Playmate

48. Hyvästä seuraa vain hyvää

"Sinähän tänään pirteä olet", ihmettelee Courtney katseltuaan hetken aikaa touhuiluani teemukinsa äärestä.

"Otatko sinäkin smoothieta?" mumisen maantiedonkirjani takaa. Kun hän nyökkää, kaadan tekemääni juomaa kahteen mukiin.

"Antaisitko minulle edes puolet tuosta opiskelumotivaatiostasi?" Courtney huokaisee.

"Odota..." saan sanotuksi, sillä huomioni on kokonaan kirjassa.

Courtneyn suunnalta kuuluu syvä huokaus.

"Alityöntövyöhykkeellä...koko vesimassa pohjasta pintaan...ai täh?"

"Huomenta, Lavine!" Courtneyn toivotus on viimein asia, joka saa keskittymiseni herpaantumaan.

"Huomenta", vastaa teinivirtuoosi-viulistityttö ja laskee omat kirjansa pöydälle.

"Älä sano, että sinäkin aiot opiskella jo aamulla!" Courtney voihkaisee.

"Loppukokeet lähestyvät", hän toteaa värittömästi, ja saa ystävänsä rummuttelemaan hermostuneesti pöytää.

Hetken kuluttua Courtneykin istuu kanssamme nenä kirjassa. Ryhmäpainetta.

"Onko totta, että Irina kutsui Avrilin juhliinsa?" hän kysyy kolmen sekunnin hiljaisuuden jälkeen.

"On", Lavine vastaa puolestani.

"Tulethan sinäkin sinne?" kysyn vuorostani Courtneylta. Hän vastaa sentään myöntävästi. Ehkä juhlista tulee siedettävät, jos sekä Courtney että Celica ovat siellä.

"Missä sinusta ja Irinasta tuli ystäviä?" Courtney ihmettelee.

"En tiedä...lentopalloa pelatessa kai", mietin. Asia tuntuu edelleen hyvin kummalliselta. Lavine vaihtaa Courtneyn kanssa katseita, joiden merkitystä en edes halua ymmärtää. Syvennyn jälleen kirjaani.

"Tiedätkö sinä edes, millaiset juhlat ne ovat?" Courtney kysyy minulta.

"En", myönnän, "tavalliset syntymäpäivät?"

"Kaukana niistä", tyttö naurahtaa.

"Jätetään se hänelle yllätykseksi", Lavine ehdottaa hymyillen arvoituksellisesti. Se hymy ei ole sydämellinen, vaan kylmä.

"Niistä tulee niin hauskat! Ja Sheperdien talo on upea paikka!" Courtney huudahtaa.

Hän viskaa kirjansa sängylleen nähtävästi päättäneenä, että tämän aamun lukemiset on luettu. Tosin hän ei kääntänyt sivua vielä yhtäkään kertaa.

"Kai sinulla on jotain suloista päällepantavaa?" hän kysyy innoissaan.

"En ole ajatellut tuota vielä", sanon totuudenmukaisesti. Ulkonäköasiat eivät todella kiinnosta minua niin kuin monia ystäviäni.

"Ajattele sitä nyt!" Courtney kehottaa.

Olenko minä todella menossa juhliin? Koko asia tuntuu hassulta, mutta raahaudun silti vaatekaapilleni.

Katson vähäistä asukokoelmaani, joka koostuu koulupuvusta, koulun urheiluasusta, ulkovaatteista, muutamista pitkistä housuista sekä t-paidoista. On joukossa myös joku hassu huppari vapaa-aikana pidettäväksi ja tietenkin Keatonilta saatu villapaita.

"No, löytyykö mitään?" Courtney utelee. Hän ilmaantuu huoneeseen harjaten punaisenruskeita hiuksiaan.

Nähdessään kaappini sisällön hän pudistaa päätään. "Etkö ole varautunut Ainsworthiin tullessasi edes siihen, että esiintyisit konserteissa jossain vaiheessa?"

Tosiasiassa...en todellakaan suunnitellut esiintyväni missään vaiheessa lukiouraani.

"En tiedä...on minulla tämä hame", sanon ja nostan esille polvipitkän, yksinkertaisen mustan hameeni. Courtneyn kasvot ovat hetken ajan säälin ja myötähäpeän ilmentymä, sitten hänen silmiinsä syntyy jälleen innostuksen kipinä.