Playmate

12. Ihmeiden iltapäivä

Seuraavilla tunneilla opiskelu ei tunnu enää työntävän luotaan vaan päinvastoin. Lasken matematiikan tunnilla ylimääräisiä soveltamistehtäviä, koska yksinkertaiset saan etuajassa tehtyä. Seuraan opetusta biologian tunnilla kuin valkosolutyypit olisivat tällä hetkellä ainoa minulle merkityksellinen asia. Harmoniaopin tunnilla sen sijaan koen valaistumisen modaalisten muunnesointujen suhteen.

Tälle aivojeni uudelle heräämiselle on olemassa yksinkertainen selitys: Minä, Avril Westbrook, olen aloittanut verkostoitumiseni Ainsworthin musiikkilukion sosiaalisissa kiemuroissa.

Kirjojentuoksuisen luokkahuoneen läpi viiltävä ääni palauttaa huomioni tehtäväriviin, jonka kolmanteen tahtiin kynänkärkeni on seisahtunut. "Miksi tenori ei voi laulaa b-säveltä tässä soinnussa? Vastaa sinä, Westbrook", professori Scarboro vaatii. Hän muistaa jo oikein nimeni jokaisen kirjaimen.

Taas se olen minä, mutta hätkähdän silti. Yli-innokkaan nörtin maineeseen harmoniaopin kurssilla ei ole enää pitkä matka, vaikkei tuska olekaan itse aiheuttamaani. Eikä sillä, että tittelillä olisi mitään tekemistä kanssani. Valitettavasti se, että professori Scarboro kysyy minulta kuudennetta kertaa vastausta satunnaiseen kysymykseen, todistaa minun ansainneen sen jo.

"Siksi, koska se saisi aikaan ylinousevan sekuntin", tyydyn vastaamaan kuitenkin. Myöhäistä katua. Mitä useammin tiedän vastauksen, sitä halukkaammin Scarboro jatkaa kysymysten pommitusta ja nimenomaan niiden suuntaamista minulle. Jos en vastaisi, en uskoisi muidenkaan raottavan suitaan, ja kysymyksetkin menettäisivät merkityksensä. Se on vain hypoteesi, koska kurssi vasta hakee muotoaan.

"Mihin siirtäisit sen?" Scarboro kysyy esittäen kiinnostunutta. Jos se on aitoa, syön hiukseni. Nämä asiat ovat olleet hänelle itsestäänselviä kauemmin kuin kukaan toinen luokkahuoneessa on ollut elossa.

Silmäilen keskeneräistä sointua, enkä anna muiden hiljaaolon häiritä itseäni. He ovat vaipuneet kollektiiviseen horrokseen tahoillaan. Jos edes kiinnostuneet ovat hereillä, luotan, etteivät he ainakaan tuomitse. Korkeintaan he ihmettelevät, miten viitsin tai uskallan, mikä vain ruokkii heittäytymistäni. "Kaksintaisin kvintin, eli saman d:n, jota basso laulaa", vastaan.

"Se olisi viisain vaihtoehto", professori hykertelee raapustaen sointuun d:n ehdotukseni mukaisesti.

"Opetelkaa läksynne ensi viikoksi yhtä mallikkaasti kuin Westbrook ja loistatte pistokokeissa", hän lausuu aiheuttaen laajaa hämmennystä. "Missä kokeissa?" mutinaa kuuluu kaikkialta. Päivämäärä, jonka Scarboro kirjoittaa ylös, aiheuttaa vielä lisää pettyneitä reaktioita paikallaolijoiden kesken. Käy ilmi, että kokeet pidetään ensi viikolla kuten luvattu, ja siitä lähtien yllätyksenä silloin tällöin.

Penkit kolisevat lattiaan viimeistenkin opiskelijoiden herätessä ja kootessa tavaransa. Virta valuu ulos näennäiseen vapauteen. Tähän joukkoon kuulun myös minä, vaikka toivoisin olevani selkeämmin osa sitä. Eilen olin väärään paikkaan eksynyt muukalainen; tänään olen kummajainen erillä tavalla. Otan sen edistyksenä.

***

"Vivaldi?"

Olen käynyt hajamielisesti läpi kavereideni päivityksiä ensimmäiseltä ajalta, jona en ole kuulunut heidän elämäänsä. Se on alku ensimmäisestä jaksosta elämässäni, jonka vietän poissa kotikaupungistani.

Pikaviestipalveluni ovat täyttyneet vastaamattomista kysymyksistä, kuten: "Takavarikoidaanko sisäoppilaitoksissa puhelimet tai jotain?" ja mitä kauemmin mietin, mitä vastaisin, sitä epävarmemmaksi tulen.

Viimeiset keskustelut ovat jääneet kesken ikuisuus sitten, ja pelkästään ajatus yläasteenaikaisista kuvioista tuntuu kaukaiselta. Haluaisin kyllä pysyä kärryillä siitä, mitä Blairille, Judelle ja muille kuuluu. Ongelma on, etten tiedä, mitä itsestäni heille kertoisin. "Ainsworth on okei", ei ole mikään lähettämisen arvoinen viesti pitkän hiljaisen tauon jälkeen. Ainoa varma asia on, etten sen kummemmin ole ehtinyt muodostaa mielipidettä uuden elämäni suhteen kuin pitää yhteyttä ihmisiin, jotka olivat osa entistä elämääni. Olo on kuin olisin jäänyt jumiin kahden eri todellisuuden väliseen rakoon.