Playmate

27. Joukkue ystäviä

Pian August, Keaton ja pari muuta, jotka äsken lämmittelivät kentän toisella laidalla, lopettavat keskenään pelailun ja liittyvät meidän seuraamme ehtiäkseen hengähtää ennen todellisen pelin alkua.

"Te tulitte!" August osoittaa toteamuksensa minulle ja Celicalle. Tervehdimme punatukkaista poikaa.

En tiedä jännittääkö tämä tilanne ja kentällä läsnäoleva kilpailuhenkinen tunnelma enemmän Celicaa vai jopa minua.

"Muistathan minut?" huippukuntoinen pitkäpoika kysyy hymyillen. Tunnistan hänet kiiltävien aurinkolasien takaakin nutturapään perusteella.

"Hei, Keaton", tervehdin vastaukseksi. Celica siirtää hermostuneena painoaan jalalta toiselle. Muistan, miten hän aiemmin oli innoissaan pelkästään jo Keatonin seurauspyynnöstä.

Vieraat tyttö ja poika, jotka äsken pelasivat, esittelevät itsensä. Pojan muistan varmasti olevan ensimmäisen vuoden opiskelija, mutta en tiennyt, että hän tuntee tämän kolmannen vuoden opiskelijoiden ryhmän. Tyttöä en ole nähnytkään.

"Minä olen Oscar Louis", sanoo poika.

"Louis..eli..?" katson ensin Oscaria, sitten Keatonia.

"Keaton on veljeni", Oscar selittää. Huomaan vasta nyt, että hänen ja Keatonin kasvonpiirteet muistuttavat paljon toisiaan. Hiusten sävy taas on ihan eri, eikä Oscar ole läheskään yhtä pitkä kuin veljensä.

"Irina Shepherd", tyttö ilmoittaa nimensä. Hän on uskomattoman kaunis; pitkät, mustat ja kiiltävät hiukset, hoikka vartalo, taivaansiniset silmät sekä suloinen, hieman omalaatuinen hymy.

"Celica Clearwater", Celica tarjoaa kättään. Kuulen ihastuksen hänen äänestään. "Ja ystäväni on Avril Westbrook." hän lisää viitaten minuun.

"Westbrook?" Irina toistaa ja hymy hänen huulillaan käy kitkeränä, "Lavine kertoi sinusta."

Tunnen kuumotuksen, kun Irina mainitsee huonetoverini. Olisi pitänyt heti arvata, että näin upea tyttö ja Lavine ovat ystäviä keskenään.

"Milloin?" uskaltaudun kysymään. Hänen muuttunut olemuksensa sekä äänensävynsä kertovat, että hän tietää enemmän kuin nimeni.

"Tiistai-iltana", Irina sanoo, "kun hän tuli luokseni pienen tapahtumakulun seurauksena."

Celica, joka on ainoa joka seuraa minun ja Irinan sananvaihtoa, näyttää hämmästyneeltä. Muut ovat jo kääntyneet juttelemaan keskenään.

Sinä iltana, kun soitimme myöhään Augustin kanssa duetosta sopimisen jälkeen, Lavine kysyi porraskäytävässä tunteistani poikaa kohtaan. Mietin, minne hän meni sen jälkeen, kun hän ei palannut enää illan aikana.

Mutta Irinan sanat tekevät kaikesta itsestäänselvää. Lavine meni ja vuodatti hänelle kaiken tapahtuneen. Sen lisäksi hän viipyi mustatukkaisen ystävänsä luona, kunnes oli niin myöhä, ettei hän varmasti joutuisi kohtaamaan minua.

"Tulkaa tytöt, aloitetaan peli!" Leroy huikkaa pompottellen palloa käsissään. Celican katse viipyy pojassa vielä, kun tämä on kääntänyt selkänsä.

Seuraamme muita verkolle, jonka luona August ehdottaa joukkueiden päättämistä ilman kapteeneja. "Onko kellään ensisijaisia toiveita?" Keaton kysyy.

Leroy on heti ensimmäisensä vastaamassa: "Haluan samaan tiimiin Celica Clearwaterin kanssa!"

Aluksi luulen ystäväni punastuvan, mutta sitten hän heittääkin takaisin: "Haluan eri tiimiin Leroy Fletcherin kanssa!"

Kiharapään kasvoille ilmestyy leveä virnistys, kun hän hämmästyy Celican reaktiota. Muut jättävät kaksikon omaan arvoonsa ja alkavat muodostaa ryhmiä ilman heitä.

