Playmate

28. Poika vaihtopenkillä

Keaton keskeyttää minun, Cosimon ja Vincentin lyhyen jutteluhetken, mikä tarkoittaa, että aloitamme lentopallo-ottelumme tuota pikaa.

Leroy seisoo hänen vierellään malttamattomana. Kiharatukka vilkuilee verkon toiselle puolelle, missä vastustajajoukkue näyttää kehittelevän hyökkäyssuunnitelmaa.

Keatonin ja Leroyn sekä Cosimon ja Vincentin lisäksi joukkueeseeni kuuluvat Irina ja ruskeaverikkö tyttö, jonka päättelen olevan Hazel. He juttelevat etäänpänä keskenään jotain. Keatonin kehotuksen seurauksena hekin siirtyvät luoksemme.

"Jos pelaisimme oikeilla säännöillä, kummassakin joukkueessa olisi kerrallaan kuusi pelaajaa, mutta ehkä neljä on tarpeeksi, jos haluamme katsojiakin", Vincent ehdottaa.

"Sopiiko, että kummastakin tiimistä kolme menee vaihtoon ja neljä kentälle?" Keaton huutaa niin, että toinenkin joukkue kiinnittää huomionsa.

"Minun tekee mieli katsella aluksi", kuulen Augustin sanovan.

"Selvä", toteaa Keaton, "menen vaihtopenkille Augustin kanssa." Kenelläkään ei ole vastaväitteitä hänen päätökselleen. Cosimo ja Vincent menevät hänen perässään.

Kentälle jäävät kanssani Leroy, Hazel ja Irina vastustajinamme Oscar, Henry, Portia ja Lucio. Kaikki etsivät oman paikkansa verkon kahdelta puolelta, jonka jälkeen peli on valmis alkamaan. Leroy saa kunnian tehdä aloitussyötön.

Kevyt pallo halkoo ilmaa liitäessään verkon toiselle puolelle, missä siihen osuu lyönnillään Henry. Portia saa helposti tehtyä toisen kosketuksen ja syöttää pallon Oscarille, joka iskee sen verkon yli. Ennen kuin kukaan on ehtii estää, se osuu suoraan maahan.

"Oscar, mikäkin hakkuri!" August ylistää, "ensimmäisellä kenttään!"

Oscarin kasvoilta paistaa tyytyväisyys, kun hän saa kostettua veljelleen: "Mitä sanoitkaan siitä, etten pärjää isommille?"

En ehdi jäädä katsomaan Keatonin reaktiota, sillä keskityn ottamaan kiinni uutta aloitussyöttöä, jonka tekee tällä kertaa vastustajajoukkueen Portia.

Minua alkaa kummasti jännittää, kun tiedostan Augustin katselevan pelaamistamme silmä tarkkana. En ole ikinä ollut mitenkään erityisen hyvä pallopeleissä, ja melkeimpä tunnen kateuden pistoksen katsellessani Irinan sulavaa liikkumista, kun hän saa lyötyä pallon Hazelille.

Hazel ei tosiaan ole mustatukkaista ystäväänsä huonompi. Hän ottaa pallon luontevasti vastaan lyömällä sen suoraan Leroylle, joka saa sen myös helposti verkon yli.

Hazel on tyttö, jolla on pähkinänruskeat silmät ja tuhkanvaalea hiuskuontalo. Olen nähnyt hänet usein Augustin ja muiden seurassa yhdessä kavereidensa kanssa, joiden nimiksi nyt tiedän Lucio ja Portia.

Ainsworthissa on todella paljon oppilaita, jotka tunnistan tässä vaiheessa helposti useista eri yhteyksistä, mutta keistä en tiedä mitään muuta kuin kasvot. Nimet ovat jo edistystä.

Peli jatkuu verkon toisella puolella. Ensin Henry torjuu, sitten Lucio tähtää pallon hakkuri-Oscarille, joka lyö sen jälleen meidän puolellemme.

Tällä kertaa he eivät saa saada pistettä. Teen kaikkeni, jotta osuisin palloon, mutta Irina antaa äänimerkin ilmoittaakseen ottavansa sen kiinni. Se on hyvä keino, mietin, ja päätän käyttää sitä seuraavalla kerralla.

Irina syöttää jälleen Hazelille ja Hazel hetkeäkään epäröimättä taakse Leroylle.

Tajuan sen verran lentopallosta, että minun paikaltani olisi ollut helpompi lyödä pallo toiselle puolelle kuin Leroyn paikalta. Eikö Hazel halua syöttää minulle?

Pallo iskeytyy vastustajan kenttään aivan Portian kurotettujen käsien tuntumaan. Tyttö tuhahtaa pettyneesti.

Sen sijaan Irina ja Hazel iloitsevat. Vaihdon aika, sillä joukkueemme sai pisteen, tajuan. Kun vastapuolulaiset joutuvat olemaan jämähtäneinä omille paikoilleen, minä pääsen katsomaan peliä Vincentin siirtyessä kentälle.

Vincent näyttää olevan oikeassa vireessä, vaikka vasta aloittaa peliään. Hän hyräilee hyväntuulisesti ja iskee raivoisan syötön kohti toista puolta.

Portia yrittää ottaa sen kiinni, mutta hänellä ei ole onnea. Henry pelastaa tilanteen saadessaan sen juuri ja juuri kiinni ja lyötyä eteenpäin Luciolle.

Huomioni siirtyy pois pelistä, kun August nousee "vaihto"-penkin toiselta laidalta ja lähestyy minua.

"Haluaisitko jutella?" hän kysyy hiljaa.

"Nytkö?" hämmästyn. Peli on vasta alkanut eikä meillä kummalakaan ole kauaa aikaa ennen kentälle palaamista.

August ei juuri anna vaihtoehtoja vaan lähtee kävelemään syrjemmälle kentästä olettaen, että seuraan häntä. Pysähdymme kuulomatkan päähän muista.

"Kuule..." August aloittaa. Hän näyttää epäröivän tai muuten vain käyvän sanottaavaansa läpi päänsä sisällä.

Mitä asiaa hänellä oikein on, jos sen sanominen vaatii niin paljon, että hänen tavallinen olemuksensa horjuu?

"Se minun ja Lavinen lupaus Lontoon kilpailuun osallistumisesta yhdessä, ja ne kaikki aiemmat keskustelut mestarikursseista ja säveltämisestä", August huokaisee, "minua jäivät vaivaamaan ne."

Hän pitää tauon hengittääkseen syvään ja jatkaa: "Tiedän, että saatoin joskus antaa sellaisen kuvan, etten edes tunne Lavinea. En edes tiedä miksi esitin, mutta jostain syystä..."

Älä sano sitä. Älä sano, että pidät vain hänestä.

"En halunnut sinun ajattelevan, että meidän välillämme on jotain", August sanoo ja painaa katseensa maahan.

Mitä hän juuri sanoi?

"Nyt, kun olet saanut kuulla, miten läheisesti tunnemme toisemme ja tiedät minkälainen lupaus meillä on", hän miettii ja nostaa vihreiden silmiensä katseen omiini, "haluan tehdä selväksi, että kaikki, mitä minä ja Lavine jaamme, on vain ystävyyttä."

***

Heinäkuussa 2019
Sanoja 703