Playmate

42. Kitkerä cappuccino

Lyra näyttää olevan vähintään yhtä hämmästynyt kuin minä. Hän jättäytyy kanssani etäämmäs toisista, kun suuntaamme kahvilalle, jossa meidän on tarkoitus tavata August, Henry, Cosimo ja Irina.

"Mitä sinun ja Keatonin välillä on oikein tapahtunut? Ja missä välissä August lakkasi merkitsemästä sinulle?" Lyra kysyy kiivaasti.

"Lakkasi merkitsemästä? Ei ikinä!" henkäisen. Vasta, kun Lyra luo minuun epäuskoisen katseen, tajuan, että tämä omastakin mielestäni uskomaton tilanne voi ulkopuolisista vaikuttaa vielä paljon omituisemmalta.

Siitä päivästä lähtien, kun aloitin Ainsworthissa, on minulle ja myös ystävilleni ollut itsestäänselvyys, että olen pihkassa Augustiin, ja vain Augustiin. Olen avautunut heille kaikista iloisista ja surullisista käänteistä, joita meidän välillämme on tapahtunut.

Tällä viikolla Rara, Lia ja minä emme ole paljoa jutelleet, sillä jokaisella on ollut kiireistä ja Rarakin on ollut kuoron pääsykokeiden takia allapäin. Ja nyt, yhden ainoan viikon sisällä, minut ja aiemmin niin etäinen Keaton nähdään kaikkialla yhdessä ja hänet jopa antamassa minulle lahjoja.

"Et voi rakastaa kahta yhtä aikaa", Lyra sävähtää.

"En minä Keatonia rakasta", yritän selittää, mutta tiedän, etten tällä tavalla ketään vakuuta. Puren huultani hermostuneena.

"Etkä voi käyttää hyväksesi toisen tunteita", Lyra jatkaa, "Jos et rakasta häntä, älä turhaan elättele hänen toiveitaan, sillä silloin häntä sattuu vielä enemmän." En tunnista itseäni hänen puheistaan.

Lyra ei ymmärrä. Mutta en ymmärtäisi minäkään hänen asemassaan.

"Olen oikeasti kyvytön tekemään mitään!" vaikerran. Ahdistus äänessäni ei voi jäädä ystävältäni huomaamatta.

"Siltä se vaikuttaakin", Celica tuhahtaa ja kääntää katseensa. Hän alkaa heti tihentämään askeliaan saavuttaaksemme muut edellämme. Se tarkoittaa, että keskustelumme on jo nyt ohi. En halua vielä lopettaa sitä, mutta en myöskään osaa jatkaa sitä.

En halua, että Lyra ajattelee minusta näin. Minusta tuntuu kamalalta, että saatamme olla yhtäkkiä etääntyneet. Toisaalta en saisi olla näin varma, että hän on väärässä. Ehkä olisin voinut alun alkaen kohdata Keatonin erilailla.

Celica sen sijaan ei ole edelleenkään huomaavinaan koko juttua. Hän kailottaa Leroyn kanssa kaksiäänistä joululaulua niin herttaisesti, että ohikulkijoita hymyilyttää. Ei ole edes joulukuu, ja tyttö on jo niin haltioissaan juhlasta, ettei tajua nolostella.

***

Kahvilalle ehtiessämme toinen puoli porukastamme on jo mukiensa ääressä. Tilaan cappuccinon ja hakeudun heidän täyteen pöytäänsä ennen kuin Keaton ehtii etsiä meille toiset paikat.

Ja pöydässä istuu August. Tuntuu kuin en olisi nähnyt häntä ikuisuuksiin. Haluaisin vain mennä häntä lähemmäs ja istua hänen viereensä ja halata häntä ja jutella hänen kanssaan ja juoda kahvia hänen kanssaan ja nauraa hänen kanssaan ja tuijottaa häntä silmiin ja...

"Avril! Minun pitikin kysyä sinua juhliini", yllätyksekseni puhuja on Irina.

Äkkiä tuolille istuutuminen ja kahvikupin pöydälle laskeminen tuntuvat haasteellisilta tehtäviltä. Suoriuduttuani niistä vilkuilen ihmeissäni pöytätovereitani kuin etsien pöydästä toista tyttöä, joka olisi voinut olla äänen lähteenä.

"Yhdeksäntoistavuotis-syntymäpäivilleni! Tulethan tietenkin?" Irina tiedustelee ja laittaa kahvikuppinsa täyteläisille huulilleen.

Kutsu tulee niin odottamatta, etten saa hetkeen sanottua mitään. Alan tuntea itseni hyvin kiusaantuneeksi kaikkien vain odotellessa vastaustani.

"Keitä muita on kutsuttu?" takeltelen. Mielessäni käy aiempi Leroyn ja Celican vedonlyönti, joka viittaisi siihen, että vain harva.

"Minun ja Henryn sekä Lavinen ja Augustin lisäksi siellä tulevat olemaan Leroy ja tyttöjä joita sinä et välttämättä vielä tunne. Tietenkin Courtney, Viola ja Portia!" Irina luettelee. Huomioin sen, että Lavinen ja Augustin hän mainitsee yhdessä, Leroyn ja muut erikseen.

"Olisi mukavaa, jos Keaton ja sinä tulisitte myös", hän hymyilee ja kierittää pitkää kiiltävänmustaa hiussuortuvaansa etusormensa ympärille.

Keaton ja minä? Ei voi olla totta, että jopa Irina puhuu meistä yhtenä käsitteenä. Katson avuttomana Augustia, joka istuu pöydässä Cosimoa vastapäätä, mutta en tavoita hänen vihreitä silmiään.

Irina ei jää odottamaan vastaustani vaan kertoo jo kovaa vauhtia juhlien ajankohdasta ja paikasta. Hänen kotinsa on kuulemma aivan tämän kaupungin laidalla, ja siksi isojen juhlien järjestäminen on helppoa keskellä lukuvuotta. Vähintään puolet hänen selostuksestaan jää minulta kuulematta, kun huomioni siirtyy Augustiin, joka on noussut pöydästä.

"Minun täytyisi käydä lainaamassa nuotteja kirjastosta", hän ilmoittaa ja luo sitten minuun merkitsevän katseen, "niinhän sinunkin, Avril?"

Juon cappuccinoni yhdellä kulauksella niin, että se meinaa mennä väärään kurkkuun. "Joo, tulen mukaan", vastaan, vaikka mistään nuottien tarpeesta emme ole milloinkaan keskustelleet.

***

Maaliskuussa 2020
Sanoja 651