskan taakse. Olisin halunnut pörröttää hänen täydellisen pehmeitä ja huumaavalta tuoksuvia hiuksiaan, mutta hänen päässään tönötti tuo melkein imagoksi muodostunut pipo. Tyydyin tuoksuttelemaan hänen hyvältä tuoksuvaa hajuvettään.

"Ja sä erittäin komea" vastasin hymyssä suin ja suutelin noita huulia, joihin olin jäänyt totaalisesti koukkuun. Jos joutuisin huumetesteihin, se näyttäisi varmasti positiivista.

"Kiitos beibi. Mutta meidän pitää lähteä hakemaan se Nora nyt jos halutaan keretä sinne ravintolaan" Aleksi sanoi ja pyöräytti sormissaan tuon hänen suomalaisella tytön nimellä mainostetun autonsa avaimiaan.

"Eiköhän mennä!" Sanoin ja nappasin eteisen lipaston päältä käsilaukkuni, mihin tungin kotiavaimeni. Marssimme rappusia pitkin alakertaan ja päästessämme Aleksin autoon, lähdimme suunnistamaan Noran luokse.

...

"Moi! Päätitte sitten vihdoin vaivautua näyttäytymään tai ylipäätään vastaamaan puheluihin"Nora sanoi samalla kun tuli istumaan takapenkille.

"Sori rakas, mä kyllä kerroin sulle että pyhitän tän ajan Aleksille" sanoin hänelle ja katsoin samalla hymyilevälle Aleksille.

"Onkohan sulla jatkossa enään ollenkaan aikaa mulle" Nora kysyi leikisti apealla äänellä. Naurahdin hieman ja olin jo vastaamassa mutta Aleksi voitti tämän nopeuskilpailun.

"Siis ethän sä tarvii enään Amen seuraa kun sulla on meidän oma pippeliPorko" hän sanoi tirskahtaen lopussa omalle vitsilleen Joonaksen nimestä.