Playmate

Prologi

Hän ei ole milloinkaan yrittänyt ymmärtää minua. Katse, jonka äiti minuun luo, on pettymyksen vääristämä, mutta väsynyt huokaus paljastaa, kuinka pian hän on antamassa periksi.

"Haaveilet mahdollisuuksista. Kaikki, mitä siltä alalta voi löytää", hän henkäisee terävästi, "on kilpailu."

Kilpailu, palkkahuolet, epävakaa elämäntapa... Minä en jaksa ymmärtää, miksi hänestä on niin tärkeää käydä läpi sama keskustelu miljoonatta kertaa.

"Oletko varma, että tämä on oikea valinta?" hän kysyy viimeisen kerran.

Vastaus siihen, miksi siedän kyseenalaistetuksi tulemisen ja toistuvat riidat äitini kanssa, on selvääkin selvempi: rakkaus musiikkiin.

Eikö se olekin hassua?
Rakastan värähtelyä ilmassa niin paljon, että muutan sisäoppilaitokseen, heitän hyvästit entiselle elämälleni ja toivolle vakaasta rahatilanteesta tulevaisuudessa.

Ja mikä on ihmeellisintä, se ei tunnu edes vaikealta, sillä minulle niitä asioita tärkeämpää on saada elää onnellinen elämä eniten rakastamani asian parissa.

- Avril Llyona Westbrook

Nuo sanat kirjoitin päiväkirjaani toukokuun 25. päivä, kun olin ollut minuutteja jumittuneena eteiseen, kiljunut uudestaan ja uudestaan ääneen suloisimman ikinä näkemäni kirjekuoren sisällön. Ainsworthin lukion pääsykokeiden tulokset olivat niin järisyttävä, kirjaimellisesti maailmani mullistava uutinen, että voin todella sanoa olleeni onnesta kukkuroillani sanan aidoimmassa merkityksessä.

Kunpa olisin vieläkin.

Olen vihdoin aloittamassa koulun, johon menemisestä unelmoin koko yläasteen ajan, mutta kesän aikana epävarmuus on kasvanut varjona selkäni takana.

Tajusin, että minua pelottaa. Sisimmässäni pelkään, ettei minusta tule mitään.

Mitä, jos viuluni lakkaa soimasta?

Rakas päiväkirja,
haluaisin olla rohkea...

♡♡♡

Tervetuloa uuden kirpeänsuloisen tarinani pariin!

Kiitos, että olet päätynyt lukemaan Avrilista ja musiikista.

Tämä kirja on kasvutarina itseluottamuksen puutteesta ja sen hitaasta elpymisestä. Haluan tuoda tarkastelun alle varsinkin suorituspaineet, joista tässä maailmassa kärsii aivan liian moni!

Tarinan taustalla puhun minä, Emma - lukiolainen, pianisti ja kuoroilija, joka rakastaa myös kirjoittamista.

Jouluna 2018
Sanoja 266