Aluksi päädyn samaan joukkueeseen Celican, Augustin, Henryn, Viola- ja Portia-nimisten tyttöjen sekä Lucio-nimisen pojan kanssa, mutta sitten Leroy valittaa kaikkien tyttöjen olevan meidän puolellamme. Valituksensa perusteluksi hän väittää vain pitävänsä meidän tiimimme puolia, sillä pojat ovat ruumiillisesti vahvempia ja niin edelleen.

Ennen kuin Leroy ehtii ehdottaa Celicalle joukkueen vaihtoa, soluttaudun toisen tiimin porukkaan ja tyrkkään Keatonia pyytääkseni häntä vaihtamaan puolta vielä hyvän sään aikana.

"Pikkuveikka saa luvan mennä", lihaskimppu tokaisee, "minä, Henry ja August yhdessä tietäisi ylivoimaa joukkueelle."

"Törkeää! Olenko minä muka huonompi pelaaja kuin sinä, jos voin mennä heidän kanssaan ilman ylivoiman syntymistä, isottelijaveli?" Oscar tiukkaa, mutta kuulen huumorista hänen äänessään, ettei hän ole vakavissaan.

"No, hyvä kokoiseksesi", Keaton tyynnyttää veljeään, "mutta minuun verrattuna olet kehno." Hän taputtaa Oscaria olalle, mutta ele saa vain pojan kihisemään kiukusta. Hän ei halua olla pienempi ja heikompi kuin muut, ymmärrän.

"Ovatko kaikki muut täällä kolmannetta vuotta paitsi minä, Celica ja Oscar?" kysyn hiljaa Cosimolta, kun veljekset jatkavat kinasteluaan muiden tyynnytellessä heitä tai Leroyn tapaan seuratessa huvittuneena vierestä.

Uudesta joukkueestani hän on ehkä helposti lähestyttävin kohde tämän tiedon hankkimisessa.

"Lucio, Vincent, Portia ja Hazel ovat toisen vuoden opiskelijoita", Cosimo vastaa. Hän mainitsee nimet niin nopeasti, etten ehdi oikeastaan sisäistää kuulemaani.

"Eli tytöistä Portia ja Hazel ovat toista vuotta, mutta Irina ja Viola eivät? Mutta muita ensimmäisen vuoden oppilaita kuin Oscar ei ole?" varmistan.

Cosimo nyökkää. Huomaan vasta nyt, että hän näyttää täysin eri ihmiseltä ilman silmälasejaan, jotka hän on ottanut pois pelaamisen takia.

"Älä mieti ikäeroja", Cosimo sanoo, "Ainsworthissa ne eivät merkitse." Minua alkaa hymyilyttämään hänen ajattelevaisuutensa. Pudistan päätäni vakuuttaakseni, etteivät ne vaivaa minua. Ainakaan enää, kun minulla on kavereinani Lyra ja Celica omalta vuosiluokaltani.

"Sinä olet Avril?" meitä sivusilmällä seurannut uteliaannäköinen poika pistää väliin. Hänellä on pisamien täyttämä iho ja vaaleat pörröiset hiukset, jotka ovat hyvällä tavalla erikoinen yhdistelmä.

Ennen kuin ehdin vastata, poika esittelee jo itseään kovaa vauhtia: "Minä olen Vincent, toista vuotta täällä, klarinetisti, norjalaista verta kai, en seurustele, lempiruokani ovat bataattiranskalaiset ja siinä onkin kaikki, mitä minusta kannattaa tietää."

"Unohdit mainita, että olet paras ystäväni", Cosimo nauraa.

"Norjalainen?" pistän asian merkille Vincentin puheista.

"Puoliksi, niin kuin Cosimo italialaisuutensa kanssa", pisamanaama selventää.

Mieleeni muistuu Augustin puheet Cosimon uskomattomasta perheestä ja samalla Lontoon sävellyskilpailusta sekä tietenkin Augustin ja Lavinen siihen liittyvästä lupauksesta.

Pyyhin ajatuksen toistaiseksi mielestäni vastatakseni jotain järkevää Vincentille, kun Keaton keskeyttää juttelumme. "Hei, tosiystävykset, aika aloittaa peli", hän ilmoittaa.

***

Hei kaikki rakkaat!!

Haluan sanoa kaikille, jotka ihmettelevät pitkiä taukoja ja niitä seuraavia yhtäkkisiä lukujen julkaisuja, etteivät tauot ikinä tarkoita tarinani loppumista.

Avrilin tarinan aion tehdä valmiiksi, vaikka sitä täytyisi kirjoitella vielä mummona!

Pahoittelen tietenkin pitkiä aikavälejä tähän asti, sillä tiedän niiden keskeyttävän tarinan joka kerta ikävästi.

Paljon sydämiä kaikille, jotka pysyvät edelleen mukana!! <3<3<3

Heinäkuussa 2019
Sanoja 865